Best friends

Kattokaa ny, tää on aika parhautta; Kaksi rakasta karvakorvakoiraa köllii siinä vierekkäin, sulassa sovussa, kaikessa rauhassa.

Aikanaan kun Kiran tulo lauman jäseneksi alkoi varmistua, alkoi myös pieni ajatuspeikko pomppia olkapäillä ja lietsoi mietteitä miten Tara tulee suhtautumaan uuteen pentutulokkaaseen? Myös jokunen muukin, (ihan oikea ihminenkin - ei siis vain oma mielikuvituspeikko) kyseli, olenko asiaa miettinyt, tulisivatkohan ne toimeen, olisiko Tara kiltti pennulle, hyväksyisikö se sen laumaansa?
Tiina-mummusta en ollut ollenkaan huolissani, tiesin että se hyväksyy kaikki mitkä me kaksijalkaisetkin, mutta Tarasta en kyllä oikeasti tiennyt. Taran koirakontaktit jäivät pentuajasta alkaen vähiin sen "vähän erillaisen lapsuuden" takia. Sillä oli oma koiralauma, Nipsu ja Tiina, siinä laumassa se eleli kyllä erittäin sopuisasti. Tiina oli sen tuki ja turva jonka ylempänä olemista se ei koskaan kyseenalaistanut. Nipsu, no Nipsu oli Nipsu, sen kanssa ois ollut tosi hauska leikkiä, mutta se oli vaan niin pieni ja leikkiä piti yleensä aina hillitä, ettei vallan kierinyt pitkin lattiaa tai joutunut tassutuleen. Nipsukin oli niiden lyhyen yhteisen ajan Taran yläpuolella.

Yksi vieras koira koitettiin kerran laumaan sopeuttaa mutta se leikki ei kauas kantanut. Koiruus oli keski-suomesta "orvoksi" jäänyt 3vuotias "Peppi"-narttu, äärettömän kivaluontoinen sakemanni, joka ei kuitenkaan odotuksista huolimatta oikein hyvällä näitä toisia mimmejä sitten katsonutkaan. Tara vastasi riitahaasteeseen varsin suoraviivaisesti, empimättä, samalla mitalla. Vähän kieltämättä yllätyin, jotenkin luulin että se olisi kuitenkin loppupeleissä koirakeskuudessa niin nössö ettei lähtisi kovalle linjalle, mutta varsin lujaa kipinää uho otti alleen silläkin. Tara kuitenkin uskoi yleisen järjestyksen säännöt ja jopa yritti hieroa rauhaa, mutta kun hyväntahdoneleeseen tuli jälleen vastauksena portintakaa taas räkää naamalle hirmuisella rähinällä, antoi Tara palaa samalla mitalla takaisin. Toisaalta ihmekös tuo, vieras koira yrittää laumaan rettelöimällä, pitäähän sitä omiaan puolustaa, varsinkin kun Tiina-mummelollekin kävi vieras pullistelemaan. Vaikka tämä Peppi oli hirmuisen mukava muuten, ihmisille avoin ja ystävällinen, en missäänmuotoa uskaltanut ottaa sitä riskiä, tottuuko ne toisiinsa vai ei ja millä hinnalla, kun ei itsekään uutta tulokasta oikeasti yhtään tuntenut.

Lisäksi Pepissä oli vielä yksi "bonus", se oli nimittäin elellyt elämänsä pääosin ainoana tarhakoirana, joskin perustottelevaisuuskurssit priimuksena läpäissen. Peruskäytöstavat hyvän luonteen kera oli siis hallussa mutta  kuitenkin sisäkoiran tavoille oppiminenkin olisi varmasti vienyt aikaa ja ollut haastavaa. Tähän leikkiin olisin vielä lähtenyt ja sen tiesinkin sen olevan edessä, koiran toiselta puolelta Suomea hakiessani, mutta koirien välistä yhdessäoloa noista lähtökohdista en halunnut lähteä testaamaan. Kaksi ei-niin-hyvällä toisiaan katsovaa, aikuista narttukoiraa ei ehkä ollut hyvä idis, kun aivan pakko ei kerran ollut. Omat koirat olivat kuitenkin tärkeämpiä ja varsinkin Tiina-mummulle en halunut enää minkäänlaisia stressitiloja uhittelevan uuden nartun tiimoilta tuoda, vaikkakin niin mieluusti olisin halunnut kodin tälle fiksulle nuorelle koiralle tarjota.

Pepin kanssa kohti sijaiskotia...
Vähän haikein mielin sitten hypättiin taas autoon lyhyen tuttavuuden jälkeen ja ajeltiin pelastavan siskoni (Kiitos Jutta-Teho-Dogdiileri!;) luokse, joka lupasi majoittaa kodinhakijan väliaikaisesti. Hänellä kun oli kunnon ulkohäkit koppeineen ja pari urhokoiraa, jotka eivät niin eukkomaisista kotkotuksista perustaneet. Tätä sitten seurasi tiivis kodinetsintäprojekti sitä pysyvää hyvää kotia vailla olevalle koiralle, (vaikkakaan homma ei olisi meille kuulunutkaan, vaan koiran, silloiselle väliaikaiselle omistajalle) jolle sitten sopiva koti isännän ainoana koirana, omakotitalon vahtina, pian löytyikin. Loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka kyseinen seikkailu olikin kaikessa erikoisuudessaan hyvinkin erikoinen ja jonka varmasti tulemme siskoni kanssa aina muistamaan. Ehkä hullu idea alunperinkin, ajella yli 600km ventovieraan koiran kanssa ja yrittää sopeuttaa sitä uuteen laumaan ja kotiin, mutta koska Tiinan kanssa homma oli toiminut niin hyvin, ajattelin kai ettei se voisi olla mahdotonta toisenkaan kodinvaihtajan kanssa. Tämän seikkailun jälkeen kuitenkin tiesin, että pentu oli sitten se vaihtoehto jos jotain lähdettäisiin vielä kokeilemaan. Tästä sitten noin vuodenpäivät eteenpäin ja pentu tuli. Vaikka epäilyspeikko höpisikin alkuunsa omiaan, jotenkin syvä usko Taraan ja siihen että se tiesi laumassa paikkansa ja koska tuskin kokisi pentua uhkana, hyväksyisi sen lopulta kyllä. Ajattelin että kun Tiina koirana näyttäisi esimerkkiä ottamalla pennun myös laumaansa, olisi asia Tarallekin ok. Niinhän se sitten menikin. Alkuunsa toki Tara tuntui olevan vähän järkyttynyt, jopa ehkä asteen stressaantunut uudesta "häiriköstä", mutta vähitellen, rauhassa ajallaan se tottui, sieti paremmin ja varmasti Tiinan lähtiessä haki jopa pennun läheisyyttä. Nyt tilanne on mitä parhain, kuten aikaisemmasta kuvastakin voi päätellä. :)

Joo, tilanne todellakin on mitä mahtavin. Pentu voi jo olla keittiössäkin Taran kanssa, enää Tara ei ahdistu. Ne leikkivät villimmin ulkona, hillitysti sisällä ja nukkuvatkin jo, minne sattuvatkin nukahtamaan. Öiksi ja päivisin, kaksin jäädessään tosin Kira joutuu koiraporttien taa omaan huoneeseensa, kaiken varalta. Se menee sinne kyllä mielellään ja nukahtaa koppaansa, joten tokkopa kovin vastenmielisenä ajatusta sitten pitää.

Ainiin, eilen oltiin koirakerhossakin, alku oli vähän taas jähmeää mutta loppuun parani niin että oli aivan huippu-Kira, sain taas olla ylpeä pikku kolmiokorvasta. :) Loppuleikkisessiosta on huonolaatuista kännykkävideotakin todisteena, samoin tänään vähän kuvailin samanmoista sessiota pihalla pakkasessa kunnes nakit ja kamera jäätyi... Niitä sulatellessa, vaikka huomiseen, koitan saada hölmöt pikkuvideonpätkät tännekin esille :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!