Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2013.

Onnea Taikasudet!

Kuva
Voi mahoton. Kira Taikasusi täyttää tänään yksi vuotta. Minne se aika karkaa, kohta ollaan jo aikuisia. Tai sitten ei, täällä ollaan varmaan aina vähän pentuja.

Vuosi sitten vielä kuumeisesti pähkin, onko hyvä aika ottaa uusi penneli perheenjäseneksi, miten Tara suhtautuu asiaan, minkälaisen haasteen penneli tuo, tuoko yhtä paljon kuin Tara? Toihan se pikkupennelinä, jopa enemmänkin, varsin kipakka ja määrätietoinen pikkumimmi naskalihampainensa ja lujalla tahdolla. Sitten pohdin minkälainen pirttihirmu siitä kasvaakaan. Ei kasvanut pirttihirmua, kasvoi superhieno koiruus. Mitään en vaihtaisi pois, parempaa laastaria sydämen suureen haavaan en olisi voinut saada Tinttimummon lähdön jälkeen. Sanotaan että kaikella on aikansa ja tarkoituksensa, Kira on siitä erinomainen osoitus.

Pieni tassunjälki kasvoi isoksi.


Kiitos Leila / Kennel Wolf Magic, narunjatke epäili, onko siitä viemään koiraa eteenpäin kasvattajan toivomalla tavalla, kiitos Leila että uskoit ja Kira tänne saatiin. Toivotaan…

Koirien kiihdytyskisat

Kuva
Alastaron kiihdytyskisoissa on joskus jonkun kerran tullut käytyä, sehän on vähän sellaista, kumikärysauhua, kierroksien keräämistä ja PRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖööööööööööönnnnn! ... ... Ja sitten taas sama uusiksi. No, Turussa, Metsämäen raviradalla tosiaan eilen sunnuntaina, oli koirien kiihdytyskisat. Pitihän sinne mennä kyyläämään ja todellakin jos Tara olisi ollut kunnossa ja noin, olisi menty katsomaan kun lähettäjä olisi saanut hiekat silmilleen ja räsyttäjä saanut kunnon kopin, räsyynsä, no ainakin jos räsy olisi ollut pallo.

Eka pinko vilahti yhtäkkiä vaan ohi sekunnissa ja se oli siinä. Ei ääntä, ei käryä, vain pelkkä viuhahdus. Haettiin parempi paikka josta näki homman alusta loppuun asti, matka oli 80m. ja on kyllä on melkoisen pinkeitä pinkokoiruuksia  nuo vinttikoirat, greyt ja sensellaiset. Pelkkää lihasta ja jäntevyyttä. Onko maailmassa toista eläintä joka on niin... Jäntevä? Herätti kaikenlaisia pohdintoja, miten tarkkaa ja kovaa työtä olisi pitää tuollainen armoton lihaskimppu ku…

Neiti Matala Maavara

Kuva
Noniin. Nyt niitä pitkän ja matalan kuvia jokunen. Piti myös vähän kirjoittaa asian vierestä, muutama sananen Taran dysplasialausunnosta, (kuulostaapa hienolta), jotka vihdoin, yli kuukauden odottelun jälkeen tuli. Piti kirjoittaa, mutta en vielä. Antaa harmituksen ja hämmennyksen vähän laantua, känkkäränkässä ei saisi koskaan kirjoittaa tai sanoa mitään, parempi vetää pari kertaa happea jotta pihinä laantuu ja levy jäähtyy.

No ei, ei tässä nyt edes niin isoja juttuja ole (huomaa miten pihinä on jo laantunut parin pv:n aikana, toimii!) mutta eriäviä mielipiteitä (eikä edes minun!) ja ajatuksia siitä, kenen mielipide tai mielummin tietotaito, on se, johon voi sitten luottaa.

Mutta nyt niihin pennelin kuviin! Flora, veljen perheen lyhytkarvainen mäyriskoira! (Jokos nää myös näkyy?)










Vanhempien Wanni-sakemanni teki kiltisti tuttavuutta pienen pitkän kanssa, mutta turvallisuus isoegoisella pikkukoiruudella kuitenkin ennenkaikkea; Pieni taustatuen haku oman remminjatkeen jalkojen takaa ja e…

Tuli vaan mieleen...

Kuva
...että voihan vietävä, miten paljon näistä villapöksyistä tykkäänkään. Ei mulla muuta. Jatketaan vaikka huomenna.






♡♡♡

Söpöilyvaroitus

Kuva
Varoituksethan pitää antaa aina etukäteen, jotta niistä on hyötyä. No, nyt varoitus on annettu. Luvassa on pari valokuvaa aikas ihkusta mäyrispennelistä, joka veljen perheeseen muutti. Ei hätää, kuvia ei ole luvassa vielä, jotta ehditte suojautua, vaan pian jahka saan kortin kamerasta taas purettua. ;)

Muuta höpinää sen verran että ruokapuolta on muutettu. Syystä tai toisesta se Eukanuba tuntui nyt siltä että sen piti vaihtua. Vaihtui pidemmänluokan pohdintojen ja maistiaisOrijenin perässä ANF:n lammasriisiin. Viljaton ja hiivaton. Lisäksi superherkkämahainen Aaron The Irliskin on tätä syönyt menestyksekkäästi ja Tintti-Enkelikoiruus söi Cibaunsenioria sennupäivillään hyvin tuloksin, joten päätös oli loppujen lopuksi aika nopea ja halusin Eukanuban pois (Se oli se intuitio tai joku).

Päämeny koostuu siis raakalihasta, kanaa, kalkkunaa, sikaa, lohta ja sisäelimiä ja loppumenyy ANF:stä. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä, katsotaan mitä pidemmässä juoksussa sitten alkaa olla. Tara on ainaki…

24.7. Tiinan päivä.

Kuva
Tänään, 24.7. nimpparpäivää viettää Tiina(t). Hyvää nimipäivää, myös Tiina - suojelusenkelilleni. Pian tulee 10kk:tta, kun elämäni koira Tintti jatkoi matkaa ja minä jäin vilkuttamaan perään. Silti se on aina läsnä.

Piti muistella jo aikaisemmin, ½vuoden päästä synttäripäivänä, jolloin Tiina olisi täyttänyt 14v. Siirsin vähän eteenpäin kuitenkin, vaikka melkein päivittäin tämä kerran elämässä-koiruus ajatuksissa onkin, ei paljon mutta vähän. Kirassa on paljon samaa kuin Tintissä, samantyyppistä tasapainoista luonnetta, avoimuutta, katseita, olemusta. Uskon että Kiran varamummo ehti sen lyhyen yhteisen elämänhetken Kirapennelin kanssa nuuskutellessaan, muutaman viisauden sanan sille jättämään. Ole viisas ja rohkea, pidä ihmisestä huoli. Monesti mietin, olikohan Tiina pentuna Kiran kaltainen.

Tiina, hassu nimi koiralle, ajattelin kun Tiinaan ekan kerran tutustuin. Muistan aina sen hetken. Ennen Tinttiä meillä piipahti aikuinen, jätti-iso sakemannimimmi "Lily", (liekö sekään ny…

Pähkijä Pähkinä

Kuva
Montakohan koiraa pitää tulla ja olla että tulee fiilis, jotta osaa ehkä vähän tehdä jotain oikeinkin? Ettei tarvi koiran ollessa 2, 4 tai 8vuotias, ajatella että jos olisin tehnyt näin tai noin, tai tämän kanssa olisi ehkä kannattanut tehdä niin tai näin, niin... Tai että sitten jos ja kun uusi vielä tulee, niin teen kyllä noin ja näin ja sitten siitä tulee sellainen ja tällainen.

Mitä enemmän näkee ja kuulee, oppii sekä ymmärtää (ainakin luulee ymmärtävänsä), sen enemmän tulee sellainen fiilis että m-o-n-t-a. Kun vielä omaa ääripohtivan (tämä on siis iän myötä lisääntynyt, ennen oli tämäkin helpompaa!) mitä-miksi-miten- ajatusmaailman ja pitää tarttua kaikkeen, erityisesti just siinä hetkessä, eihän etenemisestä meinaa tulla mitään. Sivu! - *oho, miten se nyt noin vinossa, missä se mun kädenpaikka nyt oli, pitäsköhän mun nyt... Ei, ei se oo hyvä, tää on varmaan... Ei, oho mitä toi remmikin nyt solmuun meni...* Hetkinen! Minne se koira jäi?! Joo, ei ihme että koirakin on ihan pihalla…

Pikku vinkki...

Kuva
... ihan juu vaan pikku vinkki, kun kerran tuolta bongasin, jos koiraveräjää oot vailla vaikkapa Astra-merkkiseen kaaraan, tällainen on myynnissä. Harmi kun ei sovi omaan kaaraan, vaikka toivottavasti pian samanmoinen siellä olisi. (Kaikenlaistahan sitä voipi toivoa, lottovoitto kuuluu samaiselle listalle)

Korvat voi paremmin, syytä jäljitellään edelleen. Kiralla asusteenvaihtoaika, en muistanut mitä se onkaan, kun kunnon pohjavilla pölisee. Me ehkä hukutaan tähän karvaan, no on ainakin pian lämmin pesä täällä sisäpuolella taloa, koiranvillalla vuorattu. Kira sai muuten ihan yhtäkkiä leveyttä ympärilleen, se ei ole enää niin koipeliini mitä hetki sitten. Tuntui että ihan yhtäkkiä oli vaihtanut suuremman koiran pukuun. Tara on jo pieni sen vierellä.

Viime lihanhakureissulta tarttui hanskaan sellainen grippiliina, otetaan testikäyttöön kentälle, nahkaremmeli on super, muttei oikeen kentällä, perässä lepattaessa. Sotkeennun siihen ja se minuun, lisäksi se on kömpelö. (Minähän en ole, olen…

Korvat, töhnät ja ruokinnasta

Raaaps raaps raaaps raaps.... plätplätiplätplät.... *Vaeltelua* Raaaps raaps raps raaps.... plätplätiplät plät.... *Vaeltelua* ja vielä pari kertaa sama. Herätyskellon ääni maanantai aamuyöllä. Tara The Korvakoira. Korva vaivasi taas. Eikun ylös ja pientä karhunpoikaa hellimään. Putsasin ja lääkitsin, taisi olla aika kipeä, rapsuttelin. Aijaijaiaiaijai... Riittää jo ei enää tarvi, aijaiaijai.... -Sanoi Tara. Ei tykkää yhtään ja ihmekös tuo, aika harva kai kivuntunteesta tykkää. Kira seurasi silmät ympyräisinä vieressä, oli kai varma että koitan Tara-paralle suorittaa jonkinsortin aivolobotomiaa. Loppu aamuyö meni keittiön tuvan sohvalla nukkuen puoliunta, valvoen ettei aikaisempi herätysääni toistu. Ei toistunut, tilanne rauhottui ja aamulla puoliseiskan aikaan iso nenä tökki poskea...ooootko henkissä, herää jo pahvi, tarvi koko päivää nukkua jos yöllä nyt vähän valvottaa...

Ei haittaa valvomiset ja väsy, pääasia että koiruudella oli parempi olo, itselläkin parempi mieli, pienempi huo…

Toisenlaiset Germaanit

Kuva
Voihan vintiö! Kattokaa nyt, tällainen mittarimato on veljen perheeseen liittynyt! →

Mäyrikset kyllä on mahtavia, pieniä suuria persoonia. Meilläkin kotona Kukka, se ensimmäinen koirani. Varmasti maailman kiltein koira. Sitten oli Velmu, vähän tuon kuvan vintiön värinen. Kova karkailemaan mutta myöskin ehkä maailman kiltein koira II:nen. Ja Sipuli, toinen koirani, jonka kanssa taisin käydä ekat näyttelyt ja agia kokeilemassa ja ajettiinpa muuten eka jälkikin!

Sipuli sai erityiskiitosta agissa siitä, ettei kuulemma mäyrikset yleensä hommasta oikein innostuneet, vaan menivät mielummin vähän omien kiinnostuksiensa mukaan. Sipulin kanssa käytiin myös ekalla koiraleirillä ja asusteltiinpa välillä Tampereellakin pieni hetki, kesätöiden merkeissä. Leirillä ja Tampereella oli mukana myös saksanpaimennin Kerri, joka oli ehkä maailman toiseksi kiltein saksanpaimennin, heti Tintin jälkeen.

Ja vielä yksi mäyris, Nipsu. Nipsu tuli tänne nykykotiin. (joka tosin on ollut jo koti ennen sitäkin ja nuo…

Tara 4 vuotta!

Kuva
Parikin asiaa, kuten Rrrryhtiliike eli päk thö the Kenttä ja Taran 4 vee syndet!

Tärkeimmät ensin, eli tietysti ne Taran syndet. Tasan neljä vuotta sitten Hurukselan kylässä harmaahukka-Ruuti-emo sai viisi tummanpuhuvaa tenavaa ja minä sain yhden elämäni viisaimmista tai ainakin rakkaimmista päätöksistä, soittaa kasvattajalle ja kysellä oliko se meidän penneli siellä. Tarina Tarasta oli saanut alkunsa ja jatkuu vielä reilusti toiset samanmoiset vuodet. Mitäpä sitä muuta koiralleen kaikkein eniten haluaisi syntymäpäivälahjaksi antaa, jokaisena synttärinä, kuin pitkää hyvää elämää. No, jotain kuitenkin, joka itse sankarittarestakin joltain tuntuu tai ennemmin maistuu.

Aamulla tarjoiltiin lohiateria ja päivällä luu... (Mitämitämitä, missä se luu on, haistoin jo eilen että se on tuolla kaapissa, anna se jo, anna anna anna!) Mutta... (Mitä mutta, ei mitään muttia häh?!) ensin pesulle! (Whaaaaat?! Pesulle?! C'moon!) Ei ihan hirveesti harrastella tota koiruuksien pyykkausta, mutta nyt ol…