Karkki vai kepponen

Yks uus asia on opittu, mä esittelen sitä ensin tänään The Kentällä, ennenkuin täällä. Jos se toimii siellä niin se toimii ja sen voi esitellä täälläkin. Kira on ihan innoissaan uudesta asiasta. Muutenkin se on ollut parempi, vanhaan metodiin takaisin tultaessa. Pallo on sille rakas ja superkiva, sillä on kiva leikkiä, se on lähes nykyään ainoa jonka kanssa on hauska leikkiä (no okei, leikkii se narunjatkeenkin kanssa, mut pallo saattaa mennä senkin ohi, murrrr...), mutta (aina se mutta)...

Sen kanssa on aika vaikeaa tehdä töitä. Siitä tulee mieleen peltojen kiitolaukkakisat Taran kanssa, kadonneen pallon etsinnät, veto- ja kaikki muutkin leikit ja reuhot. Sitäpaitsi se huutelee sieltä kainalosta "Kato! Kirakirakiraaaa! Täällä mä oon! Näätkö, täällä ylhäällä jonne sä et yllä, lällislääpallopää!" Ei sellasta kestä, ymmärrän kyllä. Hirveä työ ja tuska koittaa siinä sitten seurata ja tehdä jotain siistiä työtä, EPEK. (Ei Pysty, Ei Kykene) Tulee pelkkiä kepposia.

Karkki, karkki taas on herkullinen, sen eteen voi tehdä temppuja. Se on pienestä pennelistä asti ollut herkullinen ja jotta sen saa, pitää tehdä jotain. Yleensä jotain tosi pöljää, kuten istua. Ja sit pitää keskittyä. Pääosin toimii. Narunjatke ei toimi. Se ei nyt taas saa iskostettua päähänsä että se naru pitäis laittaa kiinni. Seuraaminen on välillä melko "jäävää". Narunjatke lähtee ja koira jää. Sillon se naru ois hyvä olla kiinni kuten ohjeistettiin. Lusmuilu ei ole vaihtoehto. Tänään varmaan näin joudutaan tekemään, voi tulla hauskaa. Vielä ehkä pohdin, tuliko sittenkin liian pitkä liina ostettua...

Taas tapahtuu kaikenlaista. On luentoa ja kurssia. Turussa Leena Piiran koiran kipu, kivun tunnistus ja lihashuolto - luento. Sen perään Paula Speerin koiran hieronnan alkeiskurssi. Koska ahneus iski, ajattelin että meen molemmille, ja lähes koko lauantaipäivän vapaajärkkäilyyn meni vähän aikaa, Speerin kurssilta loppui paikat. Sinne olisin ehdottomasti enemmän halunut. Eli jäi sitten väliin koko keikka.

Sitten bongasin paljon pidetyn Maria Arfmanin tottisviikonlopun Ukista, syyskuun puolesta välistä. Sinne taitanen hipsiä kuunteluoppilaaksi. Merkkasin jo kalenteriin ilmoajankohdan, etten mene unohtamaan. Lähteekö joku messiin tai pääsenkö jonkun messiin? 1.9. on vika ilmopv...

Ja Hesassa olisi vielä VAPEPA:n pelastuskoiraluento, sekin kiinnostaisi mutta työt haittaa harrastuksia. Ei kyllä tällaisessa asiassa saisi. Menisköhän jopa vapaa-anomus läpi, jos esittäisi asian jämptisti että meistä tulee pelastuskoirakko ja tarvitaan nyt vapaata että meistä voi sellaisia tulla... Eivais, tärkeä tehtävä, ei sovi pelleillä, mutta jos Turkuunpäin ikinä vastaavaa luentoa tulee, menen ehdottomasti. Kiinnostava aihe.

1 kommentti:

  1. Mä voin opettaa jotain alkeita...Ja pikkasen venyttelyä päälle! ;)

    VastaaPoista

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Ikävä on musta

Facebook-muistot on koukuttavia, katsoa mitä vuosia sitten juuri tänään tapahtui. Vaan kun ne alkaa muistuttaa poismenneistä karvakorvista, ...