Se kooste

Ja sitten, Ta-daaa!

Maria Arfman - Tottisviikonloppu 14.-15.9. Uki. Järj. VSPKH Ry.
Koosteita siis lauantailta. Nauhuri olisi ollut kätevä. Nauhuri ja kamerat on hankittu näitä varten. Arvaa vaan tuliko niitä käytettyä? Niinpä. Niin paljon asiaa ja seurattavaa, niin vähän aikaa kirjoittaa ylös. Niin lyhyt muisti.

Asiat jotka jäi parhaiten, tai ainakin niiden pitäisi jäädä, saisi jäädä sinne takaraivoon, oli:
  1. Tunnetila on tärkein
  2. Anna koiran yrittää
  3. Älä häslää, ole rauhallinen ja varma.
  4. Anna koirasta tulla varma.
  5. Koiran pitää haluta olla, viihtyä lähelläsi
Homman pitää olla positiivista ja hauskaa. (Tää ehkä onnistuu meiltä, jos ei muuten niin itkunsekaisin naurunpurskahduksin. No eiiii, kyllä meillä hauskaa on, kai vähän liiankin, ainakin narunjatke vois vähän vakavoitua ja keskittyä... Terveisin Thö Supervisor...? ;)

Koiran pitää antaa yrittää. Älä puutu heti sen sekunnissa, kiellä ja komenna, jaa uusia käskyjä ISTUIRTIPAIKKAMAAHANHILJAAAA!!! Anna koiran yrittää, anna koiran itse oivaltaa, mistä se palkka tulee, mitä pitää tehdä jotta saa palkan.

Älä huuda, kiihdy, heilu, huido, häslää, patoa... Itseäsi siis. (Tunnustan. Häslään. Enemmän kuin koira, ehdottomasti. Kotona vähemmän, kentällä enemmän. Kotona ei kukaan kyylää - homma on silloin luonnikkaampaa. The Kentällä varmaan tulee paineita josta seuraa yrittämistä, liikaa yrittämistä = sekasorto. Luulen että tää on se aihe, josta puhutaan, puhuttiin ehkä viimeksikin. Tämä hässäkkä siirtyy koiran tunnetilaan ja kohta on kaksi jotka häslää, patoaa ja piippaa, kiroileekin ehkä. Vielä, vielä, mulla on armollinen koira joka ei ehkä ymmärrä, miksi narunjatke häslää eikä niin häiriinny siitä, ihmettelee vaan. Tai sitten se hihittely peittää vielä alleen sen häsläyksen eikä se tartu koiraan. Yhtäkaikki, tästä lienee hyvä päästä vähitellen jo eroon. Enemmän tekemistä, vähemmän häsläystä!)

Rohkaise koiraa jotta siitä tulee itsevarma, jotta se oppii seisomaan neljällä jalalla, olemaan vahva ja tasainen. (Ja ei, vahva ei tarkoita yhdistelmää, jossa koira juoksee eellä ja narunjatke lentää perässä. Mut tykkäsin tästä "Kun koira seisoo neljällä jalalla" - vertauskuvasta. Mulla on ollut yksi hevonen pikkuvarsasta asti, joka oli jo pienenä itsevarma, ei egoilija vaan itsevarma ja rohkea. Se seisoi aina neljällä jalalla vahvasti. Iso itsevarmuus joka ei tarvinnut öykkäröintiä saadakseen laumassa kunnioitusta. Vaalin tätä luonteenpiirrettä, ajattelin että tärkeä asia kilpahevosella. No ei siitä hyvää kilpahevosta tullut, mutta uskon että eläimen on hyvä, kun se on tasapainossa, kaikilla neljällä jalallaan. Silloin on hyvä lähteä tekemään myös töitä, ei hötkyile turhista.)

Koiran pitää haluta olla lähelläsi, sen pitää viihtyä vierelläsi. Maria piirsi ilmaan 30cm puolikuun, sivulta sivulle. Siinä koiran pitää viihtyä, tuntea olonsa hyväksi. (Ymmärsin tämän kerran ja nyt vielä paremmin. Pitää olla varovainen jos joutuu kuritukseen. Silloin voi joutua myös niin helposti kadotukseen. Pitää olla varma jos aikoo käyttää kuritusta. Kuritus Kurmotus tarkoittaa pientä kovistelua, muistutusta, tukkapöllöä. Arfman oli hyvinkin pitkälti sitä mieltä että aina kovistelun tiellä piti olla varma, ihan oikeasti varma, mitä tekee. Joskus sitä vain voi olla pakko käyttää, kun on olemassa voimakastahtoisia, ns. kovapäisiä kolmio- miksei vaikka luppakorvia tai ihan ihmiskorviakin, jotka vaan tarvitsevat joskus pienen kurituksen, muistutuksen, palautuksen kuulolle. Ei pieni kuritus pahasta ole, jos se tarvitaan ja ohjaaja tietää mitä tekee, koira sen kestää ja se tehdään kerralla jonka jälkeen sitten annetaan koiralle heti parempi vaihtoehto josta päästään jatkamaan parempaan, yhteiseen fiilikseen. Rajat ja rakkautta. Mutta jos koiran jo yrittäessä halutaan vielä enemmän ja se otetaan mäiskimällä, rykimällä tai muulla räyhäämisellä... ? ... Voi olla että alue, jossa koira haluaa olla, alkaa saada suurempia mittasuhteita.

Siispä; Tee asioista kivaa, koita pitää / pidä hyvä tunnetila. Jos koira alkaa (kun se alkaa) piipata, älämölötä, edistää, jne. Älä silloin lisää painetta, älä ryi remmistä, älä mäiski, älä huuda. Se tekee ainoastaan lisää painetta ja kiihdyttää koiraa enemmän. Auta vasemmalla kädellä leuan alta kevyesti vastaan, rauhoita. Tee pidempää rauhallista seuruuta. Älä odotuta koiraa turhaan => kerää painetta.

Jos taas koira on löysä, hidas haahuilija, innostu ja innosta! Tee lyhyitä seuraamisia, nopeita stoppeja, käännöksiä. Tee hauskoja temppuja ja tuo pomppufiilis tottikseen! (Toi pomppufiilis on ehkä vähän oma yli-innostunut kuvaelma, eli ei kirjaimellisesti aleta pomppia, toivottavasti)

Yksi tärkeä asia oli rauha. Opeta koira käskystä rauhoittumaan. Oli hienoa nähdä kun Marian oma koira odotti aivan innoissaan että olisi saanut tehdä jotain ja RAUHA - käskyn saadessaan pysähtyi täysin paikalleen odottamaan. Ihan hiljaa, vain odotti. Erittäin hyödyllinen, keskittymistä keräävä käsky. Monessa tilanteessa. Miten? Leiki vaikka patukalla vetämällä vastaan, anna myös koiran leikkiä, vetää vastaan. Pidä pieni veto päällä kokoajan. Pysäytä leikki (edelleen pitämällä pieni vetovaste) ja vie käsi leuan alle (älä rutista), sano rauha ja kun koira pysähtyy, on sekunnin-kaksi paikallaan hiljaa, jatka heti leikkiä. Pikkuhiljaa aika pitenee, käden voi jättää pois, pelkkä sana riittää lopettamaan kaiken liikkeen, koira osaa rauhoittua käskystä. Helppoa! (Haha, niin varmaan juu...)

Palkkaus on myös asia joka ei ehkä olekaan niin selviö. Ei ole opetettu miten koira saa palkan. Pitää opettaa miten ja milloin koira saa palkan. Pomppufiilis kainaloon palloa tökkien ei ehkä ole paras idea. Koira palkkaa itse itseään tällätavoin, helposti kiihtyen, vahvistaen itselleen väärää. Palloa (tms.) ei oteta itse milloin haluaa. Pidä pallo nyrkissä, vie se koiran eteen reilusti. Jos yrittää napata/tökkiä, tökkää takaisin ja kiellä. Sama makupalalla, älä anna hamuta kädestä kokoajan, sinä päätät milloin on palkan aika!

Lisäksi Arfman painotti arkielämän sujumista. Koiran pitää toimia myös kentän ulkopuolella. (Tässä me ollaan hyvällä mallilla Kiran kanssa, ehdottomasti, jeee! Tara... No, Tara nyt on Tara.)

Lisäksi käsiteltiin noutoa, irroitusta, paineensietoa, jne. jne. Tuntui että Marialla oli jokaiselle koirakolle sopivat, fiksunkuuloiset ohjeet. Tässä vielä parit pakolliset ranskikset;
  • Haukuttamalla voi nostaa viettiä.
  • Älä palkkaa/rankaise jos ei kunnollista suoritusta. Jatka heti eteenpäin, tehkää uudelleen.
  • Jos osaa varmasti, voi käyttää pieniä pakotteita tarvittaessa, mutta muista; Jos ei tee, miksi ei tee? Kipeä? Stressaantunut? Yleensä taustalla kipu tai stressi. Jos ei kipeä, paluu treeneissä takaisinpäin, helpompiin osiin ja vähitellen uudelleen ylöspäin.
  • Älä tee ongelmasta ongelmaa, älä takerru siihen, keksi jotain muuta!
Aamen. Tuon voisi muistaa ihan normi arkielämässäkin. Joka tapauksessa tykkäsin paljon, kesti kauan (kuten huomaatte) selvitä tietopöhnästä, ja suosittelen ehdottomasti käymään ilman koiraa tai koiran kera jos mahdollisuus tulee. Saatte itse asiat purettua omaan malliin sopivasti. Tässä yllä siis asiat niinkuin minä ne ymmärsin. Tästä olemassa ihan oikeesti muistiinpanotkin puhtaaksikirjoitettuna, ilman kuraisia tassunjälkiä, jos joku ihan kauheesti senkin haluaa, haukahtakoon niin onnistuu :)

Seuraava tietopöhnä on varmaan tulossa joulukuussa. Sitä odotellessa... :P

2 kommenttia:

  1. Hyvä kooste, tykkään. Ja kyllä siellä kentällä kuule hauskaa pitää olla, niin koiralla kuin narunjatkeellakin! Se keskittyminen nyt tietysti olisi suotavaa... :D

    VastaaPoista
  2. Pomppufiilis kunniaan! \o/ Ja ripaus keskittymistä! = Hyvä såppa! ;)

    VastaaPoista

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Ikävä on musta

Facebook-muistot on koukuttavia, katsoa mitä vuosia sitten juuri tänään tapahtui. Vaan kun ne alkaa muistuttaa poismenneistä karvakorvista, ...