Tiedontulvaa

Huh huh ja ähh-ky sentään. Tiedosta nimittäin. Sitä on tullut aika paljon tässä viikonlopun aikana, varsinkin tänään. Tänään pääsin mukaan sinne pohtimalleni jälkikurssille joka oli kaiketi alunperin penneleille suunnattu mutta toimi erinomaisesti myös ihan vanhemmillekin koiruuksille.

Perjantainakin piti tosiaan mennä Marikan vetämälle tottikselle, kun me myöhäisheränneet missattiin kurssin eka kerta. Töistä tuli kyllä lentävä lähtö tätä aatellen, muttei loppupeleissä tottiksien takia, vaan alkavan ukkosmyräkän takia. Joo-o, kyllä mä vähän (vähän? buahahahahaaa!) pelkään ukkosta mutta piti myös poimia hevoset turvaan ja koittaa saada ne vielä kaviomanikyyräriä eli kengittäjää varten kuivana sisälle. (Onnistuin!)

Sikäli vahinko ei kuitenkaan ollut suurensuuri koska päästiin aivan privatunnille lauantaina. Harjoiteltiin istumaan ja maahanmenoja, paikalleenjäämistä ja nopeaa mallia "Istu! - Tsädäm!", "Maahan! - Tsädäm!" (Se on muuten jotenkin ihan pikkiriikkisen turhauttavaa kun tiedät että koiruus kotona menee juuri noin, is.. ja koira jo istuu. Maa.. ja koira on jo maassa. Siis silloin kun se vaikka oottelee ruokansa alkupaloja, raksuja joita heitän niille laittaessani nappularuokia likomaan. Silloin ne toimii kun tikka - Tsädäm! Mutta kentällä, kun pitäis tehdä heti eikä viikonpäästä... Ei, sillon on se purkkavaihe... Venyy ja venyy... Istu.... istu? Hmmm... Mietitääs... istu.... Joo, oon mä kuullu sen ennenkin.... olikohan se se.... että ahteri maahan... ko....?)

No, kyllä se vielä, ihan niinku kotosallakin. Kyllä me vielä näytetään että osataan ja ennenkaikkea muistetaan, heti! Ja narunjatke treenaa sitä aktiivisuutta nyt itsekin, pitää olla hektisempi! Tsädäm!

Sitten treenattiin vähän estettä ja se meni jo paaaaljon paremmin kuin viimeksi. Pallolla yli ja makupalalla imu takaisin. Ei yhtään (eipäs kun yksi, mutta sitä ei lasketa!) kiertoa! Kaikenkaikkiaan koiruus oli hyvä. Se leikki, oli jopa irti (vaikka näinkin jo kauhuskenaarion siitä, miten se pinkoo viereisen kentän kisapaikalle, juuri voittajasuoritusta tekevän koiran luo kyselemään kuulumisia) ja teki aika hyviä suorituksia. Ja näinhän se on, kyllä koira tekee ja pystyy kun narunjatke vaan osaa ja tekee.

Kotiapäin ajellessa pieni tottistykki kuorsaatuhisteli omassa matkayksikössään täysin taju kankaalla kunnes päästiin kotitien alkuun. Se on "vähän" huonossa kunnossa parista kohtaa ja vaikka miten hiljaa koitin puksutella siitä pahimmasta, auto tietysti pomppi ja nitkui. "Herranjumala maanjäristys!" - ja pyöreät silmät tapitti taustapeilistä.

Hetki meni ja tasainen tuhina kuului taas, ihan kotipihalle asti. YÄK-käsaldo jälleen nolla, jipppiiiiii! Kuumuus varmasti verotti ja väsytti pientä matkaajaa, yöunetkin aloitettiin jo hyvissä ajoin.

Ja sitten se tämäpäivä, jälkipäivä. Siitä narunjatke kirjoitti kynä sauhuten muistiinpanoja, mutta se vaatii pienen puhtaaksikirjoittamisen ajatuksella, jotenpa siis siitä myöhemmin, siihen asti; Pysykää jännityksessä, nyt hyvää yötä, narunjatketta väsyttää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Jälkiä pimeässä...

Kiitos kuvasta Koutsi, ihan itse pöllin ;) ... pimeät jäljestäjät. Alkaa ilta olemaan armoton, valo käy vähiin, tunnit vuorokaudessa v...