Toisenlaiset Germaanit

Pienisuuri-Flora
Voihan vintiö! Kattokaa nyt, tällainen mittarimato on veljen perheeseen liittynyt! →

Mäyrikset kyllä on mahtavia, pieniä suuria persoonia. Meilläkin kotona Kukka, se ensimmäinen koirani. Varmasti maailman kiltein koira. Sitten oli Velmu, vähän tuon kuvan vintiön värinen. Kova karkailemaan mutta myöskin ehkä maailman kiltein koira II:nen. Ja Sipuli, toinen koirani, jonka kanssa taisin käydä ekat näyttelyt ja agia kokeilemassa ja ajettiinpa muuten eka jälkikin!

Sipuli sai erityiskiitosta agissa siitä, ettei kuulemma mäyrikset yleensä hommasta oikein innostuneet, vaan menivät mielummin vähän omien kiinnostuksiensa mukaan. Sipulin kanssa käytiin myös ekalla koiraleirillä ja asusteltiinpa välillä Tampereellakin pieni hetki, kesätöiden merkeissä. Leirillä ja Tampereella oli mukana myös saksanpaimennin Kerri, joka oli ehkä maailman toiseksi kiltein saksanpaimennin, heti Tintin jälkeen.

Ja vielä yksi mäyris, Nipsu. Nipsu tuli tänne nykykotiin. (joka tosin on ollut jo koti ennen sitäkin ja nuo kaikki em. koiruudet, Tinttiä lukuunottamatta, sen aikaisen tämän kodinpitäjien, äidin ja isän koiria, noin aikuisten oikeesti) Nipsu ehkä vaatisikin jo ihan oman postauksensa, muistelon merkeissä. Mäyriksethän kun ei ihan pieneen tilaan mahdu, vaikka pieneen kokoon onkin pakattu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Ikävä on musta

Facebook-muistot on koukuttavia, katsoa mitä vuosia sitten juuri tänään tapahtui. Vaan kun ne alkaa muistuttaa poismenneistä karvakorvista, ...