Kun ei ole sanoja

Tässä pahassa maailmassa on kuitenkin vielä vähän hyvää. Hyviä ihmisiäkin. Miksi heitä pitää koetella pahalla, surulla ja ikävällä kohtuuttomasti? Ihmisiä jotka suuresti välittävät rakkaista karvakorvistaan, ihmisiä jotka tekevät parhaansa, kaikkensa niiden eteen.

Tässä pahassa maailmassa on myös ihmisiä, pahoja ihmisiä. Jotka eivät huolehdi. Ainakaan jos eivät hyödy. Jättävät karvakorvan oman onnen nojaan, eivät välitä, tee mitään, korkeintaan pahaa.

Sydän on rutussa ja mieli matala, näiden ihmisten puolesta. Jonkinlainen elämän oikeudenmukaisuus olisi paikallaan.

Aamulla teevedessä oli koirankarva. Tällä kertaa en tuhahtanut tympääntyneesti vaan olin onnellinen. Olisipa erään toisenkin ihmisen teevedessä tietyn koiran karva. Hänkin olisi ikionnellinen.

Koittakaahan jaksaa kulkea kohti parempaa. Meillä on taas yksi hieno suojelusenkeli pilvien päällä. Ehkä tästä maailmasta niiden myötä tuleekin parempi. Vahdi pikkuharmaa emäntäsi polkuja ❤

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Jälkiä pimeässä...

Kiitos kuvasta Koutsi, ihan itse pöllin ;) ... pimeät jäljestäjät. Alkaa ilta olemaan armoton, valo käy vähiin, tunnit vuorokaudessa v...