Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2012.

Facejuttuja ja talveentotuttelua

Kuva
Nyt heti alkuun, laitan tämän tännekin teille kaikille jotka fasebuukissa lymyilette. Kennel Track-Action, josta siis rakas enkelimittarimatomme Nipsukin tuli, tekee hyväntyön ja antaa jokaisesta  sivun tykkääjästä 50 senttiä rahaa Pro Animals Finland ry:lle. Klikkaapa siis tästä ja kanna kortesi kekoon! :)

Henk.kohtaisesti mielelläni tuen kotimaassa olevia kohteita, jos mahdollista, ennemmin ja ehkä olen ihan kamalan pahansuopa peikko mutta en ihan aina hyvällä näe sitä, että ulkomailta, siis näistä ko. maista, tuodaan kodittomia koiria tänne. Kyllä meillä täällä kotimaassakin näitä kodittomia karvakorvia valitettavasti riittää. Asia joka varmasti jakaa mielipiteitä kahtia ja ei siitä sen enempää. Track-Actionin ele on kuitenkin kiva ja hyvin vaivaton tukea, joten... :)
Ja sitten tänne T&T-yksikköön. Lumi tuli ja tulikin siinä määrin etten edes uskonut tulevaksi. Tuli myös ikimuistettavasti, kun kesärenkailla piti lähteä töihin aamulla ja takaisinkin selvitä. Menomatka sujui hyvin…

Maailmaa ihmetellessä, PP:tä kotiin odotellessa

Kuva
Tyhmä Noksu-känny ja Omppu-tietska riitelivät keskenään enkä saanut jo eilen kännystä kuvia koneelle. Tänään oli parempi päivä. Tää on niin tätä, tietotekniikan ihmeellinen maailma. On sitä ja tätä ja sitten ei mikään kuitenkaan toimi. Ainakaan silloin kun pitäisi. Kännyllä ei tule hyviä kuvia mutta kun se sattuu olemaan mukana kuitenkin enemmän kuin kamera, tulee sillä koitettua ikuistaa näitä elämän arkisia hetkiä.

No onneksi Kira kuitenkin toimii! Oltiin lauantaina hakemassa hevosille rehuja (hyvin hevosharrastepainoista näemmä on senkin elämä jo) Agrimarketista. Harmittavaista oli huomata että autoonmeno oli taas kovin epämielyttävä ajatus, tosin kohde oli taas sen ei-suosikki-avolava-auto. 
Kira matkustaa kuitenkin oikeinkin mallikelpoisesti, hiljaa ja rauhassa, saattaapa jopa unetkin napata, mutta jostain syystä silti inhoaa ihan selkeästi ajatustakin reissuunlähtemisestä. Ainakin sillä kamalalla avolavalla. Tällä kertaa ei-enää-niin-pieni pentu valitsi jalkatilan ja sehän oliki…

Kira & Tara

Kuva
Ja kuvia normiarkipäivän ulkoiluhetkestä. Kuten näkyy, Kira melkolailla harrastaa "isosiskon" väijyntää. Vaikka Tara välillä on helisemässä pienen riiviön kanssa, joka ei muuten tuumaakaan osoita minkäänlaisia alistumisen merkkejä, vaikuttaa niillä silti olevan hauskaakin takaa-ajo & väijyntäleikeissään. Eiköhän ne pikkuhiljaa muodostu ihan loistavaksi koiravartiopartio-kaksikoksi :)












Minulla on koira...

Kuva
Minulla on koira. Olen minä sitä kouluttanutkin. Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti. Iloisesti häntä heiluen se tulee tervehtimään kaikkia kuntourheilun ystäviä. Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä, rähmälläni.

Hyvin suhtautuvat kaikki lenkkeilijät poistuessaan paikalta tapaamisemme jälkeen, kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna. Haluavat tavata toistekin. Moni on huutanut: Te kuulette minusta vielä!! Mukavaa sakkia!

Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä. Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti. Kerran heitin. Poliisit toivat koiran illalla kotiin. Minä sanoin, että ei olisi tarvinnut. Luulivat että lasken leikkiä...

Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet sille lempinimenkin: ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa?

Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle idiootille on tehtävä jotain. Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä välin minun koiraani. Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosik…

Shamanin tarina - epilepsia ja aggressio

Kuva
Linkitän tämän tänne siksi, että edesmenneellä mäyriksellämme Nipsulla oli epilepsia. Siinä oli myöskin agressiivisia piirteitä aika-ajoin. Uskoin myös aina että ne jotenkin liittyivät epilepsiaan. Kohtaukset pysyivät melko hyvin kurissa lääkityksellä (Barbivet), pahoja oli vain muutama, joista toisessa piti Pikku-Nipsu laittaa narkoosiin jotta kohtaus laukesi. Ilmeisesti yhtäkkinen, sisäinen verenvuoto, joka Nipsun luotamme vei, ei liittynyt epilepsiaan. Ilmeisesti.

Kaipaamme kovasti pientä mittarimatoamme, joskus voisin ehkä kirjoittaa enemmänkin Nipsusta ja myös sen epilepsiasta. Ainakin omaa epätietoisuutta helpotti muiden tarinoiden lukeminen ja asiasta saatu lisätieto.

Shamanin tarina - epilepsia ja aggressio

Paha-Possun spitaali ja muut kummat jutut

Kuva
Noniin. Nyt se sitten tapahtui. Pahantekijä-Possu sairastui spitaaliin. Kärsä alkoi olla irtonainen ja sitten jouduttiin suorittamaan operaatio kärsän poisto. Kira on jokseenkin nyt varmasti vähän järkyttynyt koska joutuu olemaan ilman hyvää ystäväänsä Paha-Possua. PeePee lepäilee vuodeosastolla ja parantelee huimaa avohaavaansa, josta tursuaa täytteitä. Saattaa mennä jopa muutama päivä, kunnes PP on taas iskukunnossa tikattuna ja voi tulla Kiran kanssa painimaan, tekemään pahojaan ja kanoottiin koiranpennun kainaloon nukkumaan.

Tällä hetkellä Kira purkaa järkytystään kumileluunsa, joka ennen sekin piti ääntä, vaan ei enää. Mikään ei ole ennallaan tämänkaltaisten operaatioiden jälkeen.

Leluista puheenollen, tosiaan jossakin vaiheessa huomasin että Kiran ja Taran lelut vaihtoivat jotenkin omituisesti paikkojaan, Taran sininen pulikka oli yhtäkkiä Kiran häkissä ja Kiran oranssi pallo oli taas häkin ulkopuolella, Taran suussa. Pohdin olikohan kyseessä joku isosisko vs. pikkusisko leluso…

Heinähommissa

Kuva
Torstaina käytiin tosiaan hakemassa se talven testikanttis ja Kira luonnollisesti tuli mukaan, vaikkakin olisi ehkä kuitenkin jäänyt mielummin kotiin. Se ei edelleenkään hihku innosta päästessään (sen mielestä siis joutuessaan) matkustelemaan. Vaikkakin luulenkin että siitä on hyvää vauhtia muodostumassa ooppeli-fani (oma autoni), saihan se siellä ison tilan takapenkiltä käyttöön eikä edes kauniimmin sanottuna voinut edes pahoin, toisin kun avolavassa, jossa toistaiseksi on matkustanut sylissä. Avolavaankin on tehty penkkien taakse takapenkin kokoinen tila, jossa on hyvä matkustella, siellä Tara treenasi ekat automatkansa ja viihtyi hyvin, ei edes oksennellut koskaan. Ehkä seuraavaksi tarjotaan Kirallekin tätä vaihtoehtoa, jotenkin vaan tuntuu että se on vielä niin pieni että sylissä on hyvä matkustella.

Rymättylässä oli jo ihan pimeää ja mentiin Kiran kanssa vähän etäämmäs pellonnurkalta kun iso traktori heinäpihteineen ja valonheittimineen päristeli kanttipaalia auton lavalle. Kuvit…

Arki rullaa

Kuva
Täällä ollaan! :) 
Talo siis on pystyssä! Kiran huonekin on ehjä eikä Tarakaan ole lähtenyt metelievakkoon, eli jos tästä voisi jotain päätellä niin ilmeisesti kaikki on sujunut koirien keskenäisin (onkohan tuo edes mikään sana?) kotipäivinä hyvin. Tosin pentu tuntuu kasvavan joka päivä täällä salaa ja sen myötä varmasti puuhaenergiaakin sitten kerääntyy, joten saas nähdä mitä vielä tulee tapahtumaan. Alkuun on kuitenkin kunnialla päästy!

Tara oli viimeviikon loppupuolella jotenkin osa-aikaisesti allapäin, eikä halunnut Kiraa lähelleen. Se ei murise tai ole ilkeä vaan Taramaiseen tapaansa menee hämmentävissä tilanteissa vähän lukkoon, vaivaantuu ja vetäytyy kokonaan pois. Sillä on varmasti suruaika edelleen. Tilannehan on senkin elämässä uusi, ensimmäistä kertaa se on vähän yksin kun Tinttiä ja Nipsua ei enää ole.
Pikku-Kira taas ei oikein ole paras lohduttaja ja uusi ystävä vielä osoittaessaan ystävyyttään hyppimällä ja repimällä. Vaan eiköhän tämä helpota paljon kun Kiralta kasvaa …

Kuva
Näin se menee... ♡

Maailmanmatkaaja-Kira

Kuva
Tänään on sitten se ensimmäinen päivä, kun Pikku-Kiran arki alkaa myös. Kesälomat on lusittu ja töihin pitäisi mennä, pentuvapaa loppuu. Sensortin elämää on ainakin koko aamu nyt pidetty, milloin saa matto huutia, milloin ruokakupista otetaan mittaa ja milloin penkinkulmia on hauska maistella. (Mikä on hyvä konsti tehdä penkin ja muiden ei syötävien juttujen nurkat pahanmakuisiksi? Taran kanssa menin jo lankaan ja ostin M&M:stä Chew Stoppa-spraypullon, vaan eipä Tara saati myöskään Kira huomannut minkäänlaista epämielyttävää aromia tai maustetta pirttikaluston kulmissa... Jotkut kuulemma ovat laittaneet chiliä ja tabascoa jne. mutta kuulostaa omaan korvaan vähän tujuilta?)

Eilen oli touhuntäytteinen päivä myös, heti aamupäiväsellä tuli vähän vahingossa ja ohimennen etäisesti testattua paukkuarkuutta, kun hirvenjahtaaja-lahtaajat oli kerääntyneet nurkkiin ja posauttu hirviparan hengiltä, tai ainakin yrittivät. Laukaus kuului hyvin sisälle asti. Kumpikaan koira ei ollut onneksi reago…

Koiran omistuslait

Kuva
Ihan pieni kevennys raskaan murheen keskelle. Itseasiassa piti kirjoittaa tietysti pikku-Kiran päivistä ja Tarankin, mutta nyt on vaan sellainen hetki ettei saisi mitään kovin selkeää ja järkevää ulos. Olo on jo hiukan kevyempi, järki alkaa voittamaan vollottavat tunteet ja tiedostaa, että Tiina-mummelin tarvitsema viimeinen toive ja palvelus on tehty. Nyt ei vanhusta kolota eikä väsytä.

Tosin sensijaan toisaalta tuli vielä murheellisia koirauutisia, nuoren koiran elämän lyhyys on ehkä aina sellaista, mitä järkikään ei voi mitenkään ymmärtää, miksi niin pitää olla. Jaksamisia pikkukoiruuden omalle ihmiselle, onneksi nämä meidän kanssa polkua jatkavat ovat erinomaisia lohduttajia. Suosittelen siis kaikille, jotka joutuvat vanhan karvakorvaystävänsä tai elämän epäreiluudelle nuoren tassuttelijan menettämään, pentu- tai myös aikuiskoiraterapiaa! Se on hyvin tehokasta.

Kira on ollut mainio, se räväkästi vaatii huomiota ja remuaa tuoden täyttä elämää koko kämpän täyteen. Samoin Taran täysi…

Nähdään sateenkaarisillalla, vie Nipsulle terveisiä!

Kuva
Niin se päivä sitten koitti, polun pää tuli vastaan. Yhdessä kuljettiin loppuun asti, yksin oli raskas matka tulla  takaisin. Nyt tiedän miltä tuntuu menettää paras ystävä. Tiedän miltä tuntuu kun ei voi enää rutistaa ja halata rakasta karvakorvaa, joka vähän tosin kuisaantui moisesta kaulaan kapsahtamisesta. Alkuaikoina tullessaan meille, hämmentyi aika suurestikin moisesta iholle tai karvalle tulosta, mutta vähitellen tottui ja alkoi hiukan vaan kiusaantuneena tuhahdella ja önistä ja tunki enemmän kainaloon.

Nyt tiedän miltä tuntuu kun varjo ei enää seuraa tai odota portin takana kuten viimeisinä aikoina, kun ei enää lenkille jaksanut mukaan lähteä. Katsoi luottavaisesti silmiin ja laittoi etutassunsa syliin saadakseen huomiota tai ehkä herkkupalan. Nyt on vain hirveä ikävä ja tyhjä olo. Talo on niin hiljainen, vaikka volyymitäytteinen pentu ja touhukas Tara siellä asuukin. Miten voikin rauhallisen ja enemmän jo sikeitä vetelevän melko pienet äänet olla puuttuvina kovin suuria ja ty…

Vaikeita ja raskaita päätöksiä

Kuva
Niin hauskaa pentuenergiaa on ollut nyt päivät tulvillaan, mutta miksi aina pitää jotain raskasta ja vaikeaakin kuulua elämään? Kai siksi että niitä hyviä hetkiä osaisi paremmin arvostaa? Mikään ei ole ikuista, ei edes ne asiat joiden pitäisi. Pitäisi ainakin olla yhtä pitkiä olemassaoloajaltaan kuin me.

Vanhuus on väistämätön, niin ikäväkseni myös Tiinan kohdalla. Parin viimeisen vuoden aikana olen huomannut miten se on alkanut vanheta, harmaantua, nukkumaan enemmän, lenkeille lähtö on jäänyt jo kokonaan pois, päivittäinen verkkainen ulkoilu kuluu pihalla rauhassa tallustellen ja ilmaa haistellen. Eikä Tintti edes oikein pihalla pitkään enää viihdy. Näkö- ja kuulo on huonontuneet, muisti tekee välillä tepposia. Kuitenkin viimeaikoina on tulleet  ne vanhuuden ikävämmätkin seikat esiin joista takapään toimiminen ehkä se kaikkein suurin ongelma; Se on holtiton ja tottelematon.

Ylösnouseminen sujuu helposti mutta liikkuminen on hankalaa. Pari kertaa takajalat ovat kokonaan väsyneet alta …

Pentutreffit!

Kuva
Aamupäivällä liftattiin Kirtsin kanssa vanhempieni kyydillä siskon luokse, heillä 3kk:tta vanha Tanskalainen-ruotsalainen pihakoira, joka oli kyllä ensimmäinen laatuaan-tuttavuus muillekin kuin Kiralle. Pohdin kotosalla että joskos se vähän pienempi tai samaa kokoluokkaa jo olisi, mutta sehän oli ihan minipieni! Pienuuden pikkusintti-Atso-pihakoira korvasi kyllä superhyperketteryydellä ja Kira muistutti omassa ketteryydessään lähinnä norsunpoikasta. 

Kovasti hauskaa kaksikolla oli, välillä tuli hiukan tiukkasanaisempaakin keskustelua mutta pääosin mennäveuhdottiin pentuenergialla ympäri pihaa. Atsossa oli aikaslailla tiukkan pikkumiehen otteet, eikä ollut pelkoa että olisi jäänyt tappiolle isommalle kaverilleen. Miten kotona niin pieni Kira näyttikin nyt suurelta!

Pahojaan oli hauskaa tehdä yhdessätuumin, esimerkiksi vaikkapa tuollainen punoskori oli ajatuksena oikein hyvä kohde syödä pois.



Varuiksi pidettiin Kira vielä kiinni pitkässä liinassa kun ei ole kotosallakaan vapaana ollut. …