Häntä ja muut maniat

Häntä. Tuo merkillinen pitkä uloke, joka seuraa joka paikkaan. Hännystelee, heiluu, osoittaa taakse, ylös, mutkittelee ja matelee. Tänään pentu huomasi että sillä on häntä. Yritti kovin saada sitä kiinni, mutta häntä oli vikkelämpi.

Taran kasvattaja ohjeisti häntäjahdit kieltolistalle, saattaa muuttua meininki helposti kuulemma pakkomielteiseksi. Tara pienenä jahtasikin paljon tätä perässä vinhaa kyytiä tulevaa jatko-osaa, mutta lopetti kyllä aina komennosta eikä saanut minkäänlaista maniaa siitä itselleen kehitettyä. Silloin tällöin vieläkin kyllä vähän pistää häntähippasille.

Taralla kyllä toisenlainen mania yritti pentuna pukata voimakkaasti esiin kun hermostuessaan se alkoi raapia kauhealla vimmalla maata ja talventullen jäätä. Tämän laukaisemiseksi riitti yleensä vieras tai vähemmän vieras ihminen. Sitkeästi kieltämällä päästiin siitäkin eroon. Tara on vähän helposti ylikierroksille kiihtyvä, jolle suureksi arjen hallintahelpotukseksi muodostui aikaisemmin sen liiskattu pallo ja nyt myöhemmin pulikka. Näiden avulla se kestää ja käsittelee huomattavasti paremmin kaikki uudet sekä vanhatkin, vähän sitä stressaavat aiheet.


Palloparka sai myös osakseen hirmuisen ravisteluraivon ja myöhemmin huomattiin sen tehneen melko voimakasta kulumaa kulmahampaisiin. Pallo vaihdettiin pulikkaan, joka helpompi ja hammasystävällisempi kantaa ja ravistella.

Pikku-Riiviöllä ei vielä tunnu olevan mitään pinttymää, paitsi uhmaa tosin löytyy senkin edestä. Jotain kielletään, muuttuu leikki sen mielestä kaksinverroin hauskemmaksi ja rajummaksi. Tiinallakaan ei oikeastaan ollut mitään, nuorempana se kaiketi kärsi pienoisesta eroahdistuksesta ja tykkäsi kotiinjäädessä ottaa pöydiltä kaikki alas. Nuorempana se oli myös melkoinen keppimaanikko mutta sitä maniaa kai näissä sakuissa on aika paljon muutenkin havaittavissa. ;)

Mielenkiintoista olisi kuulla, onko muiden koirilla ollut jonkinlaisia sijaistoimintoja / pakkomielteitä ja miten niistä on päästy eroon vai onko ne saatu suunnattua oikein, helpottamaan niitä hemoille käyviä tilanteita?

Ps. Ainiin, Penska nukkui viime yönä koko yön ihan yksin omassa huoneessaan. Aluksi nousi hirmuinen meteli kun huomasi että otin tyynyn sohvalta kainaloon, sammutin valot ja poistuin paikalta. Noin puolentunnin päästä uni alkoi kuitenkin ottaa voittoa ja ääni hupeni pieneen unimaiseen öninään. Senjälkeen oli aamukuuteen asti melkolailla rauhallista ja sitten mentiinkin jo virkistävään (tai sitten ei) vesisateeseen aamupissille.

1 kommentti:

  1. Meillä ehkä ns maniaksi voisi luokitella nuolemisen; tarpeeksi kun tylsistyttää tai pitää hakea huomiota nuollaan tyynyä, peittoa tai kaksijalkaista tyyppiä käsistä ja jaloista.
    Uullahan on se oma tyynyn "nutuutus"-systeeminsä; suu täyteen tyynyä ja leipomaan etukäpälillä. Välillä se tyyny saa rajumpaakin kohtelua ja hajoaa. Joku sanoi, että se johtuisi liian aikaisesta vieroituksesta, mutta kun Uuta ei "vieroitettu" kun Ruttuhan on sen emä :O
    Yleensä se tekee sitä aamulla kun ollaan herätty tai kun tullaan kotiin.
    joo ja Boppanalla himo syödä nailonpantoja...
    Sepä on helppo ehkäistä kun ei jätä niitä sen ulottuville.

    VastaaPoista

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Jälkiä pimeässä...

Kiitos kuvasta Koutsi, ihan itse pöllin ;) ... pimeät jäljestäjät. Alkaa ilta olemaan armoton, valo käy vähiin, tunnit vuorokaudessa v...