Neiti Matala Maavara

Noniin. Nyt niitä pitkän ja matalan kuvia jokunen. Piti myös vähän kirjoittaa asian vierestä, muutama sananen Taran dysplasialausunnosta, (kuulostaapa hienolta), jotka vihdoin, yli kuukauden odottelun jälkeen tuli. Piti kirjoittaa, mutta en vielä. Antaa harmituksen ja hämmennyksen vähän laantua, känkkäränkässä ei saisi koskaan kirjoittaa tai sanoa mitään, parempi vetää pari kertaa happea jotta pihinä laantuu ja levy jäähtyy.

No ei, ei tässä nyt edes niin isoja juttuja ole (huomaa miten pihinä on jo laantunut parin pv:n aikana, toimii!) mutta eriäviä mielipiteitä (eikä edes minun!) ja ajatuksia siitä, kenen mielipide tai mielummin tietotaito, on se, johon voi sitten luottaa.

Mutta nyt niihin pennelin kuviin! Flora, veljen perheen lyhytkarvainen mäyriskoira! (Jokos nää myös näkyy?)










Vanhempien Wanni-sakemanni teki kiltisti tuttavuutta pienen pitkän kanssa, mutta turvallisuus isoegoisella pikkukoiruudella kuitenkin ennenkaikkea; Pieni taustatuen haku oman remminjatkeen jalkojen takaa ja elämä on paaaljon turvallisempaa. :) Vallan fiksunoloinen pentu, reipas, kiltti, rohkea, mutta osasi myös pistää pötkölleen pedille kun alkoi vierailu väsyttämään.

Ei tee hyvää maastonakkikaipuulle tämä tällainen mäyristely ei. No, joskus vielä, pienet tassunjäljet isojen joukossa, pitkin pihaa...

3 kommenttia:

  1. Jostain syystä mä en nää noita maastonakkikoiruuden kuveja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jees, huomasin varmaan aika samaan aikaan, argh... :)

      Poista
  2. no ei mulle näytä ainakaan... pöh!

    VastaaPoista

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Ikävä on musta

Facebook-muistot on koukuttavia, katsoa mitä vuosia sitten juuri tänään tapahtui. Vaan kun ne alkaa muistuttaa poismenneistä karvakorvista, ...