Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2013.

Perjantaitottis

Kuva
Jaetaanpas tämä tällainen tänne. B.Hummer. Aika kivan näköistä... Tänään ois tottikset. Ja tänään ois töissä palaveri myös. Saas nähdä ehditäänkö. Tottiksiin siis. Palaveriin kai on pakko. =/



Jk. No ei ehditty tottistelemaan. Palaveri venyi. Miten te hanskaatte työt ja harrastukset, ei ihan helppoa aina ole ei. Sitten tuli vielä ukkonen ja sateet. Ukkosti ihan iltamyöhiin asti. Tehtiin kuitenkin omaa tottista pihalla ja Kira oli ihan super! Liikkeellelähdöissä se on hidas, jää jarruttamaan kun venyn jo eteenpäin. Maahanjääminen sujuu jo aika hyvin, samoin ampaisee sieltä luo kun luvan saa. Seuraa kivasti käännöksissä ja reippaamassa menossa, etuset vaan kauhoo ilmaa, kunnon showravia!
Hyttyset ajoi meidät sitten kuitenkin evakkoon. Inhottavat verenimijät. Vaan eivät voineet hyvää omatottisfiilistä pilata siltikään. :)

Rainbow Bridge

Sateenkaarisilta. Kun aika tulee, on karvakorvien omien ihmisten tehtävä se raskain ja vaikein päätös ikinä. Olla epäitsekäs ja antaa lupa karvakaverille mennä. Se on antanut meille hienoja vuosia, sillä on aina ollut aikaa meille, ollut ystävä ja päivänpiristys, lohduttaja, tuki ja turva. Siksi me olemme sille velkaa sen ison ja vaikean päätöksen. Silloin on meidän aika korvata tuo kaikki saamamme, olla kaiken sen arvioisia.

Eläimillä on se onni, päästä lähtemään kun aika on. Sekin on hyvä juttu. Ei tarvitse kitua ja kitkuutella, kun sattuu ja särkee liikaa. Se on hyvä pitää mielessä kun aika lähestyy.

Mistä tietää että aika lähestyy tai että aika on? Jos kuitenkaan ei ole? Tai jos kuitenkin olisi jo ollut? Miten voida päättää toisen aika? Joskus se tulee selkeästi ilmi, parantumaton selkeä, kipeä sairaus, totaalinen voimattomuus, heikkous. Toisinaan pitää vain uskoa, kun vanha viisas ystävä sen kertoo. Toisaalta ehkä koskaan ei ole liian aikaisin kun se aika alkaa olla lähellä.

Mitä…

Huh huh sentään!

Kuva
Koirat leikkii pöydän alla jaloissa, keskustellaan suut apposen avoinna samalla äänekkäästi, hampaat yhteen kolisten. Kira varsinkin on todella löytänyt ja ihastunut ääneensä, tykkää sitä kuunnella pienellä ja suurella volyymillä. Melkoista ölinää ja kolinaa...

Eilen ei ollut näin hilpeä tunnelma. Käytiin tekemässä normi peltolenkkiä, lyhennettynä versiona kun oli lämmin. Koirat oli tätä ennen pihalla touhuilleet omiaan ja lenkki sujui suht maltilla. Suht. Kiralla oli oma räkä(geeli)pallo ja Taralla joku pulikka, niitä on nykyään niin monta kun puolet on jakaantuneet puoliksi. Koitin vähän tsempata Kiraa sivulle ja vähän kontaktiin, mutta sitä laiskotti; Vähän sinnepäin ja HAU! -Tee itte, ei nyt jaksa. (On myös oppinut siis komentelemaan, tai löytänyt sen uudelleen. Pentunahan oli varsinainen pirttihirmu) Tara sitten tuppasi sitten väliin, annas kun minä näytän. Lelu lelu lelu, silmät kiilluen. Töni peffa edellä Kiran ja pallonpitelijän väliin. Ajattelin että noooh, katsotaanpas tämäk…

Kesälahja

Kuva
Kesätonttuja oli käynyt kylässä ja jättäneet koiruuksille kesälahjan. Se löytyi traikusta, oli punainen ja pyöreä, littana kassi joka olisi voinut sisältää vaikka hulahulavanteita. Joku varmasti jo arvasi; Agiputkenpätkähän se! Kiva ylläripylläri, varsinkin koiruuksien niii-iiin tylsääään viikonloppuun, narunjatkeen tuskaillessa YÄK-kätaudissa, yäk.

(Koiruudet eivät voi ymmärtää, miksi viikonloppuna on niin hiljaista ja rauhallista, ihan kuin arkipäivänäkin, narunjatkeen ja sen toisen ollessa poissa-töissä. Mitäs sinne töihinkin menevät, kun voisivat viihdyttää mainioita koiruuksiaan kotona höh. Viikonloppuna ei todellakaan maata missään sängynpohjalla ja lähetetä pihalle keskenään leikkimään, höh. Vaikka kyllähän sitä voi pienet koirarallit ja painit siinä sitten vetäistä jos kerran narunjatke heittäytyy veteläksi.)

No, agiputki pötkähti pihalle pötkölleen ja siinä sitä sitten ihmeteltiin ja haisteltiin. Kauaa itse putkipötkö ei jaksanut kiinnostaa, kunnes narunjatke keräsi kaiken en…

Perheuutisia

Kuva
Sataa sataa ropisee, kuratassut rapisee...

En vieläkään ole saanut aikaan järkeväksikirjoittaa jälkikurssin antia, mutta vielä se hetki tulee. Kotona on hiukan treenattu Kiran kanssa pallopalkalla helppoja (Helppoja? Mitä ne on?) juttuja ja aika kivasti se geelipalloon innostuu, no siihen nähden mitä ennen, ei lelut ole olleet palkkana yhtään niin hauskoja kuin makupalat. Olen apinoinut käyttöön pallon kanssa myös sanan PALKKA! -kun on palkkahetki ja viskaissut pallon ilmaan. Palkkahan on aina positiivinen asia, meille kaksijalkaisillekin, joten sen kautta on helppoa valata intoa itseensäkin. *Jeeee, palkkapalkkapalkka! Palkkapäivä!* Toimii! (Kunhan ei ajatella liian pitkälle jatkoon, tili tuli tili meni...)

Ja sitten vähän perheuutisia; Kiran emo Magi oli käynyt puurtamassa kokeissa ja suoriutunut hienosti ohjaajansa kera, tukalan kuumasta hellepäivästä. Taran emo taas lähetti maailmalle pieniä "Pikku-Ruuteja". Jos joku teistä (tai vanhemmistakin pikkuruudeista) joskus satt…

Kesävitsaukset

Kuva
Kesän ollessa jo hyvässä vauhdissa alkuaan, käärmeet, nuo selkärangattomat sihisevät niljakkeet, (tähän kuvaukseen sopisi kyllä muutama muukin eläväinen) ovat jälleen luikerrelleet esiin. Turun yliopisto ja Turun biologinen museo kartoittavat tällä kyselyllä koirien saamia kyynpuremia. Tarkoituksena on mm. selvittää, keskittyvätkö purematapaukset tietyille alueille tai johonkin tiettyyn ajankohtaan. Samalla kerätään tietoa koirien saamista oireista ja siitä, miten koirat ovat kyynpuremasta toipuneet. Tutkimukset tuloksineen on aina, tai no useimmiten, jos aihe on mielenkiintoinen eikä lopputulos päivänselvä, mielenkiintoisia, käyhän vastaamassa jos näitä valitettavia kokemuksia löytyy. Kyselyyn pääset TÄSTÄ

Toinen kesävitsaus on punkit. Taisteluun niitä vastaan on kehitelty jo kaikenlaista, pantaa, liuosta ja poppaskonsteja. Täällä *kopkop* ei vielä ole ollut kovin suurta ongelmaa punkeista, vaikka koiruudet heinikoissa loikkiikin. Kokemusta aseista ja niiden tehoista ei siis ole kert…

Tiedontulvaa

Kuva
Huh huh ja ähh-ky sentään. Tiedosta nimittäin. Sitä on tullut aika paljon tässä viikonlopun aikana, varsinkin tänään. Tänään pääsin mukaan sinne pohtimalleni jälkikurssille joka oli kaiketi alunperin penneleille suunnattu mutta toimi erinomaisesti myös ihan vanhemmillekin koiruuksille.

Perjantainakin piti tosiaan mennä Marikan vetämälle tottikselle, kun me myöhäisheränneet missattiin kurssin eka kerta. Töistä tuli kyllä lentävä lähtö tätä aatellen, muttei loppupeleissä tottiksien takia, vaan alkavan ukkosmyräkän takia. Joo-o, kyllä mä vähän (vähän? buahahahahaaa!) pelkään ukkosta mutta piti myös poimia hevoset turvaan ja koittaa saada ne vielä kaviomanikyyräriä eli kengittäjää varten kuivana sisälle. (Onnistuin!)

Sikäli vahinko ei kuitenkaan ollut suurensuuri koska päästiin aivan privatunnille lauantaina. Harjoiteltiin istumaan ja maahanmenoja, paikalleenjäämistä ja nopeaa mallia "Istu! - Tsädäm!", "Maahan! - Tsädäm!" (Se on muuten jotenkin ihan pikkiriikkisen tur…

Lompakko nälkäkuurille

Kuva
Ta-Daaa! Täs se ny o!
Sori huonot kuvat taas, pitäisi ehkä lailla kieltää tuo kännyllä kuvailu.

Todellakin, Taru voitti mainetta ja kunniaa arvaamalla oikein. Visa oli ehkä aika piis of kake, mutta mistäs sitä koskaan tietää, olisi se voinut olla jotain muutakin, joten Hyvä Taru! \o/
+ pläjäyksiä oli ehdottomasti tietysti tuo kuva, sehän kruunaa koko komeuden. Taran kuva oli onnannut hyvin, lähtökohta kun ei laadullisesti ollut parasta A-ryhmää mutta toisaalta tässä nyt ei ihan teräväpiirtomeininkiä kaivattukaan. Koko on mainio, (olin tästä vähän huolissani koska mun viimevuosituhannen ajokorttikoko vaatii tilavampaa sisustaa kuin nämä uudemmankokoiset. Tähän sekin mahtuu, jihhhuuuu.) vetskari hyvä, lokeroita löytyy. Ja tilauksen helppous (vaikka vähän kämmäröinkin) sekä toimituksen nopeus olivat myös ehdotonta plussaa. 
Puolikas miinuspläjäys tulee ehkä siitä, että se on aika paksu... Vaikka onhan se hianoo, kerran elämässä paksu lompakko! Joo, hauska hämäysefekti, tyhjä se on. Ku…

JES!

Kuva
Se tuli! Ai mikä? Arvaa!!

Ultraäänisoundit

Kuva
Koira kuulee mutta en mä eikä sunkaan pitäisi. Faktaa ei fiktiota. Silti tätä seuraavaa juttua jäin epäilemään.

Tossa aikaa jo sitten kun haahuilin pitkin Mustia ja Mirriä, etsien jotain kivaa pehmolelun tapaista, kestävää otusta PP:n seuraksi, jouduin toteamaan että lähes kaikissa pehmiksissä oli pilli. Ärsyttävä vinkuva pehmistyyppi taas ei tullut kyseeseen, koska Tara on sanonut niin. Tai miten sen nyt ottaa, jos Kira niitä käy vinguttamaan, kosahtaa Neiti Kuuma-Kaisalta heti. Tara itse sensijaan kiikutti juuri loppuviikosta piippaavan Wubba-kanin ulos ja käy nyt vinguttamassa sitä poneille, pääskysille, västäräkeille, kaikelle mille nyt vaan voi, mutta Kira ei saa siihen koskea eikä varsinkaan piipata.


Sisällä Wubbaa ei voi enää vapaana riistana pitää. Kira tietää mikä on "isosiskonsa" ärsylistan TOP 10 ykkönen. Kun silmä välttää, se nappaa Wubban ja ving-ving-vinguttelee sitä karkuun pinkoessaan, Tara  sauhua korvista nousten perässä päristen.

Joten, siinä sitten tuskai…

Pöpöpalleroita

Kuva
Iiik! Me Kiran kanssa siis mentiin pahaa aavistamattomana, innoissamme eilen Haunisiin ja mitä siellä vastassa oli!? No PENTU! Eikä siinä vielä kaikki, pian autosta putkahti toinenkin pentu! Nehän on niitä näitä mahtavien koiruuksien esimuotoja, ihananällöttäviä, jotka levittävät kavalaa sairautta nimeltä pentukuume. Sitä passaakin jokaisen varoa, ei taida löytyä rokotteita moiseen tautiin. Ilmeisesti paras tähänastisista konsteista suojatua ko. kuumelle, on ns. siedätyshoito, eli ottaa taudin levittäjä kotiinsa hoitoon muutamiksi päiviksi. Se saattaa pelastaa senhetkiseltä epidemialta, ehkä vuodeksi tai jopa kahdeksi, mutta usein kaksi vuotta siedätyksestä tai itse pentukuumeen sairastamisesta on maksimiaika saada suoja. Sen jälkeen valitettavasti tauti voi uusiutua, eli jos vaara on, kannattaa koittaa viimeiseen asti kiertää paikat, joissa näitä veikeitä pöpöpalleroita liikkuu.

Onneksi oma immuniteetti on vielä olemassa, siedätyshoidosta ei ole vielä ihan hirveän pitkä aika ja sain…

Karkit hukassa...

Kuva
Tai ei oikeastaan hukassa vaan häviksissä ja harmaahukka murheissaan. Mistä Turun nurkilta näitä saa, kysyy Kira, kohta 10kk:tta, vai joko se jo on, menee kuukaudet niin nopsaan että putoaa jo kelkasta...

Nyt lähdetään reeneihin, reppu jo pakattu ja valmiiksi rauhalliselta (?) aamulenkiltä väsy koira, joka tapasi kissan keskellä peltoa piilottelemasta. Kissat on kissoja eikä koskaan juonessa mukana vaan tekevät omansa, kuten tälläkin kertaa. Ohitti suunnitelmat siitä rauhallisesta maleksimisesta ja päätti vetäistä Kiralle oikein kunnon intervallit... Eli reenit ilman suosikkikarkkeja ja valmiiksi nopeusreenatun koiran kera. Varmasti hyvin menee... ;)

Mätsäystä

Kuva
Uskaltauduttiinpas! Tänään, helatorstaina Haunisissa oli SPL-Turun järjestämät mätsärit. Luokkia oli kaikille ja sakuille vielä omat.

Loistava tilaisuus mennä keräämään kokemusta. Edeltävä päivä lupasi tosi surkeasti sadetta ja melkein huuhtoi jo ajatukset lähtemisestä pois. Aamu kuitenkin näytti tasaisen harmaalta, ilman suurempia sateita, joten reppua kasaamaan ja menoksi. Vaikka turistiksi, pelkkää hyväähän se Kiralle tekisi, nähdä lajitovereita ja ihmishulinaa. Paikalla oltiin ajoissa, vielä oli melko hiljaista. Kauaa ei kestänyt kun parkkis alkoi täyttyä ja täyttyikin ihan täyteen asti. Oli jos minkälaista vipeltäjää, isoa ja pientä, karvaista ja karvattomampaa, ärisevää ja haukkuvaa. Alku jännitti nuorta koirusta jonkinverrankin, kuola valui suunpielistä noroina ja hipsi äänekkäämpien tovereiden ohi, häntää varovasti heilutellen. Ääntäkään ei päästänyt koko aikanaan. Mutta The Nenä, se oli taas hyvinkin aktiivinen ja tutki paikkoja tarkasti.

Suurin osa paikalle ilmaantuvista sa…

Kaksi varjeluskoiraa...

Kuva
...istui aid... Ei aidalla, vaan ovella, unisena vastassa ensimmäistä kotiintulijaa. Kaikki oli kuten lähteissäkin, tyytyväiset, rauhalliset ja iloiset koirat mukaanlukien. Huh. :) (Jos ei auennut, kannattaa lukea tuo yksi kirjoitus tuosta alempaa)

Ovat päässeet lihanmakuun kun syötät niitä lihoja -tuumasi talouden toinen kaksijalkainen kun koirat otti hatkat pari päivää sitten jänön perään pellolla. Pulikka oli vaan olan yli lentänyt kun Tara ampui Risto Rusakon kannoille, Kira hiukan ihmeissään ensin, mitä nyt tapahtuu, minne se lähti mutta pian oli saanut juonesta kiinni ja hävinneet koko kolmikko metsään. Pienen sadattelun ja huutelun jälkeen oli kesykaksikko onneksi palannut pian takaisin. Kira oli kuulemma kovasti jäljillä edelleen, määrätietoisesti nenä maassa. Nyökyttelin tyytyväisenä hymyillen, nenä toimii... Nenä toimii...

Pari päivää ennen tätä Kira oli löytänyt pellolta jälleen kissojen murhan uhrin, myyrän. Tosin ei sitä samaa päätöntä Myyrä-Miestä, tällä kun oli ollut pä…

Rutiinit muuttuu

Kuva
Kira alkaa olla jo iso (kirjaimellisestikin) tyttö, 9kk:tta tuli täyteen. Nyt on sitten vähän eletty isojen koirien mukaisesti. On oltu talviloma-aikoina kaksin Taran kanssa kotona yksin, ihan niinkuin isot koirat ovat, mutta vähän lyhennettyä aikaa.

Ei siis ole jouduttu enää lastenhuoneeseen koiraportin taa. Se on ollutkin aikamoinen apinahäkkishow kun kotia tulee. Kira hyppii koiraporttia vasten kuin paraskin telinevoimistelija; Etujalat suorina kannatellen itseään portin päällä ja takajalat spagaattimeiningilla sivuillepäin, innosta hihkuen. Erittäin hassunnäköistä ja melko haastavaa koittaa olla totisena...

Yksi aikuisiänkoitos on ollu hengailtu pihalla niin, että tytsät ovat jääneet keskenään tähän pihalle ja minä olen Ami-hepan kanssa mennyt kentälle. Mielenkiinnolla seurasin, miten homma onnistuu. Taran kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia, se vähän pelkää hevosia eikä tuppaa vapaaehtoisesti niiden seuraan. Vilkuilee välillä kentälle ja jatkaa pihapartiota. Tintti-Enkelikoiruu…

Onnenamuletit

Kuva
No nyt on tulossa ehkä maailman hienoin lompakko! (Mut ei kerrota vielä kellekään, tai ainakaan sille kaksjalkaiselle tyypille joka täällä asuu, se heti lyttäs että no et sä nyt tollasia tilaile, höh, no tottakai! Ei se vaan varmaan tajunut miten HIENO tämä tulee olemaan! Ja ei mitään paineita tekijälle, heh heh...;)

Nykyinen lompsa tulee 12 vuotta vanhaksi kesällä. Se on peräisin eräästä Turkulaisesta laukkukaupasta, jonka nimeä en valitettavasti kuollaksenikaan muista, haettiin vyölaukkuja Turun kuninkuusraveja varten vuonna 2001. Samalla reissulla sain lompakon kaupanpäälisiksi, koska silloinen, varmaan elämäni toinen, punainen lempakkoni veteli viimeisiään. Mutta että kiitos vaan laukkukaupalle, erinomaisen hieno sininen DGGL:n lompsa on palvellut menestyksekkäästi (Tosin jonkinsortin reikävikaa siinä oletettavasti on, koska se on aina kokolailla tyhjä?). Alkaahan se olemaan aika reissussa (pääsyypäinä hikiset hevosreissut) rähjääntynyt ja hävettää jo vähän ottaa se esiin, missäv…