Kuuma, tylsäää...

Oho, ompas aikaa vierähtänyt. Ja mitäs sitten on tapahtunut, ei niin mitään. No juurikaan. Kuumaa oli, niin kuumaa että jopa Tara tuli sisälle etsimään viileämpää paikkaa tai oleskeli tallissa varjoissa. Ja koska oli niin hapetonta, jätettiin peltolenkit pois ja hengailtiin + suoritettiin pallojen ja pulikoiden etsintää kainalonkorkuisesta peltoheinästä. Se periaatteessa on/olisi ja olikin hauskaa, mutta hapeton ympäristö yhdistettynä pulikkaa raivoisasti mälväävän Tara The Kuuma-Kaisan kanssa ei ollut kovin hyvä yhdistelmä, kohta keittää taas... 

Muistatteko kun pohdin tätä koirien palautumishommelia? No vähän sen jälkeen näin että lihakaupassamme Dog Sport Centerissä oli -50% uusiin pakkauksiin siirtyvät Fit Dogin palautus- ja energiajuomajauheet Recovery ja Energy. Koska olin täysin ummikko, (tässäkin) otin yhteyttä DSC:n puoleen ja kysyin, sopiiko nämä tällaisille "tavispulliaisille", kun ei nyt mitään himo/kisareenareita kuitenkaan olla. Nopeasti ja ystävällisesti inffottiin että sopii hyvin, eikun koittamaan.


Itseasiassa Energy oli käytössä jo Kiran kasvattipäivillä, kun en uskaltanut ruokkia kovin vahvasti, muutenkin autoilussa aika-ajoin vähän pahoinvoivaa koiruutta ja tuntui toimivan reissussa hyvin, ainakin koira oli reipas ja hyvinvoivanoloinen. No, olen nyt muutamaan otteeseen Recoveryä käyttänyt näiden kuumien puuhien jälkeen ja kyllä melkein uskaltaisin väittää että varsinkin Taralla on hyöty havaittavissa. Kira osaa ottaa iisimmin ja rauhoittua mutta Tara, joka todella painaa sata lasissa loppuun asti, tuntui palautuvan iät ja ajat näistä omista "Kaikki-tai-ei-mitään"-suorituksistaan. Ensin huomasin pientä makuanalysointia, mutta nyt, kun todella oli kuuma ja janokin sen myötä, kelpasi tarjoilemani Recovery Drinks aika huitasemalla huiviin. Ja kyllä, tämän jälkeen Kuuma-Kaisa rauhottui nopeammin. 

Koska molemmat ovat jauheita, saa shaker toimia aika voimakkaasti jotta ne hyvin sekoittuvat veteen, varsinkin Energy, joka on vielä rasvaista. Näihinhän löytyy myös ihan vartavasten tehty shaker, mutta meillä toimii kivennäisvesipullo (joka siis tyhjennetty narunjatkeen toimesta aikaisemmin) ja tratti. Vesi, jauhot tratin kautta ja hurrrrrrja ravistus; Voilà!

Eli varmasti ihan toimivat lisät näin kuumilla ilmoilla ihan "taviskoirillekin", reenien tai liikunnan jälkeen. Lisätiedot siis Fit Dogin sivuilta ja ainakin DSC myy täällä meilläpäin ja osaa kertoakin näistä lisää. Viilennysmanttelin hankinta pyörii vielä mielessä. Ja loppuun pari hölmöä kuvakevennystä, klikkaa kuvasta niin aukeaa suurempana... ;)



Pidennetty viikonloppu

Sitäpä hyvin pitkälti nää juhlapyhät on "eläimellisillä" ihmisillä, vaikkakin se sopii oikein hyvin, ainakin tälle narunjatkeelle. (Tosin pohdin ääneen että onkohan treenit, johon mies joka meillä asuu, tuhahti että no ei tod. Höh, nyt kerrankin kun mulla ois ollut hyvää aikaa!;) Ulkoiltiin siis koko päivä, tehtiin vähän tallihommia, haettiin niittoheinää pellolta, roudattiin pihakalusteet (jo!) pesun kautta kenturalle varastosta. Kira oli kovin avuliaasti mukana joka työvaiheessa, Tara taas vahti leluja. Pellolla Kira otti kaiken kesän ihanuuden irti elämästä ja heittäytyi pitkin pituuttaan korkeaan heinikkoon pötköttämään. Noin sitä itsekin joskus penskana teki, huoleton kesäloma, elämän parasta aikaa. Ehkä pitäisi joskus taas kokeilla ja unohtaa ne kaikki punkit ja muut maan matoset, jotka siellä möngertää...

Melko lämmin päivä, joten suurempia pinkoamisia koitettiin välttää ja suhtautua näin järkevästi juhannushuumaan.

Iltapäivästä sitten jo päivystysvuorot hoidettiin varjoissa löhöillen. Koiruuksien menyy sisälsi broilerin jauhettua lihaa luineen, uusien perunoiden kera ja jälkkäriksi vielä possunkorvat. Ainiin, salaattiosasto koostui kirsikkatomaatista ja kurkunkannikasta. Kirsikkatomaatti yritti karata veitseltä kierien lattialla josta Kira The Poliisikoira sen pakomatkan tyssäsi. Kantoi ylpeänä punkkaansa ja esitti isoa pahaa irvistellen punkanpohjalla kyyhöttävälle minitomaatille. Päätti varuiksi vielä yrittää eliminoida tomaatin karkauskyvyn lopullisesti piehtaroimalla sen päällä. Onneksi punkan pohja on pehmeä ja tomaatti ei liiskaantunut, vielä. Tämän rituaalin jälkeen se kiikutettiin Taran punkkaan ja syötiin.

Kurkunkannikka ei ollut yhtä mielenkiintoinen karkuri, ehkei saalisvietti herännyt sen kohdalla kun ei yrittänyt kieriä sinnikkäästi karkuun, pönötti vaan lattialla paikoillaan. Sitä ei tarvinnut kuin vähän puraista. Paitsi sitten tuli Tara ja söi sen.

Myös vieraskoirahuoltoa kuului narunjatkeen juhannukseen, naapurikoiruuksien Wanni-sakemannin ja Aaron-irliksen ruokinta- ja ulkoilutus. Tämä kaksikko on esittäytynyt jo aikaisemminkin täällä.


Molemmat ovat varsin helppoja hoitolaisia, mitä nyt Aaronin villiintyessä ehkä kannattaa harkita jonkinsortin pois alta-suunnitelmaa. Wanni taasen herttainen mummokoiruus, verkkainen ja viisas tuoksukoira ❤

Illalla vähän rillailtiin kun oltiin ensin tiukasti vahdittu pihaa juhannusta viettämään tulleelta narunjatkeen siskolta. Ja kun siskoksi oli tulija tunnistettu, oli kova työ yrittää muotoutua sylikoiriksi. (Jopa Tarallakin) Vielä myöhemmin sitten keittiön lattialla pötköttikin kaksi toooooosi väsynyttä juhannusjuhlijaa. Kiralla on tapana tulla päivystämään wc:n ovelle hammaspyykkausta, mutta nyt pieni koiruus väsähti vallan kesken vahdin ihan kokonaan. Taisi olla rankka juhannus. :)

NOT sou cool...

Onneksi sade loppui. Ai kiva, ei tää sateenpitävä sadepuku olekaan sateenpitävä.. (Housut alkaa kastua läpi, rämpiessä jo kainaloihin asti ylettyvässä märässä heinäpellossa) Voitko Tara nyt lopettaa vetämisen, odota... Kira missä sun pallos nyt on, etsi pallo! (ja pian ollaan kaikki kolme Taran liinassa solmussa..) Jaahas kiva, ei nää kumisaappaatkaan sitten enää oo vedenpitäviä. (sukat kastuu...)

Äh, Tara istu... Vapaa.. No nyt ne häipyivät jonnekin, ei näy mitään heinäpellossa ei. Aha, tuolta ne jo tuleekin, EI PÄIN! EI PÄIN! Huh, jarruttihan se... Tara... Mennääs taas... Mitäs nyt, mitäs ne sieltä tonkii, varmaan joku kissan tai ketun wc-paikka taas, yök... MARS MARS, mennään! Ei, mikä siellä nyt oikeen on... Mitä hittoa?! (Ja tässä vaiheessa Kira ampuu eteenpäin suusta puolittain roikkuva raato heiluen) IRTI! IR-TI! (Ei tehoa.) PAIKKA!! (Ei tehoa.) MAAAHAN!!!! (Ei tehoa...) NYT P*RK*L* TÄNNE, MAAHAN, IRTI!!!! Hemmetin koirat! Ai nyt ne kuuli, mikä hitto sillä suussa nyt on, IRTI - KIRA IRTI!!! Noniin, tajushan se... 

Brrrrrhh... Hitto sentään, yök, kiva puoliksi nyljetty iso myyrä, rotta, mikälie... Voi YÄK-KÄ... Ja missä ne pallot nyt sitten on, ETSI! Eiieieieiiii! Kira eiiiiii! Eikun syökää ny kaikki vaan mitä löydätte, mikä ihmeen pala siitä raadosta sinne mahtoi jäädä, kohta on rippe ja yrjö kylässä, voi jessus... Etsi pallo etsi! Kellokin on jo paljon, töihinkin pitäis hei kohta lähtee, koittakaa nyt ees pliiiis....

Ote synkästä aamuisesta narunjatkeen yksinpuhelusta ja ajatustenjuoksusta. No nyt se jo hymyilyttää, koko juttu ja Juhannustakin pukkaa.

Juhannuksen suosituimmat koirarodut
Mäyräkoira, Kääpiöpilsneri, Lapinkullannoutaja, Suursnapseri, Pullodoggi, Jackdanielsin terrieri, Karjalankarhukoira, Vehnäolutterrieri, Trendisetteri ja Siperianwhisky. 
Juhannuksen koiraharrastus voi myös johtaa hankkimaan Vinttipimeenä-koiran ja Suomenajokielto-koiran. Jotkut saattavat tuntea myös Selvinpäinseisojan, vaikka se onkin suomessa melko harvinainen rotu.

Hauskaa Juhannusta! ;)


Etäkaksonen?

Onko sun koiralla, etäkaksonen? Taralla on, sakemannityttö Sissi. Molemmilla on kielessäkin tummat merkit. Omat ihmisensä saattais nämä koiruudet toisistaan erottaa, mutta erottaisitko sinä...?  Osan kuvista copyrightit T.Nurminen, osa Narunjatke. Sissille terkkuja!



Liikkuvaa kuvaa

Ja sitten vielä hetkeksi takaisin Taikasusipäiville, 8.6. Olihan se kamera sitten hankittava pitkän harkinnan jälkeen ja vielä testiajoa suoritettiin ko. häppeningissäkin. Esitys ei nyt ole ihan sitten A-luokkaa, mutta kiva muisto, toivottavasti ainakin kaikille läsnäolleille. Siispä livekuvaa Wolf Magic-päiviltä -13, olkaa hyvät: (Äänet päälle ja muista katsoa tuolta videon alareunasta oikealta säätönamiskoista että asetus on HD:ssä, muuten kuvanlaatu on ihan surkea! Tietääkö kukaan saako asetuksen jostain niin että se on oletuksena täydet?)

Taran klinikkareissu

Kauhuskenaariotaipuvaisena hyypiönä, mielenrauhan takaisin tasaaminen vaati sitten nopeaa klinikkareissua Taran ontumisen tiimoilta. Klinikaksi valikoitui suositustiedusteluiden jälkeen Vettori - Turku ja aikakin löytyi pikaiseen, seuraavalle päivälle. Tätä ennen olin jo lämmitellyt asian tiimoilta käymällä itsekin tohtorissa, hakemassa paketillisen syötäviä laastareita. Liekö siis omienkin hermojen hallinnassa pientä treenaamisen varaa...

Koko reissu pisti ihan hiukan jännittämään, Tara kun ei lukeudu näihin vieraita rakastavaan persoonaan. Luotin kuitenkin siihen, että nämä tohtorit ovat nähneet vastaavia ennenkin ja luotin myös Neiti Kuuma-Kaisaan. Matkaan lähdettiin siis reippain mielin, puts-puts henkisenä tukena. (Jos puts-putsia ei ole vielä esitelty, on se siis ponien bootsi, josta on tullut kovin rakas lelu, molemmille. Onneksi puts-putseja on useampi ja molemmille riittää. Ponit pakkaavat kyllä jo jäämään ilman...) Matka sujuikin yllättävän leppoisasti siihen nähden, miten vähän Tartzan on matkustellut. Tosin penskana se jo reissasi hyvin. "Bigdeal? Ajella autolla, ei oo ei, miks ois".

Paikalle päästyämme ja aikansa ensin parkkipaikkaa hakiessamme, se löydettiin pienen kävelymatkan takaa ja Taranteli oli kovasti innoissaan (ei ollenkaan epävarman tai pelokkaan oloinen). Kuonokoppa laitettiin jo varuiksi autossa "Ääääh, pois tää.." mutta unohtui pian kaupungin vilinässä. "Autoja, kamalasti autoja ja ihmisiä ja kaikkea!" Hipsittiin kohti kohdepaikkaa ja sitten se tulikin eka stoppi. "Ai sisälle? Ai minne ja miksi? Miksei voida olla ulkona häh, mä mielummin oon kyllä ulkona. Että ei käy? No jos sä meet sit eka..."

Taju taskussa...
Ilmoittautuminen meni niin kauan hyvin, kunnes vastaanottotäti kurkkasi luukusta ohjeistaessaan vaa'alle menosta, "Sussiunakkoon kuka sieltä tulee?!?! HAU HAU HAU HAU HAU!!!! HAU!" Vaaka oli tiiviisti seinässä, kulmassa kiinni ja minun mielestäni mukava vastaanottoihminen tarjoutui ottamaan vaakaa vähän irti seinästä, jotta olisi helpompi punnituksessa käydä. No, Taran mielestä ikkunasta yhtäkkiä kurkkiva vieras ihminen ei ollut yhtään mukava vaan hyvin epäilyttävä ja volyymi senkun nousi, "Nythän se siis tulee tuolta ovesta jo tänne! Ei hätää, mä haukun sen takaisin tuonne omaan koppiinsa! HAUHAUHAURÄYH!"  ..... .... Oookei...

Tuumasin että ei vaa'an paikka ole ongelma, Tara kyllä siihen menee jahka saa vedettyä vähän happea suurien mielipiteidensä ohessa... Ja kun mukava epäilyttävä! vastaanottovirkailija vetäytyi takaisin omaan tilaansa, oli Tara tyytyväinen ja kiipesi vaa'alle, tosin varuiksi vähän kyräillen..  (Okei, Taraa ole tällaisella ko. vaa'alla punnittu ja Kiraakin se ekan kerran kummastutti, eikä Tinttikään aikanaan siihen heti pompannut, Tara vaan on niin suoraviivainen koira, etten edes sillä hetkellä miettinyt, meneekö se vaa'alle vai ei, tottakai menee). Lukemat heitteli 29 ja 31 välillä, tästä napattiin sitten keskiluku, 30kg.

Siinä ootellessamme ja Taran tiukasti istuessa jalkojeni välissä vahtien, mietin ekan kerran, vähän kyllä huvittuneena kuitenkin, että mitäköhän tästäkin tulee... Taraa ei tilanne meinannut huvittaa yhtään, vaan kyllä senkin tiukka olemus vähän murtui, kun kaappasin kainaloon ja tuumasin että neiti viulunkieli voisi vähän jo relata. Siinä kohden kävi sellainen viiden sekunnin naamanpesu-hännänheilutusoperaatio, kunnes tiukat vahtiasemat piti taas ottaa takaisin ja vahtia! "Jokainen sitten hoitakoot oman tonttinsa, nih!"

Kun kutsu tuli, piti tietysti taas ilmoittaa siitäkin suurilla kirjaimilla. "Hei! Taas uusi ihminen, vieras ihminen, mene pois HAU - HUS HAUHAU!" No ei mennyt pois ja vastahakoisesti me mentiin tämän uuden ihmisen omaan huoneeseen kylään. Siitä sitten alkoikin jonkin hetken kestänyt kovaääninen koiran puheenvuoro. Eläinlääkärimme Karoliina oli kyllä erinomainen paikallaan, hyvin pitkäpinnaisesti ja tyynesti suhtautui melko jyrkkäsanaiseen juttutuokioon ja päästiin hommassa eteenpäin sensuroitua tekstiä pärisevän koiruuden mielipiteistä huolimatta. Koiruus oli kuitenkin niin pinkeässä mielentilassa (adrealiini taisi kivuta korkealle jo autoon hypätessä ettei ontumista ollut enää tietoakaan...) ettei tunnustelulla oikein mitään selkeää informaatiota saatu aikaiseksi. Vej. oli ylhäältä kuitenkin vähän jäykähkö joten koira kuviin vaan. Pienen pähkinnän jälkeen tuumasin että otetaan ne viralliset sitten jo samantein, ehditään vielä ennen eläke- ja vanhuusiän tuomia muutoksia.


Oih ja voih, mitä ihmettä tapahtui...?
Tara siis päiväunille ja kuvaamoon. Oli hassua miten niin energinen ja viritetty koira oli aivan löysänlötkeä, kaikesta tietämätön, kun käänneltiin ja väänneltiin, vieraankin voimin, sopiviin kuvakulmiin. Kuvattiin meiningillä päästä häntään ja pääsääntöisesti A-luokan kuvia tulikin. Tohtori kehui että oli erinomaisen ja jopa harvinaisen priimaa, (rotunsa edustajaksi) siistiä kuvaa. Mikä mahtavinta, Kennelliittoon matkaavat kuvat lähtivät arviolla  0/0 ja A/B!!! Wo-Hoo! Ainoa ja se, mikä mahdollisesti ontumaa aiheutti, tehden mahdollisesti lievää hermopinnettä, oli rintarangan keskivaiheilla T5-T6 nikamavälin kaventuma ja lievä spondyloosi. Asiasta kuulemma ei ainakaan tässä vaiheessa tarvinut vielä huolestua, hoitona oli vaihtaa pannan tilalle valjaat ja tarvittaessa kipulääke sekä koiran pitäminen hyvässä lihaskunnossa.

Siskokin oli jo meitä vastassa ja piti vähän kysellä että "Ootkos tuttu vai etkö, ettäs et ookkin tutuksi naamioitunut vieras klinikkahenkilö kuitenkinko?" - mutta melko nopsaan krapulaa poteva, vähän surkea koiruus tuumasi että tuttu se varmasti kuitenkin on, ei ehkä pöhnässään jaksanut mekkaloidakaan. Siispä Rimadylit mukaan ja kotiokohti. Matka meni hyvin, jossain välissä taisi vähän huipata tai pahaolo iskeä, mutta yäkkää ei kuitenkaan tullut. Kotosalla potilas oli vähän levoton, nukkui-heräsi-piippasi-vaelteli, nukkui kuitenkin pääosin. Kira ihmetteli kovasti että mikäs tota nyt vaivaa, "Miks se on mörtsi, miksei se tuu leikkii, ihme mölliäinen..." Ihan iltamyöhiin napattiin pienen ruokasatsin kanssa kipulääke, illalla paikat särki selkeästi, varmaan tiukka puolustus- ja vahtiasemakin oli tehnyt osansa.

Miks toi ei leiki mun kaaaaa?
Seuraava aamu valkeni kuitenkin taas ihan omana Tarana itsenään, reippaana ja yltiövauhdikkaana, ja mikä parasta; Ilman epäpuhtauksia! Tehokasta lekurointia siis ettenkö sanoisi!

Kiitos Vettori - Turku, rauhallisesta ja ymmärtäväisestä asenteesta, ihan mukaviahan kaikki olitte, vähän vieraita vaan... ;)

Onkos teillä kokemuksia spondyloosista, miten on asian kanssa elelty ja pärjätty, olisi mukava kuulla taas kokemuksia ja ajatuksia.

Mahtavaa ettei hurjat kauhuskenaariot kuitenkaan olleet totta, silti pieni peikko mielessä tepsuttelee, kehittyykö tilanne mihin suuntaan? Näin liikkuvalle, energiselle koiralle olisi kuitenkin sen (ja samalla taas jonkinsortin omakin henkilökohtainen, pieni ) maailmanloppu joutua rajoittamaan liikkumista. Toivotaan ettei tähän jouduta ja ollaan nyt iloisia + jännätään Kennelliiton virallisia ajatuksia.

Hienoja kuvia!

Tarasta, röntgentyylisiä! Eli hengissä ollaan, ei mitään vakavaa ja lisäksi UPEAT kuvat lähtivät Kennelliittoon arviona 0/0 ja A/B!!! Lisää juttua klinikkareissusta myöhemmin, stay tuned!

Iloa ja murhetta

Miksi aina, kun on hauskaa, pitää yhtäkkiä tulla se maahanpudotus? Eikö yhtään saa olla hauskaa häh? Pidetään nyt kuitenkin edes täällä virtuaalisessa maailmassa ensin hetki hauskaa, jotta sitten voidaan taas lopuksi kuono painuksissa mennä kohti uusia masennuksia...

Eli, se hauska juttu. No se on tietysti menneen lauantain Wolf Magic - pentumiittinki - ihan huippupäivä. Aamulla kahdeksan perästä kipusimme Kiran kanssa kimpsuinemme ja kampsuinemme kaaraan ja lähdettiin kohti kasvattikotia Lohjalle. Reissussa oli montakin jännää jännitysmomenttia, kuten nyt vaikkapa;
  1. Kiran elämän toiseksi pisin matka. (Eka oli tietysti reissu kasvattikodista omaan kotiin)
  2. Käytöstavat ja käyttäytiminen. (Pysyikö ne mielessä, syytä tietysti oli, noloa jos eivät.)
  3. Autossa oleminen. (Matka ja paikanpäällä, eikä vieläkään koirahäkkiä autossa...Iiik..)
  4. Koiran kasvattajalleen näyttäminen. (No ainahan se on vähän jännää, että onko ollut arvoinen, onnistunut pitämään toisen kasvattia odotetulla tavalla.)

Nämä ajatukset pyöri aika tiiviisti päässä jo vähän ennen reissua. Matka meni kuitenkin hyvin, paikanpäälle löydettiin suoraan ja koiruuskin oli hiljaista matkaseuraa, nukkua tuhistellen lähes koko matkan, kaikessa aamu-unisuudessaan. Ihmeellistä ehkä oli se, että oltiin paikalla juuri siihen aikaan kun pitikin! (Narunjatke kun on varmasti tunnettu lähipiirissään kroonisesta myöhästelystä.)

Paikalla oli jo molemmat veljekset, "Paso" tietysti, joka kasvattikodissaan asustelikin, mutta myös "Bugi" - pitkänmatkalainen. Pian saapuivat "Siiri" ja "Sitka". Harmiksi siskoksista "Hukka" ei päässyt osallistumaan.

Iskä Disco aus der Königshöhle

Kasvattaja oli kyhännyt meille upean päivän, joka alkoi (Skål!) aamiaisella ja jatkui hienona yllärinä, kun Sirpa Pellikka/Kennel Sissiheimon oli tuonut ISKÄN näytille! Oli tosi hienoa nähdä tämä upea uros ihan livenä. (Kirassa oli paljonkin Discoa!) Komea uros, kertakaikkiaan. Ja kuten asiaan kuuluu, on kunnon "sotaratsuilla" aina pienet arvet urheasta elämästä, niin Discollakin. Vasen korva oli saanut muistutuksen eräältä sakemannirouvalta, että jottei passaa liian innokkaasti ympärillä hyöriäpyöriä...

Jenni ja Sitka, malliseuraamista!
Discon jälkeen miittinki jatkui Päivi Ollikan/Kennel Aufruhr ohjauksessa. Jokainen koirakko kävi vuorollaan kentällä Päivin silmien ja erinomaisen opastuksen alla, parikin kertaa. Oli mielenkiintoista katsella myös muiden treeniä ja Päivin ohjeistuksia. Se on erinomainen paikka kerätä "häiriöttömästi" tietoa, ihan vaan katselemalla & kuuntelemalla, kentänreunalla. Hyväksi todettu jo hevospuolella, suosittelen.

Välillä herkuteltiin ruokaillen ja sitten jatkettiin Bugin esineilmaisulla. Oli hienoa nähdä miten nuori koira tekee töitä, löytää ihan pienenpieniä esineitä ja ne vielä selkeästi ilmaisee. Myös emo-Magin esineruutu iski kipinää. Kira pääsikin jo alkuopit korkkaamaan ja tätä tullaan varmasti jatkoharjoittelemaan, tässähän koira oli todella hyödyksi ja varmasti koirallekin hyvää puuhaa.

Kiraan olen kovasti tyytyväinen, niin tyytyväinen kuin vaan olla saattaa. Tottiksessa on vielä paljon treenattavaa, tai no, Kirahan kyllä tekee kun narunjatke vaan osaisi pyytää, mutta koko reissun käytös oli niin malliluokkaa ettei paremmin olisi voinut olla. Matkat molempiin suuntiin, autossa olo... (Niin! Arvatkaa vaan miten hiukan meinas kylmä hiki pari kertaa alkaa pukkaamaan otsalle, kun Kira Koiranpentu oli autossa ihan pisimpiä aikoja elämässään ikinä, ja autolla ei minkäänsortin suojaa mahdollista koiraraivaria kohtaan. Koirahäkit/veräjä siis uupuu vielä(kin) ja mietin minkälaista tuhoa koiruus voisi halutessaan saada aikaan.)

Tuskaisan keskittynyt ilme, ohjeiden
sisäistämisen yritys on kova! Kira
taasen vahtii tiukasti namitaskuja...
Mutta ei Kira. Kira istuanakotti ja nukkuapötkötti kiltisti kaikki väliajat. Mahtavaa. Ajattelin että nyt se ainakin vetää nelipistejarrarit kun autoon piti melko nopsaan reenikerran jälkeen mennä takaisin, pöh, sinne se loikkasi tosta vaan, ihan kuten ennenkin. Eikä pörissyt/pörhennellyt toisille koirille, oli hiljaa, käyttäytyi siivosti remmissä kun heitettiin pari pikkulenkkiä, ja malttoihan se vähän keskittyä kentälläkin, on se vaan niin hieno penskakoiruus! ♥

Vaan olihan ne muutkin, hienoja. Eniten ehkä mieleen jäi Sitka, se oli kovasti samannäköinen ja tyyppinen kuin Kira. Vinkeää katsella Sitkan ja Jennin treeniä, ihan kuin Kira, mutta viritetymmässä mielentilassa ja hienosti hommat hanskaavana.

Kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut päivä, Kiitos Leila että viitsit järkätä, hirmu kivaa nähdä kaikkia, toivottavasti sitten ensivuonna uudelleen!

Jälkimietteinä mielessä pyöri taas se, miten hölmö voikaan olla kun en ymmärtänyt hyödyntää Tiinan oppimestariutta. Hevospuolellahan on näitä oppimestareita, vähän vanhempia ja pidemmälle koulutettuja, joiden kanssa on helpompi opetella kuin nuoren tai osaamattoman kanssa. Tiinan kanssa olisi ollut aivan loistava tilaisuus oppia itse. Koira kyllä jo osasi.

Voisin ehkä pienesti puolustuksena lainata tähän Sähköpaimenien blogista tätä: "Arvelin, että minusta tuskin koskaan tulisi koiraihmistä, sellaista vähän omalaatuista tuulipukuhiipparia, joka ei osaa keskustella muusta kuin koirista, reippailee kaiken vapaa-aikansa jossakin ryhmätreeneissä, herää viikonloppuisin epäinhimillisen aikaisin ajellakseen satoja kilometrejä koiratapahtumiin ja luopuu vapaaehtoisesti matkustelusta, koska ei henno olla erossa mussukoistaan." En ole ehkä ihan noin pitkällä (vielä?) mutta mielestäni aika hyvin kirjoitettu. Lue koko kirjoitus tästä, kuulostaako tutulta? ;)

Ja ne masentavat uutiset, no, Tara ontuu. Se pyörii mielessä nyt ehkä enemmän kuin mikään muu asia. Toivottavasti turhaan niin isoilla mittasuhteilla, toivottavasti vaan jotain pientä kremppaa...

Taikasusimiittinki!

Voi että. Kira on jatkanut pientä pahantekoa tässä sitkeästi, vihellellen katselee kun huomaa kaksijalkaisen suunnistavan korjaamaan jälkiä. Tänään, tänään oli toisin. Ei mitään tihutöitä, ei kerrassaan mitään! Ja voi että sitä riemua kun kehuin miten fiksu kolmiokorva mulla onkaan, ilopisuthan siinä ihan lattialle lorahti *hupsista*.

Mutta nyt pitää mennä valmistautumaan pesulle. Kiran siis, ja oletettavasti siinä minuakin vielä vähän tarvitaan. Miksi pesulle, koska huomenna lähdetään Wolf Magic - pentutreffeille! Vähän (ai vähän?!) jännittääkin, miten pitkähkö matka sujuu, sisaruksien tapaaminen, emon tapaaminen, kasvattajaemon tapaaminen... Jännää.... Mutta niin paljon on tätä odotettu!

Lähes koko korvajengi huomenna koossa taas! ©Kennel Wolf Magic 

Pikku Pahis

Kira. Oikea mallipentu, ei oikein mitään ole tuhonnut, no, paitsi kännyn usb-johdon, vyön, vähän sohvan patjaa... Muttei mitään suurempaa. Kiltti pentu. Nyt kiltistä pennusta on tullut pikkupahis. Sehän pääsi omasta arkihuonearestistaan pois, tänne Taran kanssa olemaan arkipäiviksi ja kas kummaa, hyvän alun jälkeen on sohva alkanut saada kyytiä, samoin kuin kengät! Saldona kengissä 1 bootsi, 1 vaelluskenkä ja 1 turvakenkä. Bootsista tuli entinen, tai sandaalimalli ainakin, turvakenkä eniten elävien kirjoissa.

Asiasta on pidetty aikaisemmin pieni puhuttelu ja nyt kotiintulijan bongatessa tihutyöt neiti on nolona "Oops! I did it again"... Liekö Tara tai PP taas yllyttämässä päivisin. Toivottavasti tämä vaihe ei kestäisi niin kovin kauaa. Samaten pieni toinenkin vahinko kävi eräs aamu, ihan normiaamumeiningeillä laitettiin ruuat odottamaan ja valmistauduttiin aamutalliin lähtöön ja ihan yhtäkkiä Pikku-Pahis pissiälirutteli eteisen lattialle. Laittoi hanan kyllä heti kiinni kun asiaa aidosti ihmeissäni Mitä ihmettä!?-ihmettelin, ja oli nolona. Eikun jatkopissille ulos ja luuttuamaan. Tänään aamulla vatsakin oli vähän sekaisin, mutta sekavatsa ehti kuitenkin ihan hyvin ulos. Onkohan ekat juoksut tulollansa vai sekottaako kuumat ilmat nyt  pakkaa, tiedä häntä. Vaan onhan tuo nyt kuitenkin aika kersakin vielä, voihan niitä vahinkojakin sattua, paremmissakin piireissä.

Herttainen joka tapauksessa on kun menee maahan seinänviereen ja katsoo alta kulmien Sad Sam-ilmeellä, "Sorry, se oli vahinko! Mää tykkään kuitenkin susta kamalasti! En mää pahalla!" 

Muuten ollaan tehty jälkeä, ei ihan helppoa, Kira pakkaa olemaan aika innokas, Tara taas jäljestää ihan omaan tyyliinsä, menee maahan ja ryömii pari jälkeä, nousee, tarkistelee ympäristöä, menee pari jälkeä, tarkistelee ja ryömii pari askelta... Vähän oli naurussa pitelemistä sen touhua seuratessa. Nojoo, kerkiää tämä vielä tästä hioutua.

Lauantai lähestyy, innolla ootetaan sisaruksien, emon ja kasvattiemon näkemistä, vähän toki jännittääkin, uskoisin että saan Kirasta olla kyllä ihan ylpeä, mutta tietysti vähän jännää, mitä jos laittaakin ihan ranttaliksi.. Ja miten pitkä automatka sujuu, Kiralle ainakin pitkä, ei ennen olla noin pitkiä reissattu, näitä pätkiä tässä vaan. Vaan eiköhän ne hyvin, fiksu kersakoirahan tuo.

Voihan läääääh! tätä hellettä...