Arki rullaa

Täällä ollaan! :) 

Talo siis on pystyssä! Kiran huonekin on ehjä eikä Tarakaan ole lähtenyt metelievakkoon, eli jos tästä voisi jotain päätellä niin ilmeisesti kaikki on sujunut koirien keskenäisin (onkohan tuo edes mikään sana?) kotipäivinä hyvin. Tosin pentu tuntuu kasvavan joka päivä täällä salaa ja sen myötä varmasti puuhaenergiaakin sitten kerääntyy, joten saas nähdä mitä vielä tulee tapahtumaan. Alkuun on kuitenkin kunnialla päästy!

Tara oli viimeviikon loppupuolella jotenkin osa-aikaisesti allapäin, eikä halunnut Kiraa lähelleen. Se ei murise tai ole ilkeä vaan Taramaiseen tapaansa menee hämmentävissä tilanteissa vähän lukkoon, vaivaantuu ja vetäytyy kokonaan pois. Sillä on varmasti suruaika edelleen. Tilannehan on senkin elämässä uusi, ensimmäistä kertaa se on vähän yksin kun Tinttiä ja Nipsua ei enää ole.
Pikku-Kira taas ei oikein ole paras lohduttaja ja uusi ystävä vielä osoittaessaan ystävyyttään hyppimällä ja repimällä. Vaan eiköhän tämä helpota paljon kun Kiralta kasvaa tuo kaikkien ja kaiken pureminen ja maistelu pois. Taraa aina kovasti kehutaan kun se hakeutuu pennun lähelle ja innostetaan sitä uudesta kaverista. Välillä se vähän jo innostuukin taas, heiluttaa häntää ja selkeästi pohtii että ehkä tuon kanssa vois joskus vähän leikkiäkin...

Vanha perhe vielä koossa, yläkuva olisi ollut kivampi mutta eihän penska jaksanut poseerata.

Samoin se käy portin takana istuskelemassa ja katselemassa Kiran puuhia, välillä heiluttelee sille häntää ja vähän vikiseekin, haluaisi mennä jo luo mutta tietää että pikku naskalileuat paukahtaa armotta kiinni. Kira on muutenkin nyt hyvin hanakka puremaan, leikkiminen sen kanssa on välillä tuskaa kun leikin kohde pallo, räsy, pikku-pulikka, possu jne. eivät kiinnosta, vaan se käsi joka niitä liikuttaa. Siihen hyökätään kiinni paljon mielummin. Ja hommaanhan tulee sopivasti vaan lisähaastetta kun kielletään, sisua ei tästä neidistä siis puutu. Ei olla asiasta sen kummempaa numeroa tehty, kiellän ja lähden pois jos homma menee vallan mahdottomaksi. Hetken pikkuriiviö pitää rähinää, paiskoo leluja yksinään ja sitten rauhoittuu. Varmasti vähitellen ikä ajaa tehtävänsä kun alkaa ymmärtää ja oppia enemmän asioita ja saadaan kohdistettua puruvimma muualle kuten treenaamalla hyödyllisempiä taitoja. Tänne! - Istu - Maahan -sujuu jo aikaslailla hyvin, nyt treenataan seuraa-harjoitusta ja sekin sujui melkein heti kuin itsestään! Hauskaa miten jo näin pienikin oppii tuosta vain ja tärkeä, innokas ilme silmissään tuntuu oikein odottavan käskyjä. Todellisuudessa taitaa kyllä odotella sitä makupalaa... ;) (Me ollaan muuten aika hakoja kun mennään pian pentukerhoon, jahka saadaan rokotukset kuntoon!)

Pihallakin on mennäviiletetty jo vähän vapaana, hyvin pysyy lähellä ja mukana. Tietysti uudet nurkat, joissa ei ole vielä käyty eikä tavallaan olisi tarve käydäkään, kuten mm. lantala, kiinnostaa. Hepat on vielä takatarhoissa, eli pelkoa niidenkään jalkoihin menemisestä ei juuri ole, kuitenkin koitan kokoajan hokea tyhjäänkin tarhaanpäin tunkiessa "Ei - tänne! Hyvähyvä! Unohtuu tarhat näppärästi ja suunta vaihtuu, ainakin vielä. Hevoset kyllä kiinnostaa kovasti ja ihan lähelle pitäisi jo päästä.

Kissojen hermoja koetellaan taas myös, ne varmasti ajatteli Taran kasvettua pentuiästä ohi että HUH! Hetken rauha ja eikun uutta kissankiusaajaa kehiin! Varmaan pohtivat jo muuttoa koirattomaan kotiin? Onneksi kissojen nerokkuus voittaa nämä kolmiokorvat hyvin pitkälti ja pakenevat kyllästyessään märkiin, tökkiviin kirsuihin, jonnekin yläosastoille närkästynyt ilme naamallaan tuijottamaan alhaalla ihmettelevää koiraa.

Tänään olisi illalla töiden jälkeen edessä talven isomman testikanttipaalin haku, Kiran kanssa varmaan lähdetään mukaan ellei mitään ihmeempiä ilmene. Pääsee taas vähän autoon istumaan ja haistelemaan uusia hajuja taas maailmalta. :)

Jos sattuu nyt jotain pientä "ei-niin-toivottua"-tekemään,
lattiaan on aina hyvä maastoutua suojavärin turvin! ;)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toimii!

Kiitos

Häntähalvaus