Kui se....

... voikin olla nii hyväääää.....

Ihmeteltiin porukalla. Harvinaista herkkua oli Kätevä Isäntä metsästänyt, savustettua lohta. Se on merkillinen herkku. Se kun tulee ovesta sisälle, on kaikki sen ympärillä yhtä nenää ja korvaa. Pitkään ja hartaasti odotellaan että josko joku ripe siitä vois koirankin suuhun uida.

Istuin iltatallin jälkeen keittiössä, pöydällä tuo em. herkku. Tarkoitus oli närppiä loppu salaa. Meni ehkä 10s. kun ensimmäiset korvat ilmestyi paikalle, sitten toiset samanmoiset ja toinenkin korvapari törötti vieressä. Naposteltiin sit kimpassa.

Nyt joku pudistelee päätään, opettaa nyt koirat kerjäämään ja pöydästä vielä suoraan. Ei, mut pitäähän sitä kavereille kans. Ei nämä kerjää, ainakaan pöydästä. Paitsi ehkä savustettua lohta. Kui se voikin olla niin hyvääääää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Ikävä on musta

Facebook-muistot on koukuttavia, katsoa mitä vuosia sitten juuri tänään tapahtui. Vaan kun ne alkaa muistuttaa poismenneistä karvakorvista, ...