Joku tietää...

... tiedätkö sinä? Miten blogin saa siirrettyä uuden tilin alle osoitteineenpäivineen?

Muuten on ollut vähän muuta, elämän syksyisiä tuulia ja perjantainkin reenit joutui väistymään. The koirankuljetinkin alkoi temppuilla. Niin sitä mentiin puolisen vuotta, vähän ylikin, vieraskoreus loppui ja kalliiden osien vaatiminen alkoi. Kotona koirat porskuttaa arkeaan silti täysillä. Ne on mainioita. Tuntuu ettei niillä oikein huonoa päivää olekaan. Satoi, paistoi, tuuli, oli tyyni. Niillä on aina aihetta iloon. Se ilo tarttuu aina hetkittäin, väkisinkin. Kyllä se on totta että koirilla on terapeuttinen vaikutus.

Taralla on jotain rupea oikean yläluomen kohdalla ja siitä vähän ylempänä otsassa... Ei nyt mitään ihottumarumbaa sitten kiitos vaan. Putsaillaan ja katsotaan,  joskos päästäisiin vaan sillä. Muuten se on voinut hyvin, ontumiset ja jäykkyydet on tiessään. Uskon Supplexin voimaan. Tara syö sitä jatkuvasti, Kira kuureina. Purkki kestää ja kestää. Ylläpitoannostuksella hinta on varsin huokea muihin tuotteisiin verrattuna. Vanhempieni koiruuksilla, jotka ovat blogissakin tassutelleet pariin kertaan, on testikäytössä Nutrolinöljy. Mielenkiinnolla kuulostelen kokemuksia. Sen verran tyyristä öljyä kuitenkin, ettei ole tullut testimieleen kun ei ole tarvetta Supplexin pelittäessä hyvin. Avoimena ja mielenkiinnolla silti kaikkeen uuteen.

Ainiin. Kira ja Tara sai postia, Helsingistä asti. (Kiitos vaan lähettäjälle!) Ovat olleet aktiivisia. No, niin kauan kun ei ala postimyynnistä tulemaan kausiväreissä olevia koiranmantteleita tai uutuusleluja laskuineen, ei ole hätää...

Alla vielä pari kesäistä kuvaa, sarjaan niputettuna. Alkoivat liikkumaan. :) Niin ja linkki tärkeään uutiseen. Hyvä Roima!

Vietti on auennut

Se kooste

Ja sitten, Ta-daaa!

Maria Arfman - Tottisviikonloppu 14.-15.9. Uki. Järj. VSPKH Ry.
Koosteita siis lauantailta. Nauhuri olisi ollut kätevä. Nauhuri ja kamerat on hankittu näitä varten. Arvaa vaan tuliko niitä käytettyä? Niinpä. Niin paljon asiaa ja seurattavaa, niin vähän aikaa kirjoittaa ylös. Niin lyhyt muisti.

Asiat jotka jäi parhaiten, tai ainakin niiden pitäisi jäädä, saisi jäädä sinne takaraivoon, oli:

1. Tunnetila on tärkein
2. Anna koiran yrittää
3. Älä häslää, ole rauhallinen ja varma.
4. Anna koirasta tulla varma.
5. Koiran pitää haluta olla, viihtyä lähelläsi

Homman pitää olla positiivista ja hauskaa. (Tää ehkä onnistuu meiltä, jos ei muuten niin itkunsekaisin naurunpurskahduksin. No eiiii, kyllä meillä hauskaa on, kai vähän liiankin, ainakin narunjatke vois vähän vakavoitua ja keskittyä... Terveisin Thö Supervisor...? ;)

Koiran pitää antaa yrittää. Älä puutu heti sen sekunnissa, kiellä ja komenna, jaa uusia käskyjä ISTUIRTIPAIKKAMAAHANHILJAAAA!!! Anna koiran yrittää, anna koiran itse oivaltaa, mistä se palkka tulee, mitä pitää tehdä jotta saa palkan.

Älä huuda, kiihdy, heilu, huido, häslää, patoa... Itseäsi siis. (Tunnustan. Häslään. Enemmän kuin koira, ehdottomasti. Kotona vähemmän, kentällä enemmän. Kotona ei kukaan kyylää - homma on silloin luonnikkaampaa. The Kentällä varmaan tulee paineita josta seuraa yrittämistä, liikaa yrittämistä = sekasorto. Luulen että tää on se aihe, josta puhutaan, puhuttiin ehkä viimeksikin. Tämä hässäkkä siirtyy koiran tunnetilaan ja kohta on kaksi jotka häslää, patoaa ja piippaa, kiroileekin ehkä. Vielä, vielä, mulla on armollinen koira joka ei ehkä ymmärrä, miksi narunjatke häslää eikä niin häiriinny siitä, ihmettelee vaan. Tai sitten se hihittely peittää vielä alleen sen häsläyksen eikä se tartu koiraan. Yhtäkaikki, tästä lienee hyvä päästä vähitellen jo eroon. Enemmän tekemistä, vähemmän häsläystä!)

Rohkaise koiraa jotta siitä tulee itsevarma, jotta se oppii seisomaan neljällä jalalla, olemaan vahva ja tasainen. (Ja ei, vahva ei tarkoita yhdistelmää, jossa koira juoksee eellä ja narunjatke lentää perässä. Mut tykkäsin tästä "Kun koira seisoo neljällä jalalla" - vertauskuvasta. Mulla on ollut yksi hevonen pikkuvarsasta asti, joka oli jo pienenä itsevarma, ei egoilija vaan itsevarma ja rohkea. Se seisoi aina neljällä jalalla vahvasti. Iso itsevarmuus joka ei tarvinnut öykkäröintiä saadakseen laumassa kunnioitusta. Vaalin tätä luonteenpiirrettä, ajattelin että tärkeä asia kilpahevosella. No ei siitä hyvää kilpahevosta tullut, mutta uskon että eläimen on hyvä, kun se on tasapainossa, kaikilla neljällä jalallaan. Silloin on hyvä lähteä tekemään myös töitä, ei hötkyile turhista.)

Koiran pitää haluta olla lähelläsi, sen pitää viihtyä vierelläsi. Maria piirsi ilmaan 30cm puolikuun, sivulta sivulle. Siinä koiran pitää viihtyä, tuntea olonsa hyväksi. (Ymmärsin tämän kerran ja nyt vielä paremmin. Pitää olla varovainen jos joutuu kuritukseen. Silloin voi joutua myös niin helposti kadotukseen. Pitää olla varma jos aikoo käyttää kuritusta. Kuritus Kurmotus tarkoittaa pientä kovistelua, muistutusta, tukkapöllöä. Arfman oli hyvinkin pitkälti sitä mieltä että aina kovistelun tiellä piti olla varma, ihan oikeasti varma, mitä tekee. Joskus sitä vain voi olla pakko käyttää, kun on olemassa voimakastahtoisia, ns. kovapäisiä kolmio- miksei vaikka luppakorvia tai ihan ihmiskorviakin, jotka vaan tarvitsevat joskus pienen kurituksen, muistutuksen, palautuksen kuulolle. Ei pieni kuritus pahasta ole, jos se tarvitaan ja ohjaaja tietää mitä tekee, koira sen kestää ja se tehdään kerralla jonka jälkeen sitten annetaan koiralle heti parempi vaihtoehto josta päästään jatkamaan parempaan, yhteiseen fiilikseen. Rajat ja rakkautta. Mutta jos koiran jo yrittäessä halutaan vielä enemmän ja se otetaan mäiskimällä, rykimällä tai muulla räyhäämisellä... ? ... Voi olla että alue, jossa koira haluaa olla, alkaa saada suurempia mittasuhteita.

Siispä; Tee asioista kivaa, koita pitää / pidä hyvä tunnetila. Jos koira alkaa (kun se alkaa) piipata, älämölötä, edistää, jne. Älä silloin lisää painetta, älä ryi remmistä, älä mäiski, älä huuda. Se tekee ainoastaan lisää painetta ja kiihdyttää koiraa enemmän. Auta vasemmalla kädellä leuan alta kevyesti vastaan, rauhoita. Tee pidempää rauhallista seuruuta. Älä odotuta koiraa turhaan => kerää painetta.

Jos taas koira on löysä, hidas haahuilija, innostu ja innosta! Tee lyhyitä seuraamisia, nopeita stoppeja, käännöksiä. Tee hauskoja temppuja ja tuo pomppufiilis tottikseen! (Toi pomppufiilis on ehkä vähän oma yli-innostunut kuvaelma, eli ei kirjaimellisesti aleta pomppia, toivottavasti)

Yksi tärkeä asia oli rauha. Opeta koira käskystä rauhoittumaan. Oli hienoa nähdä kun Marian oma koira odotti aivan innoissaan että olisi saanut tehdä jotain ja RAUHA - käskyn saadessaan pysähtyi täysin paikalleen odottamaan. Ihan hiljaa, vain odotti. Erittäin hyödyllinen, keskittymistä keräävä käsky. Monessa tilanteessa. Miten? Leiki vaikka patukalla vetämällä vastaan, anna myös koiran leikkiä, vetää vastaan. Pidä pieni veto päällä kokoajan. Pysäytä leikki (edelleen pitämällä pieni vetovaste) ja vie käsi leuan alle (älä rutista), sano rauha ja kun koira pysähtyy, on sekunnin-kaksi paikallaan hiljaa, jatka heti leikkiä. Pikkuhiljaa aika pitenee, käden voi jättää pois, pelkkä sana riittää lopettamaan kaiken liikkeen, koira osaa rauhoittua käskystä. Helppoa! (Haha, niin varmaan juu...)

Palkkaus on myös asia joka ei ehkä olekaan niin selviö. Ei ole opetettu miten koira saa palkan. Pitää opettaa miten ja milloin koira saa palkan. Pomppufiilis kainaloon palloa tökkien ei ehkä ole paras idea. Koira palkkaa itse itseään tällätavoin, helposti kiihtyen, vahvistaen itselleen väärää. Palloa (tms.) ei oteta itse milloin haluaa. Pidä pallo nyrkissä, vie se koiran eteen reilusti. Jos yrittää napata/tökkiä, tökkää takaisin ja kiellä. Sama makupalalla, älä anna hamuta kädestä kokoajan, sinä päätät milloin on palkan aika!

Lisäksi Arfman painotti arkielämän sujumista. Koiran pitää toimia myös kentän ulkopuolella. (Tässä me ollaan hyvällä mallilla Kiran kanssa, ehdottomasti, jeee! Tara... No, Tara nyt on Tara.)

Lisäksi käsiteltiin noutoa, irroitusta, paineensietoa, jne. jne. Tuntui että Marialla oli jokaiselle koirakolle sopivat, fiksunkuuloiset ohjeet. Tässä vielä parit pakolliset ranskikset;

• Haukuttamalla voi nostaa viettiä.
• Älä palkkaa/rankaise jos ei kunnollista suoritusta. Jatka heti eteenpäin, tehkää uudelleen.
• Jos osaa varmasti, voi käyttää pieniä pakotteita tarvittaessa, mutta muista; Jos ei tee, miksi ei tee? Kipeä? Stressaantunut? Yleensä taustalla kipu tai stressi. Jos ei kipeä, paluu treeneissä takaisinpäin, helpompiin osiin ja vähitellen uudelleen ylöspäin.
• Älä tee ongelmasta ongelmaa, älä takerru siihen, keksi jotain muuta!

Aamen. Tuon voisi muistaa ihan normi arkielämässäkin. Joka tapauksessa tykkäsin paljon, kesti kauan (kuten huomaatte) selvitä tietopöhnästä, ja suosittelen ehdottomasti käymään ilman koiraa tai koiran kera jos mahdollisuus tulee. Saatte itse asiat purettua omaan malliin sopivasti. Tässä yllä siis asiat niinkuin minä ne ymmärsin. Tästä olemassa ihan oikeesti muistiinpanotkin puhtaaksikirjoitettuna, ilman kuraisia tassunjälkiä, jos joku ihan kauheesti senkin haluaa, haukahtakoon niin onnistuu :)

Seuraava tietopöhnä on varmaan tulossa joulukuussa. Sitä odotellessa... :P

22.syyskuuta.

Meillä oli perjantaina The Kentällä Super-Kira, Super-pallo sekä The Supervisor. Oikeesti ei oo koskaan Kira ollut noin hyvä, luulen ainakin. Narunjatke on aidon hämmästynyt, koska me ollaan vielä oltu ihan laiskoja eikä ees oikeen reenattukaan.

Lahjattomat reenaa sano Kira reenien jälkeen. Tarkoitti kai narunjatketta. Meidän Supervisori taisi antaa just eikä melkeen oikeet ohjeet ja pallo imi just eikä melkein! Stoppi ei oikeen vieläkään toimi, kotonakaan, mutta härnistä seuruuseen meni sikahyvin, mun mielestä ainakin? No hyvinpitkälti kuitenkin, ja into pysyi päällä ihan The Endiin saakka! Pallon pomppufiilis ois voinut tarttua lähes narunjatkeeseenkin, tällaisen jälkeen. Ja meillä on sitäpaitsi hyvä sekä vahva valvova silmä. Mielessä myllersi varmasti paljon asioita ja silti luotsasi meitä supersuoritukseen. Suositellaan.

Kira on nyt palloillut täällä meillä vuoden. Vuosi sitten ajeltiin Lohjalle ja takaisintullessa sylissä istui pieni "punainen" Bolero. Punainen koska Kira oli pentu-punainen. Vuosi sitten Tara oli kokolailla kauhuissaan. (Mikä ihme toi on, mitä se tänne tuli - kauheeta, mun leluihin ei todellakaan sit koske ainakaan!) Vuosi sitten oli vielä Enkeli-Tintti, Kiran varamummo. Vuosi sitten Kira joutui pieneen häkkiin ulos aamutallin ajaksi, hevosia kuskatessa ja Taran kanssa peltolenkillä käydessä. Huusi muuten kuin pieni pistettävä sika, joutuessaan odottamaan. Vuosi sitten nukuin pennelihuoneessa ja heräsin keskellä yötä kun terävääkin terävämmät naskalit veti hiuksista ja puri sormeen.

22.09.12

22.09.13

Sylikoira

Nyt Kira ja Tara on parhaat kaverit. Kira on ollut ja siitä on tullut koira, jonkalaisen tarvitsinkin. Tintti on varjelusenkeli. Kira ei enää huuda kuin sika pienenä. Mutta se örisee, ilmeisesti kuten veljensäkin. Enää ei tarvi laittaa häkkiin (Koirien kidutusvankilaan!) hevosia viedessä. Se tietää ettei jalkoihin tulla eikä tarhoihin mennä.

Vuosipäivää juhlistettiin kaviaarinvärisellä lohimassalla. Ja ulkoilemalla sekä leikkimällä paljon. Paljon on muuttunut. Vaan yksi asia ei. Syliin se tuppaa vieläkin... :)

Seuraavaksi tulee se tottiswiikendin purku. Stay tuned...
JK. 23.9.13; Tuli jo! \o/

Epäreilu maailma

Ei vieläkään yhteenvetoa, eikä niitä kuvia, mitä aikaa sitten jo on lupailtu. Kyllä ne vielä tulee.

Nyt veti varsin synkkä uutinen mielen matalaksi ja mietteliääksi. Monesti sitä miettii maailman aivotuksia, missä on järkeä, missä ei, miksi mitäkin tapahtuu. Paljon, tosi paljon on niitä asioita, joita ei kertakaikkiaan ymmärrä. Maailma osaa olla toisinaan aika epäreilu. Asioita tapahtuu, selityksittä, perusteluitta.

Meillä oli joskus hevonen, jonka nimi oli Kipu. Sen emän nimi oli Tuska. Silloin tuli myös tutuksi sananlasku Nomen est omen. Nimi on enne. Liekö tässä sitten jonkinlainen vinha perä, vaan ei se silti selitä mitään. Luopuminen on Tuskaa mutta se on myös suurinta rakkautta.

Muistakaa elää niinkuin koirat; Tässä hetkessä. Huominen on tulevaa, sen aika ei ole nyt, eilinen on mennyttä, sitä ei voi muuttaa. Tänään on tässä ja nyt. Jos se on raskas, tuleva on parempaa. Carpe Diem.

Jaksamisia sateenkaarisillan portille, erityisesti jääville, ja hyvää matkaa pienelle lyhytaikaiselle kolmiokorvatuttavuudelle. Vastassa on kiltti ja viisas lajitoveri-Tiina, vie sille terveisiä ♥

::Edit:: Nyt on lisättävä että en yhtään ajatellut, yleistä levottomuutta ja huolta tuli näistä kahdesta kolmiokorvasta täällä. Ne voivat hyvin ja sitä arvostan taas niin mittaamattoman suuresti... Sensijaan Tuskalle me kaikki toivotamme hyvää matkaa paikkaan, jossa koirapenneli saa juosta ihan täysiä ilman ikäviä kipuja. Toivotamme myös isosti jaksamisia Tuskan taustaväelle, nyt teillä on pieni naskalihammas-varjelusenkeli. 

Tietopöhnä

Ensinnäkin, ensimmäinen hämmästys; Perjantai 13pv. oli blogissa muka 99 kävijää. Laskuri lienee rikki, spämmit on tehneet laajan joukkohyökkäyksen tai sitten alkaa ihan vaan ahdistaa, jos edes puolet tuosta määrästä on todellisia lukijoita, yhdelle päivälle. ;) (Toki ihan hirveen kivaa ois jos ois, mutta vaikeeta on uskoa. Se uskonpuute on kyllä muutenkin vaivannut erinäisissä asioissa jo jonkin aikaa, narunjatketta, ja se ei ole hyvä asia ei...)

Nojoo. Lauantaina klo. 08:50 (vähän myöhässä kuten aina) Kätevä-Isännän vankkuri alle ja kurvailemaan kohti  Ukia, Maria Arfmanin tottisviikonloppuun. Klo. 20:10. taisin olla kotona, enkä edes pysännyt matkalla vaan vietin koko ajan (-ajomatkat) VSPKH:n kentällä. Olin sitten kokolailla valmis kaatumaan sänkyyn, iltatallin jälkeen kun jäätävä tietopöhnä iski. Olin paikalla siis yhdeksän tuntia, pari poistui vähän ennen minua ja loput jäivät vielä jatkamaan!

On ihan pakko tunnustaa että päivä oli kokolailla noviisille ehkä... no aika pitkä. Mutta luultavasti en ihan hirveästi liioittele, jos sanon ettei ole kyllä kovinkaan montaa yhtä tehokasta kurssittajaa olemassa? Ihan mieletön energia ja teho tässä Mariassa! Alkuun pohjusti vähän omia ajatuksiaan ja sen jälkeen alkoi vetää koiraa toisensa perään, ensin vähän perehtyen kirjalliseen annettuun tietoon aina ko. koirasta ja sen jälkeen katsomalla pätkän koirakon touhuja ja auttaen ongelmakohdissa, tarvittaessa muussakin. Koiria oli laidasta laitaan; Tasaista, rauhallista ja vietittömämpää sekä hyvinkin vietikästä superpalloa. Oli sakemannia, hollantilaista, tervua, malia ja dopperia. Oli ns. todellisia ongelmia (siis jotka ohjaajat kokivat itse vaikeina asioina) ja pieniä korjauksia. Jokaikiseen Marialla oli ajatus ja korjaava treenisuunnitelma. Lisäksi hän perusteli (Huom! Tämä niin kovin tärkeä ja rakas aihe narunjatkeelle; Hyvät perustelut on kaiken A ja O!) ajatuksensa erinomaisesti. Ja mikä ehkä tosiaan teki lähtemättömän vaikutuksen; Jokaisen koirakon (vielä tämän kuunteluoppilaan livistäessä, 9h jälkeen) kohdalla hän oli samassa vireessä kuin ekan koirakon tullessa kentälle! Mieletön työmoraali! Olisikohan se just se pääsyy että hänen koiransakin ovat hyviä? 

Purkaan (jos mitenkään järkevästi pystyn) vähän antia, jahka tämä tietopöhnä päässä hiukan saa jonkinsortin selkeän muodon. Tietoa, ajateltavaa ja katsottavaa oli niin paljon tällä kurssilla että luojankiitos ei ollut koiraa mukana, olisin saanut vaan sekaisin senkin. Jossain määrin myös ymmärsin että me ollaan kyllä aika kaukana, kaikesta. En silti suostu ottamaan sen kummempia paineita asiasta. Kiran sisarruksia kuitenkin on ainakin jo pari, jotka vievät tämän pennelilauman mainetta eteenpäin! Ja Taran kohdalla kaikki mitä eteenpäin saadaan, on vaan omaa hlökohtaista plussaa. Sitäpaitti meillä on Kiran kanssa vielä aikaa. Se mitä tiedonimukanavien ollessa toiminnassa huomasin jonkunkerran taas ajattelevani, oli Enkelikoiruus-Tintti. Miten helppoa olisi ollutkaan opetella sen kanssa. Miksi ihmeessä en sitä tehnyt?! Miettikää nyt miten helppoa; Koira osaa ja ohjaaja saa vaan opetella. Voi Tintti miten paljon olisit osanutkaan opettaa hölmöä narunjatketta. Nää on taas niitä asioita joita ei osaa arvostaa kun vasta sitten, kun niitä ei enää ole.

Vaan toisaalta, siinä kaikessa tiedontulvassa ja jo epätoivon reunalla, oli hirmuhuojentavaa nähdä että kokeneillakin koirakoilla oli pohdittavaa. Heidänkin koirat saattoi edistää, mennä vinoon, älämölistä ja hekin saattoivat mennä sekaisin askelissa, palkkahetkissä, tavassa palkata, jne. Että ei narunjatke olekaan ihan yksin kaikessa. Silti jokainen koirakko teki tosi hienoa työtä ja osa koirista oli ihan älyttömän hyviä vaikka vähän vaatimattomasti ne alkuunsa esiteltiinkin. Mieleen jäi ehkä eniten eräs koirakko, joilla oli selkeästi tosi hauskaa. Se oli kivaa katseltavaa. Ehkä siis toivon että meilläkin on Kiran ja Taran kanssa paljon hauskaa ja bonuksena sen kautta se yhteistyö ja tekeminenkin sitten jonain päivänä alkaa onnistua. Maria painotti että koirasta pitää tykätä. Se ainakin meillä toteutuu.

Kiitos VSPKH ja Maria Arfman. Ja teille blogilaiset, palataan tähän asiaan vielä siis uudelleen, ajatuksella... 

GSD RAP

Noniin, nyt on väsätty oikeen asiallista räppiä! Tähän vois saada vielä tehtyä ihan hianon videonkin, omista GSD:stä. Tietty ;)

Ilmainen = järjettömyystila?

Ei vieläkään kuvia, sorry! Sen sijaan sormet polttelee aiheesta, joka sai taas silmät suurenemaan aidosta ihmetyksestä. Nimittäin; MUSHIN ilmainen liha-ateria kampanja. Jos nyt en ihan väärin muista, 4.9. MUSH ylläripyllärinä päätti laittaa jakoon syyskuun ajaksi ilmaisia 800g:n uutuus - MUSH B.A.R.F. Vaisto® Starter -aterioita, joilla on barffaukseen siirtyminen tehty mahdollisimman helpoksi.

Homman idea oli heidän sivuiltaan valita myymälä josta aterian lunastaisi ja täyttää tiedot. Sen jälkeen sähköpostiosoitteeseen tuli kuponki koodilla, jolla ruuan saisi ko. liikkeestä lunastaa, 7 päivän aikana.

Aika kiva kampanja mielestäni, varsinkin uuden tuotteen lanseeraamiseen. Toki itsekin kävin kurkkimassa ilmaisen perään, vaikkei meillä nuo pienet pallerot tulisikaan viikkomenyy-listaan kuulumaan, sen verran köyhää jengiä tämän tassukansan huoltojoukot ovat että isommissa, huokeammissa satseissa piti lihat metsästää. 800g pussukasta irtoaisi kuitenkin jo yhden ateriakerran osio kahdelle kolmiokorvalle, kevyenä päivänä, (saavat siis 400-500g lihaa/pv/kuono) ja koska tämä uutuus oli ilmaiseksi tarjolla niin mikä jottei. Ja pikkukoirillehan tämä oli erinomaisen tervetullut vaihtoehto varmasti.

Etsin siis kartasta, noin viikko sitten kun itse tämän bongasin, tietysti lihakauppaamme Dog Sport Centeriä Raisiosta. Ei ollut. Höh. No, ei voi mitään. Eipä silti käynyt mielessäkään laittaa MUSHille suuremman luokan avautumiskirjettä että tästähän tulee mulle ja mun koirille mielipahaa kun ei mun kaupasta ilmaisateriaa saada! Tarjolla kun kuitenkin oli mm. Turussa liikkeitä joista ateria olisi ollut mahdollista noutaa. Joten kiva juttu, annetaan muille, nou haard fiilings.

Kunnes nyt, tänään 7.9., lauantai aamuna, kahvikupposen kera, menin fasebuukin sivuille ja seinältä pompsahti silmiin myös MUSHin päivitys. Siinä pahoiteltiin ilmaisaterian sovelluksen toimimattomuutta IE:ssä (Käyttääkö joku sitäkin vielä oikeasti? Sinä? Iiik, vaihda ihmeessä vaikka Firefoxiin tai Chromeen, tulet yllättymään positiivisesti! ;) ja oli annettu selkeät ohjeet, miten toimia jos kuponkia ei saanut lunastettua. Yksi vaihtoehto oli laittaa ihan perinteikästä sähköpostia ja odottaa kuponkia. Ja todellakin siis pahoiteltiin asiasta mahdollisesti aiheutunutta haittaa. Oookei... Pahoiteltiin jos joku joutui näkemään aavistuksen enemmän vaivaa ilmaisen (paino sanalla ilmaisen) tuotteen eteen...? Sehän on ystävällistä, etten sanoisi...

Jostain syystä sitten jämähdin lukemaan kommentteja, joita ilmaisateriaa kärkkyvät olivat MUSHille jättäneet. Tässä kohtaa silmäni alkoivat todellakin viimeistään aueta aamurähmistä. No olihan siellä muutama ystävällinen kiitoskin joukossa mutta suurin osa tuntui olevan kritiikkiä jos mistäkin. Mulla ei oo tulostina, mitäs nyt, miten aiotte asian hoitaa??! (MUSHin varmaan pitäisi nyt lahjoittaa myös kasa ilmaisia tulostimia... Vaihtoehdoksi oli tarjottu myös kännykästä kupongin näyttämistä, sähköpostin kautta. Ainiin, kaikilla ei ole vielä mahdollista mennä kännyllä sähköpostiin. Eli jaappa arvoisa MUSH myös varuiksi kasa älypuhelimia ja niihin käyttöopastuskurssit ilmaisjakelun päälle.) 

Mun koira ei ole koskaan syönyt raakaa lihaa, joka onkin aika ällöttävää että sellaista pitäisi edes antaa. Hain kuitenkin tämän ilmaistuotteen eikä koira sitä halunnut syödä. Nyt joudun heittämään sen roskiin!!!! (Niin. Ilmaisen perässähän on aivan pakko mennä ja kun se oma pupsi ei ilmaista arvostanut, heitettiin se sitten roskiin ja kritiikkiähän piti tietysti antaa.) 

Aika ei riittänyt kupongin lunastamiseen, sen takia kun ei kaupungille lähdetä!!! (En tiedä oliko jotain muuttunut, mutta ajaksi annettiin 7 (seitsämän!) päivää käyttää kuponki sen sähköpostiin saapumisesta. Se on viikko? Jos viikossa ei ehdi hakea niin se on kyllä sitten vaan voivoi ja oma tappio. Vaikka MUSH olisi antanut ajaksi vuoden, olisi joku siitäkin valittanut, kun unohti ja löysi lapun kolmen vuoden päästä.)

Se oma myymälä puuttui listasta, voisitteko nyt heti päivittää senkin listaan. (Kaikki jälleenmyyjät eivät ehkä halunneet lähteä kampanjaan mukaan. Se mikseivät halunneet, en yhtään enää ihmettele kun näitä "avautumisia" luki. Kaikki eivät ehkä vaan jaksa... Ihankuin omakin pää alkaisi tässä jo kohtapuoleen jomotella...)

Sivu ei toimi!!! (Niinpä. Sen sekunnissa saattaa rynnätä muutama muukin sinne sivulle, ilmaista hakemaan. Se voinee tehdä pienen kuormituksen palvelimelle ja saada sivun jumiin. Kampanja ei lopu tällä sekunnilla, olisikohan mahdollista kokeilla vaikka huomenna uudelleen? Tai kävikö mielessä että se omakin nettiyhteys tai joku fläs-asetus saattoi tehdä kepposet...?)

Laitoin sähköpostilla tiedot 10min sitten enkä ole vieläkään saanut kuponkia!!!?!?!?!??!!!111 (Joo, muutama muukin saattoi laittaa. Voi olla että pieni hetki kestää, ymmärrän että se on rankkaa mutta koita kestää!)

Ja vaikka mitä. Siis jumprahuiti mikä röyhkeys!? Joku tarjoaa jotain kivaa ilmaiseksi ja saadaan palkaksi kitiseviä, lähes hysteerisiä ihmisiä, minäminäminä, mun aikataulut, mun liike, mun koira ei tykkää, millä ootte aatellut korvata nyt mun vaivan kun hain ilmaisen pussukan ja tähän meni mun aikaa, vaivaa, bensaa ja koirallekin tuli mielipahaa kun tarjottiin jotain uutta mikä ei ollutkaan sen suosikkijuttu, hanhenmaksapalleroiden jälkeen.

No oma uteliaisuus senkun kasvoi, oli pakko testata itsekin, miten huono tämä nyt kertakaikkiaan sitten olikaan (ja tietysti ilmaisen peräänhän toki myös!) joten poikkesin sivuilla uudelleen kurkkaamassa olisko se mun liike kuitenkin tullut mukaan ja olihan se! Eikun kuponkia koukkimaan. Sivu toimi erinomaisen hyvin ja kuponki tupsahti lähes heti sähköiseen laatikkoon.

Däämmmm... Mistähän mä nyt keksisin valittaa... Ainiin! Jes, keksinpäs! Siitä, että tuote sisälsi nautaa! Siis Tarahan jäisi tästä ilosta nyt paitsi ja saisi pahan mielen, koska ei voinut maistaa näitä pikkuisia kivoja lihapalleroita! Miettikää nyt, Kira tilaisi menyylistaltaan lastenateria-annoksen, MUSH Vaisto Starter-ilmaislihapallerot muusilla. (Muusi maksullinen!) Mitä ravintolani Taralle voi tarjota?! Tylsän (maksullisen) sisäelinsopan? Voi mikä piippaus ja itku tästä mahtaakaan syntyä, kyllähän siis MUSHin pitäisi nyt jotenkin lepyytellä Taran mielipaha ja valmistaa sille ihan oma Nauta-Free Starter-ateria. (Ja koska tässä plokissa ei huumorintajuttomia lukijoita edes voi olla, en vaivaudu mainitsemaan että tuo kaikki ja vähän muukin jo yllä, on ironiaa...)  

Että voihan myötähäpeä sentään sanon minä, joka hiljainen kuitenkin olen. Se on kuulkaa ihmiset ihan turha kuvitella kohta saavansa yhtään mitään edullisesti tai jopa ilmaiseksi, koska siitäkin aina valitetaan, rutistaan ja kitistään + vaaditaanpa vielä korvauksia. Toisaalta tämä ei ole ensimmäinen eikä valitettavasti varmastikaan viimeinen vastaava, johon tullaan törmäämään. Esimerkkinä vaikka yrityksen tarjoamat kahvepullat. Tullaan 100km päästä kahvepullalle, kun kerran ilmaiseksi... Pulla on rusinapullaa... Voisiko saada rusinattoman kun rusinoista en tykkää? Nypitään rusinat pois ja heitetään ne yrityksen lattialle. Mennään uudelleen jonoon ja pyydetään sitä pahaa rusinapullaa vielä toinenkin pala, sekä kotiinviemisiksi pari palaa lisää...

Mää en kestä...

PS. Arvoisa MUSH - vaikka itsekin sain murinakohtauksen kun ensin meinasitte ne isot pötköt eliminoida, kiitän ettette näin tehneet. Kiitos myös ilmaisateriajaosta, Tarankin puolesta. Me arvostetaan tätä. Tara saa jotain muuta herkkua, kuten sitä sisäelinsoppaa, vaikka se maksaakin. Se tykkää siitä kuin hullu puurosta. Kaikkia vaan ei voi eikä pysty eikä pidäkkään miellyttää. Annan teille ilmaisen vinkin (josta ei oteta kritiikkiä vastaan); Seuraavaksi antakaa ilmaisateriat vaikka Romanian löytökoirille. Olen aika varma että ne osaavat arvostaa eivätkä kritisoi... Kiitos.

PPS. Te, jotka osaatte tätä arvostaa, skrollatkaahan ylös (joo, sori vaiva!) ja menkäähän klikkaamaan tuota ihan ylhäällä ollutta kuvaa, saatte tekin ilmaisaterian MUSHilta.

Partiovoimaa

Äh. Kuvat on edelleen kortilla ja korttikin jo täynnä. Josko viikonloppuna, tiedän että palatte halusta nähdä Kiraa ja Taraa eestä, takaa, sivusta, viistosta, ylä- ja alakulmista. Odotus palkitaan pian, ihan varmasti.

Sillä aikaa pieni videonpätkä, kun reenattiin vähän porukalla... No melkeen ainakin. Linkkivinkki videoon, jossa on meille tavoitetta, eräältä lukijalta ;) Melkoisen hulppeaa menoa, ihan poliisimatskua vai mitä. Melkein annan hevoselle isommat pojot, on aikas tyynisieluinen... Tai no ehkä kouluttaja voi saada vielä vähän enemmän pojoja, kun on kaikki saanut noin toimiviksi, erityisesti tuon pahishihailijan. Näin se menee. Mä vielä haaveilen että saisin Kiran vaikka maastolenkille mukaan, ja saankin. Vielä ei ole tullut vaan otettua. Tintti-enkelikoiruushan olikin, se olis ja mielellään tullut viereen seuraamaan kuten tämä videon stara, mutta meidän hevoset oli vaan koulutusvaiheessa, tuohon hevoseen nähden. Ne tykkäs että koiruus vois mennä eellä, vaikka turvaamaan tietä...

Tästä tuli myös mieleen että tosiaan on pitänyt monesti kirjoittaa meidän koko lauman elämästä, hevoset, koirat ja kissat. Niin ja me kaksjalkaisetkin kai siihen jotenkin kuulumme, muttei meidän nyt joka paikassa tarvi aina olla. Ehkä siitä, heti kuvapostauksen jälkeen.

Ps. T & K, erityisesti K, lähettää terkkuja eräälle pienelle kolmiokorvapotilaalle. Hän ehkä tunnistaa itsensä. Elämä voittaa, pikkumies on kohta iso ja vahva, omansa henk.koht.Narunjatke saa taas kyytiä... ;)

Sunnuntaireeniä

Iiik. Ilmoittauduin juuri Arfmanin Tottisviikonloppuun, kuunteluoppilaaksi, eli ihan ypöyksin, ei siis edes koiran henkistä tukea mukana! Melkoinen rohkeudenpuuska etten sanoisi.

Mutta se on narunjatkeen ihan hyvä matkata yksinkin joskus ja keskittyä näin ollen rauhassa imemään kaikki kuulema ja näkemä itseensä. Ja odotukset on korkeat, niin paljon on Arfmania kehuttu. Jännää... (Okei, jos joku vielä ois lähdössä tai ottais mut laumaansa mukaan niin.... MÄ TULEN!) ;)

Tänään oltiin Kirtsin kanssa vähän avartamassa maailmaa. Se kun on niin paljon suurempi kuin tää meidän piha, pellot ja The Kenttä.

Koska kaikki saksanhenkinen paimenväki oli suunnannut kanoottinsa kohti Espoon nurkkia, vedettiin kaara tutulle parkkikselle ankkuriin ja lähdettiin hipsimään kohti Raisiota. Kuljettiin Myllyn vastapäistä baanaa pitkin ja kierrettiin jostain takaisin kentälle. Napattiin The Geelari autosta messiin ja mentiin loikkimaan pitkin kenttää. Ohessa vähän tottisteltiinkin ja taas leikittiin. Pääasia oli saada huomio narunjatkeelle + että tietty oli hauskaa. Olihan meillä. Vaikka vähän tosikkokin osaa neiti edelleen olla, vieraissa paikoissa.

Ei oltu kauaa, juostiin autolle Geelarin kera ja köröteltiin Biltemaan. Nappasin vielä siinä parkkiksella Kiran ihmettelemään Biltsin elämää ulkoapäin hetkeksi, ennenkuin lähdin etsimään Kätevä-Isännän toivomaa härveliä. No en löytänyt vaikka kuinka hain. Mitäs siinä sitten kun kotiokohti.

Thö Kenttä. Vain Kira, narunjatke ja Thö Kenttä.
(Marika huom! Ollaan me ahkeriakin joskus!)

Taran päivä ei ole sujunut ollenkaan niin hauskasti. Se on ollut myrtsi, piipannut, ärtsyillyt Kiralle ja miettinyt kuka tai mikä on vienyt kaikki sen lelut, miksi ja minne. Siinä sitä päänvaivaa vähän ahdasajatuksiselle koiruudelle kerrakseen. Haava on onneksi pysynyt kiinni mutta varmanpäälle on varmaan hyvä ottaa. Tara parka.