Mätsäystä

Uskaltauduttiinpas! Tänään, helatorstaina Haunisissa oli SPL-Turun järjestämät mätsärit. Luokkia oli kaikille ja sakuille vielä omat.

Loistava tilaisuus mennä keräämään kokemusta. Edeltävä päivä lupasi tosi surkeasti sadetta ja melkein huuhtoi jo ajatukset lähtemisestä pois. Aamu kuitenkin näytti tasaisen harmaalta, ilman suurempia sateita, joten reppua kasaamaan ja menoksi. Vaikka turistiksi, pelkkää hyväähän se Kiralle tekisi, nähdä lajitovereita ja ihmishulinaa. Paikalla oltiin ajoissa, vielä oli melko hiljaista. Kauaa ei kestänyt kun parkkis alkoi täyttyä ja täyttyikin ihan täyteen asti. Oli jos minkälaista vipeltäjää, isoa ja pientä, karvaista ja karvattomampaa, ärisevää ja haukkuvaa. Alku jännitti nuorta koirusta jonkinverrankin, kuola valui suunpielistä noroina ja hipsi äänekkäämpien tovereiden ohi, häntää varovasti heilutellen. Ääntäkään ei päästänyt koko aikanaan. Mutta The Nenä, se oli taas hyvinkin aktiivinen ja tutki paikkoja tarkasti.

Suurin osa paikalle ilmaantuvista sakemanneista oli aika lailla erillaisia kuin Kira, enemmän varmasti sellaisia, jotka näytillä pärjääkin. Ihmisetkin vaikuttivat olevan kokeneempia ja aloin jo pohtia ihan vakavasti että ollaan itseasiassa aika hyvä yleisö, jäädään vaan kehän ulkopuolelle oppimaan. Pikku-Missi alkoi kuitenkin vähitellen rentoutua ja raivotautimainen kuolanvaluminenkin loppua, siispä sama se, eikun mukaan vaan!

Koiruus autoon oottamaan ja reippaasti ilmoittautumaan. Heti alkuunsa tuomarina toimiva Pekka Hannula keräsi porukan kasaan ja ilmoitti ettei nyt kisata hienoimman koiran tittelistä vaan treenataan näyttelytouhua ja sitä että yhteistyö pelaisi koiran kanssa mahdollisimman hyvin. Voisi kyllä sanoa että tämä mätsäri ajoi, ainakin meille, samalla asiansa näyttelykurssista. Erinomainen ja selkeä opastus koirakkokohtaisesti, mitä tehdään ja miten. No eihän me oltu Kiran kanssa harjoiteltukaan kunnolla mutta nyt tiedetään mitä harjoitellaan ja miten. Vinkkeinä tuli seisottaa Kira edestä, saada avustaja jatkossa mukaan ja vaihtaa kaulapanta... ;)

Pentujen punaiset, kuva  ©A.Kurki

Vaikka ei sillä, eihän me minnekään virallisiin kyllä, Neiti Harmaahan kasvaaputkahti kokolailla isoksi eikä me ihan sinne näyttelykehiin muutenkaan mutta ehkä me vielä mätsäreissä piipahdetaan toistekin ja sitten osataan enemmän! Uskoakseni suoriuduttiin kuitenkin ihan jollaintavoin, kun ei nauhojen toisellepuolen arestiinkaan jouduttu. Paremmin kyllä kuin osasin oikeasti edes toivoa, olin varma että Kiran Nenä alkaa taas elämään omaa elämäänsä ja johdattaa koiruuden tiukasti nurmeen kiinni, mutta ei, koiruus oli yllättävän hyvin kuulolla. Seisominen tuotti (taas) ongelmia, peffa meinaa pätkähtää aina maahan. Sitä siis treenataan enemmän, seisomista. Saatiin tiukka sininen rusetti ja sinisistä kivuttiin toisiksi, kylläpäs olinkin ihan mahdottoman ylpeä pienestä mätsärikoiruudestani! Pentujen koko voiton korjasi nuori neitiesittäjä koiransa kanssa. Mahtaakohan tästä kaksikosta tulla vielä kehien.. No ei partaveitsiä mutta ehkä ladysheivit? Sen verran hienosti jo esitti koiransa ja vasta oli ihan nuori koirailija.

Palkinnotkin olivat mahtavat, tosi kiva ja hyvin järjestetty päivä kaikinpuolin, oli kiva olla mukana. Matkatkin sujui hyvin, ei YÄK-kää ja käytös oli aivan ensiluokkaista Kira-neidillä. Tiedän, oma kehu haisee taas mutta pakko on jälleen todeta että mahtava koira.

Ja kiitos SPL-Turku, taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia ja aika väsyneitäkin näemmä... ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Penni vai tuhat.

"Jos kävelet tiellä, ja ohitsesi ajaa polkupyöräilijä, joka heiluttaa tuhannen euron seteliä ja huutaa sinulle että saat setelin jos sa...