Kesälahja

Kesätonttuja oli käynyt kylässä ja jättäneet koiruuksille kesälahjan. Se löytyi traikusta, oli punainen ja pyöreä, littana kassi joka olisi voinut sisältää vaikka hulahulavanteita. Joku varmasti jo arvasi; Agiputkenpätkähän se! Kiva ylläripylläri, varsinkin koiruuksien niii-iiin tylsääään viikonloppuun, narunjatkeen tuskaillessa YÄK-kätaudissa, yäk.

(Koiruudet eivät voi ymmärtää, miksi viikonloppuna on niin hiljaista ja rauhallista, ihan kuin arkipäivänäkin, narunjatkeen ja sen toisen ollessa poissa-töissä. Mitäs sinne töihinkin menevät, kun voisivat viihdyttää mainioita koiruuksiaan kotona höh. Viikonloppuna ei todellakaan maata missään sängynpohjalla ja lähetetä pihalle keskenään leikkimään, höh. Vaikka kyllähän sitä voi pienet koirarallit ja painit siinä sitten vetäistä jos kerran narunjatke heittäytyy veteläksi.)

No, agiputki pötkähti pihalle pötkölleen ja siinä sitä sitten ihmeteltiin ja haisteltiin. Kauaa itse putkipötkö ei jaksanut kiinnostaa, kunnes narunjatke keräsi kaiken energian rippeensä vesikuurilta kokoon ja aloitettiin pienet agilityreenit. Ei muuten mennyt kauaa, kun Kira hiffasi juonen ja huomasi miten narunjatkeella oli lystiä kun putken läpi jolkotteli. Ja varmasti pohti että pienistä se noidenkin ilo sitten syntyy... Mä hölkin tästä ja tuo on ihan JEEEEEE... Kyllä, Kira tietää mitä sana PUTKI! -tarkoittaa. Seuraavaksi tehdään muuten kentälle laidunkepeistä PUJO!-ttelut putken jatkoksi ja pari ESTE!-ttäkin vaikka. Tai pitäisiköhän ESTE! olla mielummin HYPPY! Sitäkun on jo kentällä pari kertaa treenattu...


Tara taas ei hiffannut ollenkaan mikä idea oli, olisi ollut, pitänyt olla, what evö, tuossa punaisessa putkenpötkössä. Siitä kun ei kuitenkaan voinut oikein ottaa kiinnikään ja ravistella niin että olisi vielä ollut katu- tai maaseutu-uskottava. Kyllä se sieltä läpi ampui kuin ohjus jos Wubba heilui toisessa päässä. Se oli yksi loikka putken keskelle ja ruopaisu niin että putki ampui toiseen suuntaan. Sinällään siis vauhtia riittäisi varmaan radalle asti, muttamutta... 

Pienellä feikilläkin koitin huijata läpi, ikäänkuin heitin Wubban putkeen ja ajattelin ehtiä toiseenpäähän vastaan. Tyhmä narunjatke, Tara kääntyi- no yritti kääntyä, ympäri kun huomasi nanosekunnissa tulleensa huijatuksi ja siinähän sitten mentiin hetki melkoista valssia, Putki ja Tara. 

Pallolla tämä kyllä varmasti toimisi, mutta ilman Kiraa, ilman Wubbaa ja ilman kaikkia muitakin häirikköleluja pitkin pihaa. Vain pallo, putki, Tara ja narunjatke. Pitää koittaa joku päivä. Tara on kyllä haastava, ihan joka lajissa näemmä. Vaan mikäpä sitä parhaiten taas kasvattaisikaan kuin kiva pikku (joskus vähän jopa sitkeänturhauttava) haaste! 

Jokatapauksessa hauskaa oli. Olisi kiva Kirasta saada sellainen jokapaikassa toimiva monitoimikoiruus ja mitä enemmän kaikenlaista nähdään ja ihmetellään, sen lähempänä se tavoite on. Nyt on nähty ja kokeiltu putki. Ja Kira pääsi taas ylpeänä näyttämään miten fiksu ja tekeväinen koiruus se on.


Hauska kesälahja, kiitokset (äiskä ja iskä!) kesätontuille, t. Kira ja Tara sekä toipuva narunjatke

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Jälkiä pimeässä...

Kiitos kuvasta Koutsi, ihan itse pöllin ;) ... pimeät jäljestäjät. Alkaa ilta olemaan armoton, valo käy vähiin, tunnit vuorokaudessa v...