Hampaista vatsaan

Noniin. Kaikenlaista, mistä aloittais... Hampaista vatsaan...

Kirallahan hampaita ainakin alkoi olla suussa enemmän kuin suulaki salli. Irtaantuvista kulmureista kuitenkin muut, paitsi oikealla oleva, lähtivät suosiolla pois. Tämä yksi vastarannankiiski piteli kiinni ja kun muut pentusisarrukset, joilla yhtä sinnikkäitä hampaita oli, tuumasivat että poistoon lähdetään, päätin minäkin tälle yhdelle sitten varata saman operaatioajan. Ihme ja kumma, aamulla hammas olikin poissa. Piti oikein pari kertaa tarkistaa. Ehkä suurin ihme ja kumma siksi, että yleensä homma menee näin; Aika olisi varattu ja toimenpiteen alkaessa suusta tipsahtaisi pieni kapinallinen kulmuri lattialle, ihan itsellään. Tätä ennen sitten toki oli jo kovalla sovittelulla ja kädenväännöllä järkätty töistä vapaapäivä ja sen sellaista. Että kerrankin näinpäin. Taisi hammas tai Kira pelästyä hammaslääkäripuheita ja yhdessä tuumin päättivät jatkaa omia polkujaan. Nyt suussa on kauniinvalkoinen rivistö, seuraillaan että kasvu sujuu kuitenkin kuten pitää eikä kukaan lähde harottamaan riveistään.

Ja hampaista vatsaan; Seuraavaa pohdintaa ja pähkintää teetti Kiran kaasuvuodot. Vatsassa oli jotain tekeillään ja koitin selvittää mitä ja miksi. Pennulle toki maistuu kaikki, ulkoakin vapaasti tarjolla olevat oksat, ponin lantapallerot, kissan vastaavat pötkylät, pienet maakökkärät jne. Kaikkea pitää maistaa - on varmasti jokaisen emon ohjeistus maailmalle lähteville lapsille. Niin kauan, kunnes lumi tuli maahan, en ihan hirveän huolissani ollut koska pikkukoiruus muuten oli varsin terveenoloinen, ehkä vähän hintelänpuoleinen mutta energinen, iloinen ja vaikutti kasvavan tasapainoisesti. Lumi tuli maahan, jonkinsortin oppi lantalaanmenokiellosta oli sisäistetty ja muutenkin kaikki ulkomaailman tarjolla olevat houkutukset alkoivat jäädä pois mutta hajuhaitat vaan pysyivät. Vatsa oli silloin tällöin vähän löysähkö muttei kuitenkaan paljon.

Karsin ruuasta kaikki lisät pois, jäljelle jäi vain kasvattajankin valitsema Eukanuban Puppy & Junior largebreed Tätä Tarakin muutamien epäonnistuneiden valintojen jälkeen söi koko pentuaikansa. Mentiin jonkinaikaa tällä linjalla mutta ongelmat ei poistuneet. Ko. ruoka ei siis ilmeisesti joltain osin sopinut Kiralle ja alkoi ankara pähkiminen ruuan vaihdosta. Päädyin kuitenkin vielä pysymään Eukanubassa ja seuraavaksi vaihtoehdoksi nousi pentujen ja junnujen All breeds, jossa ei ollut vehnää mutta lammasta oli lisätty kanaa ja kalkkunaosuutta pienentämään. Jostain syystä vehnä on ollut niin Tintille että Tarallekin jonkinsortin negatiivinen juttu, Tiinalla meni vanhempana pakki sekaisin vehnästä (/viljoista) ja vanhuuspäivillään söi Cibaun Senior Formulaa. Tara taas oireili tassujaan kirputtelemalla ja korvien töhnimisellä syödessään Eukanuban largebreediä. Vaihdettiin sillekin pari kuukautta sitten vehnättömään Rich In Lamb Riceen ja toistaiseksi korvat on pysyneet puhtaana ja tassujen kirputus lähes loppunut. Tästä tosin ei voine olla satavarma, ainakaan tassujen osalta, koska samanaikaisesti maa sai sen lumipeitteen. Eläinlääkäri tuumasi että myös jonkinlainen allergia esimerkiksi jollekin ruoholle saattaa olla mahdollinen. Toivottavasti ei kuitenkaan, mielummin haluan uskoa vehnäherkkyyteen, kesällä kuitenkin ehkä voidaan vasta huokaista helpotuksesta nähdään miten kävi.

Ja palaten takaisin niihin Kiran kaasuvuotoihin, ruuan vaihto todella on tuntunut auttaneen. Kaasuvuodot on kokolailla loppuneet, vatsa on vakaampi ja pentuus alkoi kerätä ympärilleenkin ihan toisenlaisesti tavaraa. Eilen jo pohdin että jos paljon pönäköityy vielä, alkaa olemaan jo vähän palleronpuoleinen...

Tarkoitus on myös ainakin puolittain käyttää raakaruokintaa mutta tässä kasvuvaiheessa mennään valmisruokinnalla ja höystellään lisillä. (Eukanuban sivuilta saa muuten tilattua ilmaisen pentukokeilupakkauksen)

Sellaista. Tulipas ruokintapainotteinen naputus :) Ajattelin aina että hevosten ruokinta on hankalaa mutta koiranruokiahan on ihan miljoona ja kun koittaa sitten selvitellä niiden eroja ja mikä sopisi parhaiten kellekin... Ei ihan helppoa. Tinttimummolle aikanaan etsiessäni sopivaa ruokaa hämmästyin, miten vähän ihmiset osasivat kommentoida miksi ovat mitäkin valinneet tai vaihtaneet mihinkin. "Mä vaan ajattelin.." - oli se yleisin kommentti.

Kaipa tämä on se sama suo, kun vaikkapa juuri hevospuolella se, mitä rehua käytetään, loimitetaanko vai ei, jne.

Ainiin, pakko on ihan vähän hehkuttaa, miks just mulla on maailman parhaimmat koirat (sori vaan muut!;). Edellisiltana leikattiin kynsiä, jo toista kertaa yhden ihmisen ja kahden koiran voimin. Se on ollut Kiralle vähän vastenmielistä ja varuiksi toinen ihmisapulainen on pidetty mukana. Nyt Tara näyttää esimerkkiä, ihan kuten Tiina aikoinaan. Tiina opetti Taralle että kun kynsisakset otetaan esiin, mennään maahan pötköttämään ja ollaan ihan hiljaa ja rauhassa. Tara otti oppia ja teki saman perässä, kävi Tiinan selkäpuolelle pötkölleen ja odotti omaa vuoroaan. Nyt tämä tuntuu jatkuvan Kirassa. Se tulee katsomaan kun Taran kynnet leikataan ja käy pötkölleen siihen viereen. Ei nyt ehkä ihan hipihiljaa kölli mutta pikkuhiljaa... Tarasta aina olen tuumannutkin etten sille esimerkiksi kynsienleikkuutta opettanut, ne vaan leikattiin. (Ja Tiina opetti)

Tara näytti mallia myös autoonmenossa, loikkasi penkille ja meni makaamaan. Tuli pois käskystä ja ilman käskyä Kira, joka ei ole ihan innoissaan autoonmenosta ollut, apinoi ketterästi perässä. Kiitos Tiina-Enkelikoira, että autoit Taran kanssa, nyt Tara jatkaa oppia ja auttaa Kiran kanssa, vaikken olisi uskonutkaan :)

Tintti-Enkelikoiruus, ikävä on iso,
lämmöllä muistellen, monissa hetkissä aina mukana ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Ikävä on musta

Facebook-muistot on koukuttavia, katsoa mitä vuosia sitten juuri tänään tapahtui. Vaan kun ne alkaa muistuttaa poismenneistä karvakorvista, ...