Jälkiä pimeässä...

Kiitos kuvasta Koutsi, ihan itse pöllin ;)
... pimeät jäljestäjät.

Alkaa ilta olemaan armoton, valo käy vähiin, tunnit vuorokaudessa vähenee. Eipä sitä niin aatellut kun kaaraan hyppäsi innosta tirisevä Kira Narunjatkeensa kanssa.

Penni ei päässyt mukaan ei. Ei vieläkään. Penni oli juuri suorittanut hurjanhyvin kaupunkiturneensa ja sai nyt metsittyä vielä hetken. Ehkäpä sitten ensikerralla... On jo pakko... ;)

(Tähän väliin on muuten sen verran noista Pennin autoiluista ja lääkityksistä sanottava, että yksi eläinlääkäri meinasi max. 1-2 x vkossa lääkettä, ehkä pidemmille matkoille. Noh, meiltä on pitkä joka paikkaan, sanoo Pennikin.

Toinen eläinlääkäri taasen sanoi että max. 1 x pv. Siis päivä. Aika hurja ero? Itse ajattelin että 1 x vko, max 2. Ei sitä halua penneliä kovasti huumailla, mutta toisaalta metsän ulkopuolellakin olisi pakko käydä. Mielenkiintoista oli se, että kun viimeksi annoin lääkkeen vähän liian myöhään, eli penneli-parka kuolasi kuin Niagaran putous jo ennen kuin ehdittiin liikkeelle, ei se enää tällä kertaa olisi halunnut koko auton kyytiin. Yksi huono kerta väliin riitti siihen että autosta tuli hyvin epämielyttävä paikka. Tästä lääkäri taas jo varoittikin, matkapahoinvointi on helposti oravanpyörä. Kyllähän tekin sen "Oksettaa jo pelkkä ajatus" -fiiliksen tiedätte. Oksettaa koska oksettaa. Nojoo, jottei nyt menisi ihan Pennin puklausten päivittelyksi - jatketaan siitä mihin jäätiin, eli pimeisiin jäljestäjiin.)

Kiralle jälki mallia aina kahdelle ekalle herkku ja sitten vaihdellen 4 - 8 tyhjää. Elviksenä otin myös tunnistepalikat mukaan, olihan niitä kotona treenattu loistavalla menestyksellä! Pitkä - lyhyt - pitkä, kaksi kulmaa. Viimeisellä ne palikat.

Into oli piukassa kuten aina, hirveä kiiru jäljelle, ruohotupsut vaan ruopien matkaan. Meni ihmeen hyvin! Pitkä väli eikä edeltävät olleet olleet niin mahtavia. Nyt poimi aika hyvin eikä jäänyt pyörimään juurikaan. Kulmat löytyi haun kautta, mikä oli hyvä, koska tunnistepuu hävisi kummasti sinne pimeyteen... Jossain vaiheessa kääntyi katsomaan ja kysymään että tässäkö se vois mennä? Sitten taas hyörähti ja jatkoi. Palikat... No niitä ei ollut, ei ainakaan Kiran mielestä, paitsi se perässä kulkeva. Vein herkut liian liki ja pitää harjoitella vielä kotona lisää. Enskerralla sit! Elvistelen miten hienosti Kira ilmaisee! ;)

Hienosti meni, tyytyväinen sai olla. Vähän vauhtia on liikaa, meno ei ole niin tarkkaa kuin kahdella muulla, mutta ne harjoitteleekin paljon enemmän! ;) Toinen puksutteli hienosti ristiin rastiin tienkin yli tosta vaan jo!

Sitten pimeyden laskettua lopullisesti tarjoiltiin vielä kakkukahvit, että joo, ihan vallan mukava reeni-ilta, kiitos taas Team Pimeät 💖


Menneen lopun alku

Ikävä iski taas. Ei se kai koskaan lopu, mutta nyt sen kanssa on jo muutaman kuukauden elellyt niin, että se vaan on. Vaan tässä se parina päivänä on hiipinyt tiiviimpänä vieressä ja tänään ollut edessä muistuttamassa siitä mustasta tyhjyydestä. Ikävästä jonkalaista ei tiennyt olevankaan.

Ehkä se johtuu siitä, että tasan vuosi sitten vuorokausi vaihtui Turun Eläinsairaalassa, kiroilevan Mustan kanssa. Muistan sen vieläkin. Oltiin ponien ja junnujen kanssa radalla, tultiin pimeällä kotiin ja ilta vaihtui yön pikkutunneille kun vihdoin pääsin sisälle. Vastassa oli Tara, levottomana, vesikuppi tyhjillään ja kuolaa joka paikassa. Toinen puoli vatsan aluetta oli ihan märkä ja sitä Tara nuoli. Kohtutulehdus?! Kiiruusti koira autoon ja kohti klinikkaa.



Siellä sitten istuttiin, kiroiltiin (Tara jupisi, narunjatke osasi hillitä itsensä) tunti jos toinenkin. Tulokset eivät viitanneet kohtutulehdukseen vaan virtsatietulehdukseen. Antsat ja kipulääkkeet. Auttoi, osittain. Jokin teki kuitenkin viirupäästä vielä viirupäisemmän. Levotonta kohkailua, kierroksilla käymistä. Kuitenkaan kipuja ei tuntunut olevan, joten käytettiin kuuri loppuun.

Päiviä kului, tulehdus parani, mutta eipä osattu arvata miten tuttu, sydäntä särkevä ja lopullinen paikka Turun Eläinsairaalasta vielä tulikaan. Tästä alkoi puolen vuoden menetyksen pelko ja piina. Reilut kaksi viikkoa meni ja epi tuli. Taran ensimmäinen ja armoton epilepsiakohtaus, painajaismaisin aamuherätys siihen asti ikinä. Tätä ennen Kira alkoi haistella useasti samaa Taran vatsanaluetta, jota se itsekin silloin ennen ekaa Eläinsairaala keikkaa kovasti nuoli. Kiran haistelu ja alueen tutkiskelu jatkui aina Taran viime päiviin asti. Eläinlääkärit eivät asiaa noteeraneet. Jälkeenpäin suurin osa oli varmoja että Kira haistoi syövän.

Puhkaisiko antibiootit epilepsian, samaa antibioottia syönyt toinenkin koira oli saanut parin viikon kuluessa kuurista ekan epikohtauksensa? Sattumaa ehkä. Oliko virtsatietulehdus oikeasti juuri se, tai jokin liittyen syöpään? Oliko epi syövän oireita? Mikä johtui mistä. Olisiko millekään tai jollekulle voinut tehdä jotain, jos ei tarvisi arvuutella. Jos olisi varmasti tiedetty silloin heti ja nytkin. Tiesikö Kira jotain paljon ennen meitä. Olisiko lopputulos ollut silti sama, tyly ja tyhjä. Olisiko ikävä kuitenkin tullut tänäänkin olkapäälle, raskaana ja tympeänä.

Luulen että Kirallakin on ikävä. Kiralta puuttuu "isosisko", turva ja leikkikaveri, musta johon nojata, jonka vieressä nukkua. Toisinaan se tuntuu vähän stressaantuneelta "pikkusiskonsa" kanssa. Se on niin kovin kiltti sille, ehdottaa samoja palloleikkejä mitä Taran kanssa pelasivat, mutta saakin vastineeksi terävää  hammasta ja riidanhakua.

Tintti ei koskaan joutunut pyöräyttämään Taraa, Tara ei koskaan joutunut pyöräyttämään Kiraa. Nyt Kiran, joka on porukan pehmein, pitäisi vähän muistuttaa "pikkusiskolleen" ettei nenille hypitä, mutta Kira on niin kiltti. Ja se on vähän huolissaan. Me olemme vähän huolissaan molemmat ja meillä on yhteinen ikävä, sekä pikku demoni kasvatettavana. Eiköhän me tästä, yhdessä vielä selvitä.

Kyy vs. Koira

Monien, ehkä jopa kaikkien koirastaan välittävien pieni tai suurikin painajainen; Kyy vs. Koira - tilanne. Tunnustan pelkääväni ja asian olevani yksi isoista inhokkiasioista ja kesän miinuslistoille kuuluvista osista. Muutamia kohtaamisia on tapahtunut joista on selvitty pelkillä sydämentykytyksillä ja kylmillä hikipisaroilla. Onneksi.

Löysin kuitenkin FB:n syövereistä tällaisen, jossa oli lupa jakoon. Kopsasin tekstin siltä varalta että se jossain vaiheessa, jostain syystä FB:sta poistuu. Tekstin on kirjoittanut Silja Vuohensilta ja se on kopsattu täältä. Aukesi monta uutta asiaa itsellekin. En tiennyt että kyyn poikasten myrkyllisyydempi on myytti. Enkä varsinkaan myrkyttömistä puremista! Enkä sitä että kyyn purema alkaa vaikuttaa vasta tunnin päästä. Eipä tunnu kaikki eläinlääkäritkään tätä tietävän, noissa paremmissa klinikoissakaan...

Kerran (täällä plokissakin on siitä varmasti teksti, mutta yllättäen (suprise-suprise!) haku ei jälleen löydä sitä) kaksikko, Harmaa ja Musta, kiisivät pitkin peltolenkkiä ja jäivät etsimään palloa paikalleen tampaten. Kun pääsin paikalle, huomasin että niiden jaloissa - JOS käärmeillä olisi kädet, olisi ollut päätään käsillään suojaava kyy. Paniikissa hätistin koirat etäälle ja juoksin itse perässä. Soitto kiireesti eläinlääkäriin, mitä nyt?! Mistä tiedän puriko se!? Tuumasivat että näkyy kyllä vartissa jos puri, odota siis vielä hetki. Odotin onneksi varmasti sen tunnin, myöhästyen töistä. Ei mitään. Vaan mitä olisi tapahtunut jos olisin odottanut vartin, lähtenyt ja tullut tuntien päästä kotiin JOS se olisi purrut ja vetänyt täysin panoksin. Olisi varmasti tapahtunut haaste eräälle lääkäriasemalle... ;) Nojoo, sitten itse asiaan.

Kävin viikonloppuna kuuntelemassa Billnässissä TrainingMillillä käärmeasiantunija Toni Beckmanin sekä Fiskarssin eläinlääkärin Annukka Söderblomin luentoa aiheesta kyy vastaan koira. Saimme kuulla erittäin mielenkiintoista tietoa kyiden elintavoista ja käyttäytymisestä sekä kyyn pureman aiheuttamista oireista koiraan.

Sain luvan jakaa muistiinpanoja luennolta, koska nämä tiedot ovat kaikille tärkeitä. Kun saimme itsekin käsitellä kyitä ja harjoitella niiden turvallista siirtämistä, itselläni ainakin kyykammo hieman helpotti, ne olivat loppujen lopuksi aika leppoisia otuksia! Minusta on paljon fiksumpaa oppia tuntemaan kyy kuin pelkäämään sitä. Siispä seuraavan kerran kun näet kyyn, mitäpä jos jäisit tarkkailemaan sitä sen sijaan, että juokset karkuun?

Kyyn elintavat ja käyttäytyminen

  • Suomessa on kolme käärmelajia: kyy, rantakäärme ja kangaskäärme (Ahvenanmaalla). Pääsääntöisesti rantakäärmeen erottaa kyystä keltaisistä laikuista poskissa. Kyy voi olla monen värinen: täysin musta, täysin harmaa tai sahalaitainen. Kyyllä on monia värivariaatioita. Kyy on ainoa myrkyllinen käärme Suomessa.
  • Kyy syö mm. pienjyrsijöitä, linnunpoikasia ja linnunmunia. Se saalistaa hajuaistillaan, puree saalistaan ja ottaa sen joko suoraan kiinni tai seuraa kuolevaa eläintä. 
  • Kyy voi purra myös puolustukseksi, eikä välttämättä käytä aina silloin myrkkyä! Kyyn purema voi siis olla myös myrkytön ja Toni kertoikin, että on itse saanut monta myrkytöntä kyynpuremaa.
  • Kyy säännöstelee itse myrkkyään purressa, se siis itse päättää, paljonko päästää myrkkyä. Puremat voivat siis olla hyvin erilaisia riippuen paljonko myrkkyä on tullut ja kuinka hyvin purema on osunut esim. koiran turkin läpi
  • Aikuisen kyyn reviiri on melko pieni, 1-2km kanttiinsa. Vastasyntyneen kyynpoikasen elinpiiri voi olla 50mx50m, eli todella pieni! Hyvältä elinpiiriltä kyy vaatii vettä, syötävää ja lämpöä. Täysin kuivassa maastossa kyy ei pärjää!
  • Kyylle otollinen elinpiiri on kahden biotoopin välissä, esim. pellon ja metsän reunassa, metsän ja suon reunassa jne.
  • Kyy synnyttää poikaset kesästä riippuen heinä-elo-syyskuussa ja menevät yleensä emon kanssa samaan talvipesään talvehtimaan. Poikaset pysyttelevät hyvin pienellä alueella: jos näet kyynpoikasen, niitä on luultavasti lähistöllä lisää.
  • Koiras voi lähteä kasvaessaan etsimään uutta asuinpaikkaa, joten kyyhyn voi törmätä myös sen ohikulkumatkalla uudelle asuinpaikalle
  • Kyyn vihollisia ovat mm. rastaat, närhet, kottaraiset ja muut linnut. Kissat tappavat kyyn myös helposti saamatta puremaa. Nopeille ja ketterille linnuille ja kissoille kyy on melko puolustuskyvytön.
  • Kyy jähmettyy kylmällä säällä ja liikkuu huonosti. Se voi kuitenkin löytää lämpimiä tilkkuja maastosta, vaikka ilma olisi kylmä, joten kyy voi päästä puremaan myös kylmällä säällä.

Kyyn purema

  • Kyyn purema ihmiseen tai koiraan voi vaikuttaa vasta noin tunnin päästä puremasta
  • Koira ei välttämättä älähdä puremaa, eli se jää helposti omistajalta huomaamatta. 
  • Kyynpureman oireet koiralla ovat yleensä totaalinen nuukahtaminen, silmät lurppaa, koira on apaattinen, voimat on poissa, läähättää. Kipu on yleensä selkein oire, pelkkä hipaisu puremakohtaan tekee kipeää.
  • Kyyn myrkky tuhoaa verisoluja, verisuonia ja soluseiniä aiheuttaen turvotusta ja sisäistä verenvuoroa. Myrkyssä on myös verenhyytymisen estävää ainetta. Myrkyssä on useita vaikuttaja-aineita, joten se vaikuttaa monin eri tavoin. Myrkky rasittaa munuaisia, joten niiden suojaaminen on tärkeää: ei munuaisia rasittavia lääkkeitä (mm. kortison rasittaa munuaisia, jota on kyytabletissa! Sitä ei saa antaa!)
  • Hengitystiet eivät yleensä mene tukkoon, vaikka osuma tulisikin kuonoon tai kaulaan. Annukan kokemusten mukaan hengitysteiden turpoaminen harvinaista.
  • Liikkuminen pahentaa kipua ja turvotusta puremakohdassa, mitä rennompana ja paremmin paikallaan saa pysyttyä, sen parempi
  • Toni kuvaili kyyn pureman aiheuttamaa kipua sellaiseksi, että jos vähänkin liikkuu tai koskee, tuntuu kuin kudokset repeäisi, ja niinhän siinä käytännössä ilmeisesti käykin: sen vuoksi paikallaan pysyminen erittäin tärkeää!
  • Pureman hoitoon käytetään nesteytystä, kivunlievitystä ja mahdollisesti vastamyrkkyä, joka saa myrkyn vaikutuksen lakkaamaan nopeammin
  • Kivunlievitykseen käytetään AINOASTAAN kipulääkettä, joka ei kuluta munuaisia (Tramal) Eli EI missään nimessä rimadyliä, joka rasittaa munuaisia
  • Jos kyy pääsee puremaan koiraa, on ensiarvoisen tärkeää RAUHOITTAA TILANNE JA PITÄÄ KOIRA PAIKALLAAN JA RAUHASSA. Hoitoon ei ole tarve kiirehtiä, jos se aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja liikkumista! Voi aivan hyvin soittaa ensin eläinlääkärille ja miettiä sitten rauhassa, miten lähdetään hoitoon.
  • NESTEYTYSTÄ voi antaa myös itse, lääkeruiskulla suoraan suuhun. On tärkeää seurata, imeytyykö neste, eli pissaako koira normaalisti
  • Kyytabletti sisältää hydrakortisonia, joka voi laskea turvotusta. Kortison rasittaa kuitenkin munuaisia, jonka vuoksi KYYTABLETTIA EI SAA ANTAA KOIRALLE KYYN PURRESSA. Siitä ei ole Annukan mukaan mitään hyötyä, päinvastoin se voi lievittää turvotusta ja peittää oireita, jolloin hoito on vain entistä vaikeampaa. Kortison ei millään tavalla auta koiraa selviämään kyyn puremasta, joten se on täysin turha lääke.
  • Annukka suosittelee aina käytettävän vastamyrkkyä, jolloin paraneminen on tehokasta ja nopeaa
  • HOITO TIIVISTETYSTI: rauhoita koira, pidä paikkallaan, nesteytä, soita eläinlääkärille ja hakeudu hoitoon.

Kyyn kohtaaminen, käsittely ja siirtäminen

  • Kyy pelkää tavattomasti isoja, nopeasti liikkuvia ihmisiä. Tömistely pelottaa myös, mutta ei välttämättä maastosta riippuen oikein toimi
  • Kyy näkee todella huonosti, noin 6-7m, eikä hahmota hyvin etäisyyksiä. Jos kyytä haluaa lähestyä ajaakseen sen pois, kannattaa liikutella käsi sivuilla jotta kyy näkisi paremmin
  • Kyy pystyy iskemään eli puremaan vain eteenpäin maksimissaan oman pituutensa verran. Se vetää itsensä ”ässälle” tai ”tuplaässälle” ja pystyy iskemään noin 45 asettta sivuilleen tai hieman ylös
  • Jos kyytä lähtee ottamaan kiinni sen siirtoa varten, on tärkeää toimia rauhallisesti ja ylimääräistä stressiä kyylle välttäen. Näin kyytä on helpompi käsitellä.
  • Kyy ei pysty iskemään taaksepäin tai suoraan ylös! Siksi sitä kannattaa lähestyä rauhallisesti takaapäin, jos se tarvitsee ottaa kiinni. Pääsääntöisesti sen liikkuminen on ennakoitavaa.
  • Kyyn voi ottaa kiinni haravalla ja harhalla, erityisellä käärmesauvalla tai sauvalla/kepillä
  • Kyyn voi ajaa harjan avulla haravaan ja tipauttaa sen siitä ämpäriin. Ämpärin olisi hyvä olla tavallista 10l ämpäriä korkeampi ja siihen kannattaa siltikin laittaa kansi! Kyyn oloa helpottaakseen kannattaa ämpärin pohjalle laittaa esim. sammalta, jäkälää, tms. jonka suojaan kyy pääsee
  • Jos kyytä lähtee siirtämään, täytyisi selvittää sille sopiva vapautuspaikka huolellisesti. Kyy kuolee helposti, jos se siirretään sille soveltumattomaan elinympäristöön.

Koiratarhan suojaaminen / kyyn karkoittaminen

  • Ainoa toimiva suoja on rakentaa noin 40cm korkea kiinteä suoja tarhan ympärille
  • Kyykarkoittimet sun muut eivät toimi, kyy tottuu niihin nopeasti 
  • Jos ei halua kyytä omalle pihalleen, kannattaa pitää piha siistinä ja puhtaana: kyy tarvitsee suojapaikkoja eikä viihdy lyhyellä nurmikolla

TOTTA VAI TARUA?

  • Kyy ei viihdy alueella, jossa on paljon muurahaisia --> tarua, muurahaiset eivät ole kyylle millään lailla uhka
  • Tuhka karkoittaa kyitä --> tarua
  • Nurmikon pitäminen lyhyenä auttaa --> totta, kyy kaipaa suojaa, eikä tule avoimeen maastoon. Pihasta saattaa kuitenkin löytyä suojaisia paikkoja, kuten lautakasoja, pensaita tms. minkä alla kyy voi olla
  • Kyynpoikaset eivät osaa säännöstellä myrkkyä --> tarua, myrkky on käärmeelle todella arvokasta, eikä se tuhlaa sitä turhaan. Poikanen hallitsee jo täysin myrkyn säännöstelyn, eikä sen purema eroa aikuisen kyyn puremasta
  • Pienellä koiralla huonommat mahdollisuudet selvitä --> osittain totta, osittain tarua. Tutkimusten mukaan selviämisen todennököisyys hieman laskee alle 10kg koirilla, mutta Annukan kokemusten mukaan koirat ovat melko saman arvoisessa asemassa kyyn pureman kohdatessa, ja että iso koira on yhtälaisessa vaarassa kuin pienikin.

Suku on pahin...

... sanoi Penni ja Vilma-sisko toisistaan 😁

Pennin siskohan tuli tänne lähelle ja sovittiin sitten tietysti treffit. Vähän jo emmin, koska edeltävänä päivänä oltiin käyty pidemmällä ajelulla ja Pennilla purskahtelee suunpielistä aika voimakkaasti vielä. Että oliko se hyvä laittaa heti seuraavana päivänä saman eteen. 

No, mentiin sitten kuitenkin koska olihan se nyt kiva systeriä nähdä ja saada samanikäistä leikkiseuraa! Vaan mitäs, epäileviä ihmettelyitä, pullistelua, pörhistelyä ja rähinääkin! Vilma oli Penniä isompi ja tomerampi, Penni tuntui niin pikkuiselta. Vaan ketäpä ei vähän veteläksi ja lyttyyn menisi jos aamupala oli nautittu jo aikatunteja sitten ja tyhjäänkin riitti tavaraa suunkautta ulostuloon... =/

Minä taasen hysteerisenä olin kiitollinen kokeneesta lastentarhatädistä joka tiesi ettei kaksikko minnekään karkaa. Ajatukset "Mitäs jos, jos se kuitenkin pelästyy jotain ja ottaa hatkat?" No oishan se ihan loputtoman kamalaa ja toisaalta miksei niin voisi tapahtua. Vaan ei onneksi tapahtunut ja vanhemmat on viisaampia, tietävät elämän totuuksia.

Mutta leikkimisestä ei oikein voi puhua, ei ollut idyllistä, kivaa pentuleikkiä, mutta tulipahan otettua tuntumaa THE kenttään, siihen jossa Kiran kanssa aikanaan alkoi koko THE touhu. ( 4vuotta! Tuntuu että siitä olisi ikuisuus!) Nyt uuden, pienen harmaan kanssa, mutta tällä kertaa aikaisemmin kuin ison tutun Harmaan kanssa.

Oli kiva tavata siskonplikka omine ihmisineen, vaikka tunnelmat eivät yhtä iloiset siskosten välillä oikein olletkaan. Joko ne olivat olleet riitapukarit jo kasvattikodistaan lähtiessä tai sitten eivät enää muistaneet toisiaan. Siskonplikan omistajalla oli lisää kokemuksen tuomia viisauksia. "Vaikka miten hoet, että seuraavan kanssa en tee samoja virheitä - teet kuitenkin, jotain ainakin ja aina. Koska ne on niin erilaisia". Jotenkin oli helpottavaa kuulla. Sitten pohdittiin miksi Penni oli Yrjö-Pirkko ja mitä sille voisi tehdä. Sain vinkkejä pitää penneliä vaan enemmän ja enemmän autossa, syömässä, nukkumassa ja olemassa. Tätä on tehtykin, tai no ei syöty, mutta muutoin. Penni menee autoon aina mielellään ja on siellä iloisena. Ehdotettiin myös Kiran poisjättöä, jos se kuitenkin stressaa, Penni Kiraa siis. Voihan sitä kokeilla - tosin en siihen usko. En usko että kukaan muukaan uskoisi jos nämä kaksi yhdessä näkisi ^_^ Sitäpaitsi Penni oli vallan levoton edessä, apukuskin osastolla. Kiran vieressä se on rauhallinen. Veikkaisin ettei se jännää, stressaa tai pelkää autossa oloa - mutta se liikkuminen, se on se yökätys. Onhan ihmisilläkin matkapahoinvointia, miksei koirallakin voisi olla. Kyllä se ajankanssa helpottaa, mutta säälittää se silti, pieni surkean näköinen nukkavieru, yäkkää kaikki alusta täynnä.

Nukkavieru, vähän joo. Siskonplikka oli isompi kilon verran, vanttera ja tomera. Korvat tosin ei ihan olleet niin tomerat kuin Pennillä. Vaan oli Pennikin kun pinna alkoi kiristyä. Sitten löytyi rähinä-Raisa. Mutta vähän hoikka se on. Ruokaa pitää lisätä vaikkei määrissä isot erot ollutkaan Vilmaan verrattuna. Tuli silti vähän vino fiilis, olenko liian pienellä ruualla mennyt pitämään. Penni Nukkavieru. Onneksi kehuttiin kuitenkin että kompakti ja hienot, suorat jalat, kaikki oikeinpäin, vähän vaan hoikka. 

Kyllä se siitä. Ruokaa lisää. Hieno siitä vielä tulee!

Jälkiä pimeässä...

Kiitos kuvasta Koutsi, ihan itse pöllin ;) ... pimeät jäljestäjät. Alkaa ilta olemaan armoton, valo käy vähiin, tunnit vuorokaudessa v...