Huomenna...

... on jännä päivä. Huomenna mennään Kiran kanssa välikuviin. Priimahan se on, kuinkas muuten. Silti jännittää. Mitä jos... No, sen takia mennäänkin, että jos kuitenkin ja sitten voi tietysti tehdä jotain, auttaa että ongelmia ei tule tulevaisuudessa. Silti vähän jännittää.

Pahin painajaiseni taitaisi nyt just olla se, että jommalle kummalle tulisi jotain, jotain ikää lyhentävää. Toiseksi pahin se, että ne eivät yhtäkkiä tulisi enää toimeen keskenään. Kolmanneksi pahin että sattuisi jotain. Vaan se ei pelaa joka pelkää. Eihän se auta kun elellä eteenpäin ja toivoa terveyttä, pitkää ja yhteistä matkaa. Se on se kaikkein tärkein asia.

Tänään ensimmäistä kertaa Kira sanoi vastalauseita kun joutui omaan huoneeseen, koiraportin taa lähteissämme anoppilaan piipahtamaan illalla. Ei ole koskaan ennen sanonut mitään. Nyt sanoi piiiiip piiiiiip pip pip piiiiiip...

Pitäkäähän meille peukkuja huomiselle. Toivotaan ettei niitä tarvita ja kaikki on kuten pitääkin ja eiköhän olekin mutta ei ne peukut koskaan pahitteeksi ole. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

En ole poissa...

Taas yksi niistä päivistä, raskaista ja pelätyistä. Ei onneksi meillä, mutta muualla. Päivistä joiden tietää olevan edessä, mutta joita ei h...