Liveviehe

Kuten täälläpäin lähi- ja ehkä kaukaisimmatkin naapurit kuulivat, Äly ja Väläys päättivät aamulenkillä testata miten pysyvät livevieheen perässä. Aika hyvin pätkänmatkaa, luuli kai että karjuin kannustushuutoja perään. Testin vakavuudesta ehkä kertoo jotain se, että pallot ja pulikat oli tiputettu matkasta.

Vaan niinvaan taas kiroileva ystäväni Tara yllätti, vetäessään iikkarit pellonlaidasta takaisin. Se ees vähän tottisteltu versio taasen kaikkosi kuurona villahousut pölisten metsään. Yhtämatkaa sitten mentiin Taran kanssa palloja ja pulikoita keräillen kiroilemaan ja karjumaan villapöksyä takaisin pellonkulmaan ja tulihan sekin sieltä sitten, kun kerkesi, silmät kiilluen. Olin 98% varma että homma olisi mennyt toisinpäin. Huh.

Rusakko päivässä pitää koko porukan virkeänä!

Vahtivaro

Tuossa taannoin joskus tuskailin, kun ei ole kunnon vahtivaro-kuvia omista. Piti lainata muiden jotta saatiin uskottava vahtivaro-portinpieleen (joka ei tosin ole vieläkään siellä portinpielessä).

No, tänään saatiin ihan kohtalaisen uskottavia kuvia saksalaisesta hälytysjärjestelmästä. Niin ja sehän on kaksiosainen.



Tummemmalla järjestelmällä oli omaperäisempi tapa lähestyä asiaa...


... jonka jälkeen äkkiä joku hätäisempi ehkä ajattelisi että tämä alempi kuva saattoi jäädä sitten jo viimeiseksi kuvaksi... ;)

En ole poissa...

Taas yksi niistä päivistä, raskaista ja pelätyistä. Ei onneksi meillä, mutta muualla. Päivistä joiden tietää olevan edessä, mutta joita ei h...