Mietteitä

2 vuotta sitten kohtasin sen päivän, jota olin jo pari vuotta ennen kyseistä päivää paljon miettinyt. Miettinyt miten siitä, sen järjestämisestä ja ajasta sen jälkeen, selviän. Miettinyt paljon, yrittänyt valmistautua, selittää järjellä ja tuhertanut itkuakin kaiken miettimisen ohessa. Pelännyt, niellyt monta kertaa palaa kurkusta alas.
"Sen järjellä me ymmärrämme, kun toinen lähtee, toinen jää. Vain pieni lapsi sisällämme ei sitä tahdo käsittää." 
Tuttu joutui luopumaan rakkaasta kaviokkaastaan. Se ja tämä kyseinen päivämäärä nosti taas ikävän pintaan. Myötäelän sitä pohjatonta ikävää, jota tiedän hänen parhaillaan kokevan. Nieleskelin taas sitä palaa kurkusta. Mietin miten jaksan, kun maallinen aika tulee näistä kahdesta jättämään. Mitä pidemmälle yhdessä polkua tallaamme ja elämäntilanteita kohtaamme, sitä syvemmät jäljet niistä sydämeen jää, sitä tärkeämmäksi ne itsensä tekevät, mutta sitä kipeämmäksi eronhetki tulee kasvamaan.

Taralle tuumasin että Tintti oli samanikäinen, kuin se nyt, tullessaan. Meillä on oltava siis vähintään yhtä paljon yhteistä aikaakin edessä, reilut kahdeksan vuotta. Siitä ei tingitä, mielummin laitetaan paremmaksi, Kiran kanssa tietysti myös.

Vaikka nämä hetket puristaa sydämen ruttuun, me selvitään, jaksetaan ja jatketaan koska niin se menee. Juniorit ja muut maalliset tallaajat jatkaa meidän kanssa tehden jälkiä eteenpäin. Terveisiä sinne taivaaseen kaikille edeltä menneille ja pitkää, tervettä ikää meille sekä teille, jotka täällä vielä matkaa jatketaan.

Meillä, Taralla ja minulla, on aina vaan kova ikävä. Ei se lopu koskaan.
Heiluta häntää meille, yön tähdissä. Kerro terveisiä koko laumalle.
Vielä me nähdään... ♡


In your eyes, I sense your fear, 
but I'm by your side, I'm always near.
I'll be watching over you,
You know that I'll be your Guardian Angel
and I'll be looking out for you
You know that I'll be your Guardian Angel

2 kommenttia:

  1. Mullakin on kova ikävä kesäkuussa koirientaivaaseen lähtenyttä Jimiä!! ♥ Jimi oli ensimmäinen ihka oma sakemannini. Jätti kyllä niin ikuisen tassun jäljen sydämeeni. Ja onhan Jimin kuvakin tatuoitu jalkaani! :)
    Se koira opetti mulle niiiiiin paljon, niin hyvässä kuin pahassa. Toivottavasti onnistuisin olemaan toistamatta samoja virheitä Viskin kanssa. Ja toivottavasti saisin kasvatettua Viskistä yhtä yhteiskuntakelpoisen koiran kun Jimistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä tämä blogi nyt takkuaa mua vastaan, saas nähdä kuinka monta vastausta tulee.. :) Kyllä nämä on sellaisia sydämentäyttäjiä, saisivat ehdottomasti elää vähintään puolet pidempään! Viskistä tulee varmasti hieno ja hyvä koiruus, kiva lukea teidän edistymistä ja touhuja! :)

      Poista

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!