Surua, iloa ja räjähdyksiä...

Hyvää ja huonoa, surua ja iloa, elämän tasapainoilua.

Taivaalle syttyi jälleen yksi tähti muiden joukkoon kun perhepiiristä valkoinen lumipallo, diabeetikko-samojedivaari 12vuotta, siskon koiruus siirtyi ajasta ikuisuuteen. Jaksamisia omille ihmisilleen, tämä meillä kaikilla on aina edessä kun karvakaverin hankimme, osalla jo takanapäin, useammankin kanssa. Vaan ikinä siihen ei totu, lieneekö se sitä inhimillisyyttä. Jokatapauksessa onnellista on se, että ihan vanhuusikään asti valkoinen lumipallo onnellisena eleli, sairaudesta huolimattaan. Se se on jotain.

Ja toinen suru-uutinen; Kiran sisko Siiri siirtyi myös enkeliksi, tähdeksi taivaalle joulukuussa, lonkkanivelten nivelrikon vuoksi. Se on tosi surullista kun nuoren elämä, joka pitäisi olla vasta edessä, loppuu. Hirmuisen suuret osanotot Siirin perheelle. Joskus elämä on tosi epäreilua eikä näille asioille mitään kukaan voi. Tämä on se asia jota allekirjoittanut, se kaksijalkainen, ei vielä ole missään muotoa oppinut ymmärtämään.

Oman elämän kohdalla ehkä vastaavantyyppinen, jopa ehkä hippasen katkeroivakin elämän suuri epäreiluus oli se, kun odotimme varsaperheenlisäystä ja kaikki menikin niin vikaan kuin vain olla ja voi. Ei tullut pientä kaunista varsaa muttei ollut yhtäkkiä enää tulevaa emätammaakaan. Lähtivät molemmat yhtämatkaa taivaslaitumille. Se tunne kun odotat uutta elämää ja hetkenpäästä ei ole enää sitä olemassaolluttakaan. Silloin ajattelin ettei tässä maailmassa ja elämässä ole kyllä mitään, minkäänlaista reiluutta. Vastaavantyyppisiä "ei-mitään-reilua - tapauksia meillä kaikilla varmasti valitettavasti riittää.

Ehkä kaikella on sitten se jokin tarkoitus, koettelemuksillakin, vahvistavat, sanotaan. Ehkä niiden tehtävä on kasvattaa meitä henkisesti kaikkiin tuleviin koettelemuksiin. Ei taideta tässä elämässä kovin helpolla päästä.

No, vähän iloisempiin uutisiin, koska vastapainoksi niitäkin tarvitaan. Germaanien maastonakki, jolle peukkuja pidimme, oli suuressa Winter Dogshööööwssa luokkansa prinsessa! Wau ja hau, haukumme onnittelut ja kehoitamme omaa väkeään kyhäämään pokaalikaappia tulevaisuutta varten, mahtavaa!

Ja sitten jotain omituisiakin uutisia, en oikein tiedä, mihin kategoriaan ne kuuluvat.

Koiruuksien punkat piti saada tehopesuun. Rehellisyyden nimissä ajattelin tosin jo nakata Lassila & Tikanojaa näillä nykyisillä, melko hankalaksi pestä, on tehyt mutta toisaalta ne on kyllä niin mukavat, kuten tuo vasemmalla oleva kuvakin kertoo, etten sitten raaskinut. Siispä taistoon!

Biltemasta bongattiin oiva, vähintäänkin varavuoteen tittelin ansaitseva kapistus. "Kaikkien koirien suosikkivuode. Pehmeä ja mukava. Myös isännän ja emännän mieleen, sillä puhdistaminen sujuu hyvin helposti. Pyyhi pesuaineliuokseen kostutetulla kankaalla. Vältä naarmuttavia puhdistusaineita. Ne voivat vahingoittaa vuoteen pintaa. Vuoteen syvyys: 9,5 cm. Makuuosan paksuus: 4,5 cm." Eikö kuulostakin hyvältä? Mainoksen uhri, eikun hakemaan. Ja mitä sitten tapahtuikaan. Ei voinut kukaan aavistaa että ko. vuoteet olivat räjähdysalttiita....

"Nojoo, vähän epäilyttävä mut kai tää sit kelpaa..."
... kunnes BOOOOM! part 1.
"Mä en kyllä näistä "räjähdyksistä" tiedä sitten mitään..."
"Siis mä vaan nukuin tässä ja sit kuulu KABOOOOM!"
"Kira... Kukaan ei usko noita sun juttujas... Tää mihkään räjähdä.."
Tämä oli siis tilanne punkan kolmannen työpäivän jälkeen. Kira ilmeisesti vaistosi vaaran alunperinkin, koska se oli hyvin epäileväinen uutta sänkyään kohtaan. Sitten 4 työpäivän jälkeen kaikki jäljellä jäävä osio oli räjähtänyt lopullisesti, ihan kappaleiksi, ympäri keittiötä. Kuvamateriaalia ei tästä ko. tapahtumasta enää ole. 

Harkitaan jonkinlaisen reklamaation tekemistä Biltemaan, eihän tällaisia vaarallisia, räjähtäviä koiranpetejä ole soveliasta myydä. Ties minkälaiset traumat nuoriso-osasto nyt asiasta sai. Sitten jouduttiin yksi yö nukkumaan vähän retkeilytyylillä, vähän kävi sääliksi kun toinen yritti kippurassa pysyä, räsymaton päällä... 


Loppu hyvin kaikki hyvin, vanha tuttu ja turvallinen lempipunkka palautui pesusta ja taas saapi pötkötellä sen muhkeassa sylissä. Taran varapunkka on vielä ehjä, vähän pelonsekaisin tuntein sen suuntaan tosin pälyilemme, varsinkin töistä tullessa, ettei vaan sekin vielä, posahda yhtäkkiä kappaleiksi...

2 kommenttia:

  1. Tällaiset uutiset aina sumentavat silmämme. Mutta tähdet ovat taivaalla meitä varten, valaisevat kulkuamme. Voimia perheille.

    Kaverit olivat hommanneet tuon samanlaisen pedin. Se oli odotellut yli kuukauden ja saavutettuaan perheen täyden luottamuksen oli räjähtänyt kerralla pienen pieniksi paloiksi. Kolmen huoneen alueelta oli räjähdyksen jälkiä jouduttu siivoamaan. Onko teillä kissaa? Tuttavalla meinaan veikattiin että peti olisi suuttunut kissalle koska rähdys oli vaurioittanut myöskin kissan kiipeilypuuta todella vakavasti....

    VastaaPoista
  2. Totta, tähdilläkin on tärkeä merkitys, ihan jokaisella♥

    Ohhoh, toinen räjähtelevä Biltsin peti ja noin laajamittaisestikin vielä! Kyllä niiden nyt kannattaisi ottaa se takaisinhuudolle, ennenkuin tapahtuu jotain suurempaa vahinkoa! Meillä on kissoja kaksi kappaletta, mutta ne hengaavat tuolla tallissa hyvinkinpitkälti. Se ehkä pelasti täällä kyseiset lisävahingot. Onneksi tämä räjähti näin alkutekijöissään, mutta tuo toinen tuossa vielä on, saas nähdä onko sekin tällainen ruudilla varustettu versio... O.o

    VastaaPoista

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Jälkiä pimeässä...

Kiitos kuvasta Koutsi, ihan itse pöllin ;) ... pimeät jäljestäjät. Alkaa ilta olemaan armoton, valo käy vähiin, tunnit vuorokaudessa v...