Hiljaista on...

Täällä, ei meillä. Kira on itseasiassa hyvinkin omaa ääntänsä rakastava kaveri ja osaa villitä Tarankin mukaansa kiljahtelemaan. Kiralla on huomattavasti laajempi äänirepertuaari, aamuisin se toivottaa hyväthuomenet hyppimällä koiraportin edessä (huom! Ei sitä vasten!) sammakkopystyloikkaa ja säestämällä sitä sekalaisella ääniryhmällä, josta se siirtyy todella kovaääniseen karhunmörinä-ölinään, useinmiten lelu suussa mutta sujuu se ilman leluakin. Tähän kuuluu pienimuotoinen ihmistaklaus kylki edellä ja pään hidas nakkelu puolelta toiselle, selkä vähän kyttyrällä ja korvat takana, häntä tietysti heiluten, nupoloikkaa. Tämä soundi toistuu myös Taran kanssa leikkiessä.

Sitten se vinkuu, piippaa, kiljuukin. Odottaessaan oven/portin avaamista. Ja haukkuu. HaU HAu Hau haU. Sellaista turhanpäiväistä normiaksentin haukkumista, epämääräisillä kirjaimilla. Nyt myös muutaman kerran sanonut silloin tällöin vahtihaukkuja, matala, varsin vakuuttava vahva ääni HAU. Tämä toimii myös sammakkojahdissa, nehän on epäilyttäviä, rupsumöykkyjä, jotka salakavalasti yhtäkkiä loikkaavat, ties minne. Niille on syytä vähän sanoa kovaa sanaa etteivät ihan silmille ala loikkia.

Tara, se on taas hiljaisempi. Joskus sanoo hiljaa piip-piip-piip, jos on vähän huolestunut, Kätevä Isäntä nukkuu liian kauan tai narunjatke lorvailee koneella eikä tajua lähteä heti-nyt-just iltaruokkimaan hevosia. Tai odottelee muuten vaan jotain tapahtuvaksi. Niin ja oven/portin avaamista ja ootellessa, silloin vähän isommin, kiihkeämmin. Pöristäkiroilee ja jupisee itsekseen, hevosia ja lintuja komentaen. Vahtihaukkuu mielellään piha-aidan luona, tehostaa sitä pystyhännälllä, keesi pystyssä. Varma vahva HAUHAUHAUHAU!!kku.

Kira läähättelee paljon, innostuessaan, odottaessaan, ollessaan tarkkana. Niinkuin Tiinakin teki. Tara taas läähättää silloin kun on kuuma, hiki, otettu kunnon spurtti. Ei muuten. Vaan maailmaan meteliä mahtuu, kunhan siinä on joku roti.

Kirjoitin tähän perään pitkät jorinat siitä, miten eläinten kanssa on nykyään niin paljon ongelmia ja miten sitten hienoja, kalliita, hienosti puhuvia muotikouluttajia hälyytetään apuun niitä ratkomaan, ihmeitä tekemään. Ja miten silti edelleen jatketaan kauheassa kiireessä ja paineessa, onnistumatta ja sitten luovuttamalla. Koska koira ei oppinut sisäsiistiksi kahdessa päivässä, annetaan se pois, ongelmakoirana. Tai koska se pentu jyrsi jo kolmannet kengät, eteiseen suljettuna, moneksi tunniksi kenkien joukkoon, annetaan se pois, ongelmakoira.


Koko ajatus koiramaailman äänistä "ongelma"koiriin tuli hevospuolen "ongelma"hevosista ja luennoivista gurukouluttajista. Vedin tekstin kuitenkin pois, ehkä siitä ihan oma aihe tai avaudun siitä oikeasti tuonne heppapuolen blogiin. On nimittäin asia, josta asiaa riittäisi teidän kyllästyttämiseen asti. Olkoon siis tällä kertaa. Olisihan se jo epäreiluakin alkaa varoittamatta, tällaisen aiheen perään vuodattamaan moisesta. :)

Ps. Kira teki eilen aivan loistavaa pikkutottista. Ei koskaan noin hyvää ole tehnyt! Asia jota olen paljon pyöritellyt päässäni. Ei se, mitä se teki tai ei ole tehnyt, vaan se, mitä narunjatke haluaa ja toivoo, itse. Ja miten sinne ehkä päästäisiin. Tein eilen ns. pienen radikaalin takaisinvaihdoksen "alkuperäisen" opastajan alkuperäisten ohjeiden mukaan, ja se kannatti tai ainakin nyt toimi. Tiedän ettei saa hyppiä ja poukkoa, mutta joskus vaan pitää luottaa siihen sisäiseen fiilikseen. Katsotaan mennäänkö kantapään kautta vai onko ääni oikeassa...

PPS. Tiedättekö miten kävi?! Kirjoitin oikeasti PITKÄT jorinat ja otin kopiolla ne pois. Sitten kirjoitin vähän lisää ja nappasin KOPIOLLA kuvaosoitteen! No miten mahtoi käydä sen minnekään liittämättä jääneeni  jättäneeni pitkän jorinatekstin? Niinpä. Se deletoitui sen kopioidun osoitelinkin alle... Lähden kopsimaan päätä vajan seinään. Palataan astialle kun kuhmu on laskenut ja oppi sisäistetty.

8 kommenttia:

  1. Mitä tarkoittaa "hyppiä ja poukkoa"???
    Toivottavasti ei tullut isoa kuhmua ja mikä tärkeintä, eihän vajan seinä vahingoittunut???

    VastaaPoista
  2. Se on Ruskon murretta ja meinaa sitä mitä rusakko tekee pitkissä valoissa, hyppii-poukkoo päämäärättömästi sinnetänne. Tarkoittaa myös samaa kuin poukkoilla. :D

    Vaja taas on sitkeää puuta kuinmyös pää, pieni kuhmu vaan tuli. Mutta meneekö oppi perille yhtä nopsaan? Tuskin ;)

    VastaaPoista
  3. :D Heko heko!

    Mä kysyin huonosti...
    Mitä sä hypit ja poukoit, eli minkä radikaalin takaisin vaihdoksen sä teit?

    VastaaPoista
  4. Ja hei, etkös sä käy jossain The Kentällä (vai miten se meni) jonkun valvovan silmän alla? Sähän voit aina laittaa kaikki (tai ainakin silloin tällöin) epäonnistumiset kouluttajan syyksi... vink vink
    Vaikka mulla on kyllä täysi luotto suhun. Te ette epäonnistu.

    VastaaPoista
  5. Hui! Noin kun menee kuule sanomaan niin varmasti rytisöö! Onneksi siis osoiteltava syntipukki löytyi, sehän tosiaan on juu siellä The Kentällä! ;D

    Se palkka-pallo-ruoka-dilemma, jota joskus pähkin. Mä valaisen sitä Thö Kouluttajaa siitä, jahka seuraavaks ollaan kyylättävänä... ;)

    VastaaPoista
  6. Hmmm.... toi syntipukkihan on sitten se kouluttaja jonka kanssa olet viime ajat treenannut, eikös? Minähän olen ollut lomalla, minä olen syytön ;D

    Sulla on luottavaisia lukijoita näköjään. Ja syystäkin. Ajateltiin tossa että teillä on sitten alkukesästä BH-koe kalenterissa?

    - marika -

    VastaaPoista
  7. Marika, juu, sulla ei oo mitään hätää! ;)

    Heehehee, vai alkukesästä... Jees, ja vuodestahan ei sitten oo puhuttu mitään ;)

    VastaaPoista
  8. Meillä ja pompitaan kuin kengurut portin takana kun odotetan ruokaa. Bonzo ja äippänsä sitä harrastavat. Huimaa toimintaa kun pikkuisoläppäkorva pomppaa useamman kymmenen senttiä suoraan ylös päin!

    VastaaPoista

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Ikävä on musta

Facebook-muistot on koukuttavia, katsoa mitä vuosia sitten juuri tänään tapahtui. Vaan kun ne alkaa muistuttaa poismenneistä karvakorvista, ...