Opiskelijaelämää

"Perehdytään koiran anatomiaan ja luonnonmukaiseen ruokintaan. Opetellaan ja harjoitellaan hierontaotteita ja venytyksiä."

Bongasin vähän niinkunnoin sattumalta kyseisen tiiviskurssin, hintakin oli olematon ja pienellä neuvottelulla sain työaikoja vähän sovitettua jotta ehdin töistä kotiin 30km ja taas kotoa koira kainalossa 30km ja rapiat kurssille. Selvähän se, sinne oli päästävä, lähinnä Taran kotihoidon parantaminen mielessä ja olisihan se hienoa jos osaisi edes vähän kotihuoltaa omia koiruleita, huomata ehkä taas vähän aikaisemmin mahdollisia kinnauksia lihaksissa ja siirtyä sitten ammattilaiselle ajoissa. Jep. Loistojuttu.

Merkkasin kymmenen hälytystä muistutukseksi jotta muistan ilmoittautua heti kun mahdollisuus aukeaa. Näin tein, ko. päivänä klo. 9.50. olin jo odottamassa sormi näppäimistöllä, että kello kilahtaa 10. Kello kilahti kymmenen ja seuraavaksi kilahtikin sitten joku muu. Kaikki 12 paikkaa täynnä! Mitä ihmettä?! Päivittelin ja manasin, ei auttanut, olet varasijalla kaksi, ilmoitettiin. Miten on mahdollista että sen samaisella sekunnilla kun ilmoittautumisaika alkaa, 12 paikkaa on jo täytetty? Sen minä vaan sanon että ei mitenkään. Kiehuin ja kihisin enkä oikeastaan tosissani edes enää uskonut koko kurssille pääseväni, kunnes iltapäivällä tuli tekstiviesti jossa pyydettiin vahvistamaan osallistuminen varasijan kautta. JES! Suunnaton ärsytykseni laantui hetkessä ja taas oli hyvä päivä. (Vaikka silti vähän ärsytti moinen "ei-edes-mahdollisuuksia-antava-systeemi")

Mutta onni potki tällä kertaa ja siispä 5.3. keskiviikkona karkasin töistä tuntia aikaisemmin kotiin, kaappasin mukaan koiran, joka tulee toimeen muiden koirien kanssa, sille pehmeän alustan (joka oli ½tuntia ennen ostettu jumppamaton tyyppinen patja) ja vesikupin. Ja vähän maksakarkkeja. Ja Geelarin.

Ohjeet kurssi-ilmossa paikalle olivat väärät (sekin vielä, vähän tuli fiilis että osallistujia testattiin tässä nyt vähän erikoisin menetelmin ja jäljelle kamppailleet sitten pääsivät osallistumaan?), onneksi tutkailin asiaa jo etukäteen ja löydettiin perille kellonlyömällä. Oli muuten varmasti omituista alunperin annetun osoitteen omakotitaloasukkaille kun koiraväkeä yritti yhtäkkiä tungeta sisälle...

Kurssin vetäjänä toimi Satu Teräväinen, plakkarissa asian tiimoilta urheilukoirahierojan ammattitutkinto sekä luontaispuolen oppeja. Aluksi istuttiin kuuliaina oppilaina konsanaan koiriemme kanssa ja kuunneltiin teoriassa koiran rakenteesta, lihaksistosta ja hieronnasta yleisesti, miksi ja miten.
Sitten Satu näytti demon jo tottuneella hierottavalla (joka meni osaltani kyllä kokolailla hukkaan, huonon näköalapaikan takia) ja lopuksi harjoittelemaan omien koirien kera.

Hiukan taas epäilevä Eerika oli sitä mieltä että mitenköhän mahtaa käydä, eihän se Kira varmastikaan malta paikallaan pysyä, ehkä ollenkaan, muttei ainakaan siinä hienolla jumppamatolla pötköttämässä... Kira kuitenkin käyttäytyi jälleen erinomaisen hienosti, toki vähemmätkin leikkituokioiden sopimiset olisi taas riittäneet, mutta hienosti tiivistunnelmaisessa tilanteessa selvittiin. Matolla ei oikeen ois jaksanut pötkötellä, paitsi sen yhden kerran kun meinas vallan uni tulla, mutta se oli vain hetkellinen tajunnantaantuma.

Pyysin Satua käymään Kiralla vielä läpi hierontaotteet ja järjestyksen jotta sain juonen päästä kiinni, demoesityksen mennessä vallan hukkaan. Kiran mielestä oli mahtavaa kun uusi vierastuttavuus tuli ihan iholle paapomaan. Miten voikin nämä kaksi, Kira ja Tara, olla niin täysin ääripäitä toisilleen...

Näitä sitten harjoitellaan kotona ensikertaan. Kotona on taatusti helpompaakin, kun koirat malttaa olla paikallaankin rauhassa. Olen aika varma että Tara tulee tykkäämään. Se on aina nukahtanut kun sitä silittelee vähän voimakkaammin rauhassa. Nyt voin vähän jo ns. hieroakin! Mahtavaa :)

Lisäys: Niin, ihan asiaakin asiasta. Eli ranskiksilla tai ehkä lihapullapalloilla ne, mitä Satu toi esille.

• Samantyyppinen yksitoikkoinen, tasainen liikunta tekee lihaksista tukkoiset. (=> Esm. remmilenkit asfaltilla) 
• Koiran tulisi venytellä etu- että takaosa, normallissa määrin. Jatkuva venyttely tai sen tekemättä jättäminen on merkki ongelmista.
• Esm. tassujen kalvaminen on merkki ongelmista. Kirputtelu voi monesti olla ihan normaalia mutta kalvaminen ei.
• Lämmittelyt on tärkeitä, samoin jäähdyttelyt. Ja jäähdyttely on remmilenkki heti suorituksen jälkeen, ei ½h päästä. 
• Juominen on tärkeää, jos kisasuorituksia tulossa, kannattaa "tankkaus" aloittaa jo 3-4päivää ennen. Satu itse käytti lihaliemellä maustettua vettä jota koirat mielellään juovat. Allekirjoittanut vinkkaa myös Taran ja Kiran kaappiin tiensä löytäneen tuotteen Fit Dog Energy & Rehydrate
• Jos koira palelee tai stressaa, jumittuu se myös herkästi.

Ensikerralla aiheena venyttely.