Reenit reenit

Koulun matoille on siis tehty comepäkki, tossa reilu viikko sitten. Vähän jänskätti että miten siellä taas selviydytään, mutta ihan hienostihan me, ainakin meidän mielestä. ;) Mitä Kira nyt alkuunsa meinasi haljeta riemussaan, mahtoikohan ohjaaja-Hannan ylitse pyyhkäistä pieni turhautumisen puhallus, opetuslapsi palaa tauolta remmissä lennellen kuin heliumpallo...

Tätä ennen, pienen tauon jälkeen, tuli tietysti taas edeltävänä päivänä mieleen että edelleenhän se treenipussukka puuttui, lelu... Makupalat... Eihän tossa lomalla ollut aikaa hankkia, se viimeinen päivä on aina se paras päivä epätoivoisesti yrittää etsiä juuri sitä mitä tietysti haluaa. Tosi helppoa, kannattaa kokeilla!

Bongasin sitten Mustin ja Mirrin sivuilta Helsitaren treenitaskun, jota olin (tai en tiennyt että on ko. merkkiä, mutta...) jo hetken himoinnut nähdessäni sellaisen pentukurssilla ohjaajalla. Äärikätsy! Isot taskut sivuilla, pienet taskut sivuilla ja takana vielä iso tasku. Helppo ja nopea klipsi edessä, lukko ja solki, johon jotain hauskaa sai vielä roikkumaankin. Onneksi älysin soittaa Mustiin ja Mirriin, löytyykö hyllystä, no ei tietystikään löytynyt. Muita löytyi mutta kun ei, piti olla just tämä, olin niin vakuuttunut että se on hyvä. Soitin toiseenkin koiraliikkeeseen, jossa myöskin ei-oota myytiin. Kuulemma tulevat vasta kesällä enemmissä määrin varastoon, sitten kun on liiveille ja takeille on liian kuuma. Höh ja pöh, tämähän oli just hyvä talvellakin, ihan milloin vaan! Tosta vaan päälle ja menoks, toppahousujen päälle tai sortsien päälle, ihan sama, toimii! Ko. koiravarusteliike kuitenkin vinkkasi soittamaan suoraan toimittaja/tekijälle, ko. tuote oli ihan puhdasta Suomilaatua ja löytyipä tekijä vielä läheltäkin! Siispä soitto Helsitareen joka kannatti, kävi ilmi että ko. koirakoulu, jonne ollaan menossa, toimii myös jälleenmyyjänä! Vielä kätevämpää!

Joten ekana tiistaina, ekana tekona lunastamaan just sopiva treenitasku 5min. ennen treenien alkamista. Ja vihdoin myös se lelu, joka varattiin jo edellisen kurssin aikana, pentupentu-ajalta. Se oli lampaankarvavetolelu joka on aivan huippu! Se tuntuu tepsivän lähes kaikkiin koiriin, jotka ei muuten leluista innostu, suositellaan siis molemmat, mä ja Kira.

Ja sit nahkahihna, se piti ja hankkia. Aikaisemminhan ostin sellaisen lyhyen joustoremmin, no, se ei oikeen ollut mun juttu. Sit oli käytössä Tintin perintöremmi nailonista, sekään ei ollut kiva käsille. Satsattiin siis kunnon säätöjä sisältävään nahkahihnaan.

Ja sit kelpaskin taas aloittaa julkiset reeninkit!

Heliumpalloilun takia saatiin siis pari vinkkiä taas matkaan jolla keskittyminen oli helpompi kerätä kasaan ja toinen kerta mielestäni sujui jo paljon paremmin.

Ekalla kerralla treenattiin luoksepäästävyyttä, (mikä on Kiralle vähän työlästä, koska kaikkia ihania ihmisiä olisi niin ihanaa päästä moikkaamaan!) palkitsemista (joo, narunpäässä paha tapa kiirehtiä syötävän makupalan kanssa, jotenkin vieläkin vaan pieni paniikki että "Nyt se teki oikein - palkkapalkkapalkka!! Heti-äkkiä-heti-nyt-heti se makupala suuhun!") ja vapaa - käskyä. (Ei Kira ihan kaiketikaan sitä vielä ole hiffannut, pakkaa antamaan itse itselleen sen omia aikojaan, kun mielestään sen ansaitsee tai jää ihmettelemään että kuka on vapaana?)

Tokalla kerralla treenattiin taas luoksepäästävyyttä, (joka sujui ehkä jo vähän paremmin, vinkkien avulla) maahanmenoa, (se ei ole ihan helppoa vielä ilman käsiohjausta) paikallaoloa, (eikä varsinkaan paikallaolo..) kontaktin omahaku (Kontaktin omahaku, kuulostaakin jo hienolta! - joka oli vaikeaa mutta tähän astisista ehkä oma suosikkini!) ja merkki. (Merkki olikin hauska juttu!)

Kontaktin omahaku tosiaan taisi nousta omaksi suosikiksi, siinä koiraa kannustettiin itse hakemaan kontakti, pysymään vierellä ilman käskyjä. Se oli vähän vaikeaa kun kaikkea kiinnostavaa oli kerran ympärillä mutta uskon että kotona saadaan hiottua tätä hyvin ja lisäksi otettiin treenien loppuun vähän omaaharjoitusta joka meni mielestäni erinomaisen hyvin! Merkki olikin ihan uusi tuttavuus, idea (jos nyt oikein ymmärsin) oli se, että merkki (joka oli sellainen oranssitötterökartio) vietiin n. 10m päähän, käytiin viemässä sen taakse makupalat jotka koirakin siis näki, mentiin takaisin toiseen päähän ja annettiin käsky Merkki! Siitähän se Kirakin parin toiston jälkeen jo hiffasi mennä kartion taakse merkkikäskystä. Ja se selkeästi oli koirista hauskaa.

Tiivistettynä treenit siis näin. Eka kerta meni vähän hulinoidessa mutta tokakerrasta jäi voittajafiilis, jos nyt niin voisi sanoa. Olen äärityytyväinen että ko. paikka löydettiin. Kaikenlaisiahan koirakouluja ja kouluttajia, varsinkin nykyään, löytyy. On pieni haaste löytää se oikeasti hyvä. Tämän löytymisestä kyllä ihan ehdoton kiitos kuuluu jättikarvakaverien omalle ihmiselle Marille, joka vinkkasi All4dogsin.

Koitan saada taas uusia kuvia tänne, tässä alkupala viimeviikonlopulta, Tara ja Taran mutka sekä hieno pakkaspäivä, josta ilmekin jo kertoo kaiken :)


2 kommenttia:

  1. Hih! Meillä toko-päivä alkaa, kun me Sirun kanssa "yhdessä" pakataan tokokassi! Sinne siis laitetaan patukka ja namit, naksutin ja tokonoutokapula. Siru tosin yrittää joka kerta salakuljettaa kassiin vinkupalloja... Ne vaan ei ole kovin käytännöllisiä, koska vievät koiran huomion kokonaan ja sitten se pelailee vaan niillä yksikseen loppureenit! Nooh, palkkahan sekin toisaalta... :D

    Oon vaan vieläkin niin ikionnellinen tuosta omasta saksalaisesta! Kiitos kuuluu myös sinulle, koska kannustit rotuvalinnassa ja neuvoit aivan ihanan pentueen! :) Tuntuu niin hienolta, kun toinen tekee kanssani mitä vaan ja on aina täysillä mukana! Vaikka esim. perjantaina harjoittelimme jälleen kerran kynsien leikkuuta, sehän ei oikein vielä suju. Mutta kun laitoin kissanruokaa tipan ruokakuppiin, pyysin Sirua odottamaan, leikkasin yhden kynnen kerrallaan ja sitten aina "vapaa", niin johan oli Siru taas täysillä mukana :D Vähän vaan harmitti, etten ole tuota aikaisemmin keksinyt... ;)

    -H

    VastaaPoista
  2. Siru haluaisi selkeästi harrastaa myös vinkupalloilua! ;)

    Kiva kuulla että olet koirahurahtanut, saku on kyllä ihan mahtikoira! Ootko kuullut muista sisaruksista, eikös ne kaikki jääneet vähän niinkuin nurkille?

    Ja sit hei pitää järkätä nyt jo ne treffit, Kira alkais olemaan ainakin jo tarpeeksi iso treffaamaan Sirua, uskon että tulisivat hyvin juttuun keskenään.. :)

    VastaaPoista

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Ikävä on musta

Facebook-muistot on koukuttavia, katsoa mitä vuosia sitten juuri tänään tapahtui. Vaan kun ne alkaa muistuttaa poismenneistä karvakorvista, ...