Kaupungille kera bodyquardin

Semper Fidelis vs. Immer Treu, on päättynyt 6-0, murskavoitto. Hyvä ja kiitos, eipähän jäänyt jossittelun varaa. Ehkä näette siis toisenkin tekstin käyttökohteen blogin lisäksi, jahka se saadaan "uunista ulos". Uskoisin että siitä tulee hieno, tulee siitä, innolla odotan... Ja karvaasti petyn?;) No ei, ammattilainen asialla, hyvä siitä tulee. Elämän pieniä, hassuja ideoita, niitä pitää vaan joskus toteuttaa. Ja jos menee mönkään, ette nää :)

Kevät alkaa tekemään tuloaan, upea ilma oli sunnuntaina, eilen ja oletettavasti tänäänkin. Sunnuntaina aurinkoisissa merkeissä maalaistytsyt lähti kaupungille. Tosin eihän se ole hyvä pienen sakemannityttösen vielä lähteä yksin, siispä lyöttäydyttiin jo aikaisemmin tutuksi tulleen "bodyguard"-Eppu Tiibetinmastiffin mukaan. Kyllä kelpasi siinä Kiran tepsutella, katuja ja parkkiksia, kun oli "kylmänviileä", raamikas urho tassupuolessa.

Autoilu ei ole enää onneksi Kiralle niin kamalaa. Se menee käskyttä, "mää itte!"-asenteella jo autoon. Kun kietaisen hienon treenitaskuhameeni päälle ja puetaan panta kaulaan, se pääsääntöisesti tietää että lähdetään jonnekin ja on innoissaan. Pienempänähän se oli vähän vähemmän innoissaan, lähes luikki jonnekin häviksiin piiloon. Tarakin on innoissaan ja vähän pettyy kun ei pääsekään. Silloin hyvänä mielennostattajana toimii possunkorva ja tärkeä talonvahtitehtävä. Ja tietysti katsoa että isäntä pitää seuraa sekä tarjoilee ehkä ruokaa. Pitää jossain välissä vähän nyt jo vaihtaa, ottaa Tara ajelulle, tekisi Kirallekin hyvää jäädä välillä kotiin, hoitamaan talon- ja isännän vahtihommia.

No, vaikka autoilu on jo Kiran mielestä hauskaa, tai ainakin se tietää että se on pakollinen paha että pääsee jonnekin hauskaan, tuli silti taas YÄK-kä... Pieni ja ihan loppumetreillä, mutta kuitenkin.  Miteköhän näistä YÄK-kistä oikeen pääsisi jo eroon? (Vinkkejä koiralapsen matkapahoinvointiin kellään?)

Autoilua seurasi kuitenkin se hauska osuus taas, tällä kertaa parkittiin kaara Paalupaikalle ja treffattiin jättikarvakaveri-Eppu ihmisineen. Jahka Eppu oli kertonut Kiralle kaupungin pelisäännöistä ja siitä, miten homma oli hällä tassuissa ja että sen mukaan sitten kantsi edetä, lähdettiin tarpomaan pitkin katuja. Luotin kartturintaidot täysin jo kokeneemman kaupunkikävelijän huomaan ja hyvä niin, varsin hyvä lenkki saatiin aikaan. Autoja meni (ihan likeltä, pieni hui, ainakin bussien kohdalla), oli suojatietä, ihmisiä (Jeeee!), pyöräilijöitä (kai nekin periaatteessa ihmisiä...), alikulkutunnelia (O.o), rappusia (Iiiik!), parkkipaikkaa ja vaikka mitä. Ja ihan älyttömän paljon kaikenlaisia pisuposteja! Epun perässä oli hyvä hipsitellä, mutta rappuset... Ne on kaameita ja niiden edessä jopa Epun vetovoima joutui koetukselle. Eppuhan ne käveli ihan yhtä coooolisti kun muutenkin, mutta Kiran korvat menivät vaakatasoon ja ilme oli surkea. Apua, rappuset, apua, Eppu meni jo, apua-apua... Apua. Kyllä ne omanlaisella vapaalla tyylillä sitten alas mentiin ja toiset ylös tultiin. Tässä meillä on treeninpaikka. Toinen koira on kyllä ihan ehdoton apuri näissä hommissa, kiitos Epulle ja Kira mielellään osallistuu jatkossakin Epun kaupunkikouluun. Jos joku muukin käy tääläpäin kaupungilla kävelyllä joka sopisi koirajunnun kaupunkioppiin, me tullaan mielellään messiin!

4km tunnissa... Eli haisteltavaa ja ihmeteltävää oli... ;)

Kaikenkaikkiaan reissu sujui paremmin kuin odotin, Kira ei vetänyt kumoon, ei hyppinyt mummoja kumoon, malttoi olla kuulolla eikä oikeastaan pelännyt mitään, no paitsi ne rappuset niin. Toisilla on hämähäkit, toisilla pimeä, toisilla käärmeet, Kiralla rappuset. Kaikkihan me jotain kai vähän pelätään. Mutta eiköhän me Kiran kanssa vielä rappusten yli päästä. Niin ja kiitos taas Marille ja Epulle!

Vielä loppukevennykseksi; Kiran eka lapsuudenystävä Atso-"pohjoismaidenpihakoira" lähetti kuvaterveisiä.

Atso oli luokkaretkellä koirauimala Sirifassa, mutta uimahousut, snorkkeli ja kellukkeet jäivät kotiin eikä uimaan voinut sitten tietenkään mennä. Hauskaa oli kuitenkin ollut ja Kirakin odottaa innoissaan omaa reissuaan uimaan, kyllä me vielä, jahka vähän lämpenee.

Tänään onkin taas treeni-ilta, aiheina luoksepäästävyys, seuraaminen, sivullaolo, luoksetulon pysähtyminen, liikkeestä maahanmeno. Saas nähdä miten suoriudutaan ja samalla pyydän liikkeiden puhtaussyynin. Oma koiranliikesilmä ei erota eepeyttä, mutta tarkastetaan asia vielä varuiksi tarkemman syynin alaisena.

Hau seuraavaan kertaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Jälkiä pimeässä...

Kiitos kuvasta Koutsi, ihan itse pöllin ;) ... pimeät jäljestäjät. Alkaa ilta olemaan armoton, valo käy vähiin, tunnit vuorokaudessa v...