Kun Paniikki-Peikko astui kuvaan..

Ontuuko se...? MitääÄÄÄää?!!

Edellisiltaisen treenien päähänjäänein osio. Ihan lopputunnista ohjaaja tuumasi että kävelepäs sen kanssa muina naisina vähän, ihan rauhassa... Ajattelin huolettomasti että tämä on joku juttu, liittyen johonkin illan juttuihin tai ainakin koulutusjuttuihin. Hienosti Kira käveli, kyllähän me nyt kävellään, big deal... Tehtiin vielä pyynnöstä toinenkin rauhallinen kävely. Sitten hienoa kävelyä seurasikin kysymys "Ontuuko se vähän tota vasenta takajalkaansa?"

MITÄ?!? O.O Ei onnu, ei voi ontua, ontuuko se?! Mikä siinä on, miksi se ontuu? Koska se alkoi, miksen huomannut?! Miljoona kysymystä kävi mielessä ja myös letkan jatkona, ei, ei nyt koiratkin... Kyllä se riittää että hevosien kanssa saa  ihmetellä ja juosta klinikalla... Voisko sen jalat taivuttaa, niinkun hevosilla? No ei voi ei, mutta Hanna vinkkasi nostamaan vuorotellen ylös ja tunnustelemaan eroa. Oikea nousi vähän rauhallisemmin, kun vasen rauhallisen alun jälkeen varsin ripeästi. Sitten sain itse katsoa eroa koiran kävellessä, etäämmältä, ja todellakin se keventeli vasenta takastaan hippasen, välillä en juuri rehellisyyden nimissä eroa huomannut, välillä taas huomasin. Olen niiin silmä kovana koittanut seurata molempien liikkumista ja kyllä pähkinyt että hevosten eepee-liike on paljon helpompaa huomata heti. Varsinkin nämä kun irti mennessään harvoin menevät samaa tahtia kovinkaan pitkää pätkää, suoraan ja muutenkaan suorassa juosten.

Ja juuri pari päivää sitten tuli ilouutisia Kiran siskolta Hukalta välikuvista, hyvältä näyttää, ei syytä huoleen. (Isot Onnittelut Hukkalaan!) Itsekin olen paljon pähkinyt välikuvien ottoa, lähinnä siksi että jos jotain näkyy, voisiko siihen nyt ajoissa vielä koittaa vaikuttaa jotenkin kun koiruus kasvaa. Uskon ja/tai haluan uskoa ettei mitään ole, eikä pitäisikään olla ja muutenkin panikoin taas vaan turhaan, ehkä ja varmasti se onkin vaan tuolla mennessään venäyttänyt tai muuta, normikoiralapsien elämän kolhuja. Silti Paniikki-Peikko (Paha-Possun sukulaissielu) istuu olkapäällä. Olen ehkä liikaa lukenut juttuja siitä miten nuoria koiria on jouduttu lopettamaan. Mielenrauha on varmasti se avainsana nyt. Vaikka periaatteessa ajattelee että kaikki on hyvin, silti se Paniikki-Peikko tökkii välillä virnuillen... Jees, eiköhän me välikuvissa käydä, eipä siitä taida haittaakaan olla kuin lompakolle ja saadaan se mielenrauha.

Talliapuri
Neiti Pikku-Harmaa itse ei tunnu takajalkansa tiimoilta yhtään olevan huolissaan, edes huomaavan koko asiaa. Leikkii ja touhuu kuten aina. Siinäpä sitä tekemistä, että saisi nyt ottamaan iisisti muutamat päivän, jotta näkisi häviääkö eepeys. Häviää se. Käytiin eilen aamulla narulenkillä, 4km kävellen, Häröilijä-Tara hiukan, ja vähän enemmänkin välillä, häiritsi yrittäessään villitä Kiraa. Aika kauniisti Kira kuitenkin tilanteessa toimi, olisihan se halunut pinkoa perään mutta kun nyt ei päässyt. Hevosten juoksutusliinasta kieputtelin sille "valjaat", ei jäänyt paine pelkästään kaulaan ja pannan varaan kun pinkovaihde meinasi mennä päälle. Onhan se vetäminen vähän vielä päällä, varsinkin kun toinen hyppii ja hilluu edessä, ei kai sitä voi pentua silloin moittia. Treeneissä se pysyy jo aika kivasti kuulolla.

Nyt alkuhyperventiloinnin jälkeen voinen vähän kai rauhoittua ja vetää henkeä. Mielestäni varsin vähän on sitä keventelyä kyllä havaittavissa, että varmasti parissa päivässä ei enää mitään.

Muuten Kira loisti koirakoulussa, ainakin minun silmissäni ;) Kaikissa toki on hiomista, meillä molemmilla, mutta keretäänhän niitä sitten hiota. Kehuja tuli myös kyllä muualtakin, varsinkin luonteesta, onhan se, hieno luonne. Ehkä vähän hillitymmin tosin voisi osoittaa avoimuuttaan ihmisiä kohtaan, sen mielestä se voisi mennä vaikka kaikkien syliin... ;)

Ja se videokamera, se ois kyllä pakko hankkia. Voin sitten lähetää vaikka liikkuvaa kuvaa kehittyneempien koirienliike-silmien katseltavaksi aika-ajoin että kaikki on kondiksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Jälkiä pimeässä...

Kiitos kuvasta Koutsi, ihan itse pöllin ;) ... pimeät jäljestäjät. Alkaa ilta olemaan armoton, valo käy vähiin, tunnit vuorokaudessa v...