Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Hollyjolly Christmas

Kuva
Hengissä ollaan. Epi on ja pysyy, mutta niistä on selvitty. Kohtaukset on erillaisia, lääkkeen sivuvaikutukset on onneksi kokoajan lievempiä, no ainakin tasapainon suhteen.  Eniveis koska ei jaksa synkistellä, niin pari sanaa pallovarasepisodista. Geelarit on hävinneet yksitellen pihalta pitkin syksyä ja talvea. Onhan ne sen  hintaisia ettei viitsis aina rosvoille lahjoitella. Yks löydettiin omilta laidunpelloilta, toinen naapurin riistapelloilta. Pitkän pähkinnän tulos oli ketut jotka ovat päättäneet rakentaa metsään oman pallomeren. 
Ärsyttävää mutta jotenkin huvittavaa. No, Joulupukki oli tuonut kaksi uutta geelaria tänään kilteille koirille. Yllättävää että juuri tänään myös kaksi kadoksissa ollutta palloa löytyi riistapeltojen ja laidunpeltojen väliseltä ojalta. Nyt nolla palloa on neljä palloa!
Ketuille oli kai tullut paha mieli ja päättivät näin  jouluksi korjata asian. Tai sitten joku kettu oli nähnyt toisen ketun hännän, joka löytyy lenkkipolkumme reunalta ja ajatellut että …

Taas vähän spessumpi

Päivän vajaa neljä viikkoa, epikohtaus nro 5. Rauhallisin, jos niin voisi sanoa. Samaa kramppausta alkaen nukkumisesta, laantuminen, uudelleen kramppaus ja jonkinsortin untenrajamaille vaihe. Nämä on tulleet uusina lääkkeiden myötä. Unelias poissaoleva hetki, kestoltaan n. 2-3minuuttia.

Siitä herääminen, molemminpuolinen helpotus, huh persana, mitäköhän tapahtui?! Onneks te ootte kuitenkin siinä! Ja sitten vähän sekava, huolestunut vaeltelu ympäriinsä. Kova jano. Muutama kärsimätön paikanhaku ja torkut. Sitten se kaikki olikin vaan pahaa unta.

Jos näillä mennään ja pärjätään, huokaisen isosti. Näillä korteilla me pystytään kyllä pelaamaan. Tää peli on jo arkea, rutiinia. Kiroileva ystäväkin tulee jo rutiinisti ottamaan lääkkeensä, samaan aikaan aamupäivällä ja samaan aikaan iltamyöhällä. Pikkuhiljaa ne ymmärtää ja on ok. että Kira jää portin toiselle puolen ja Tara toiselle puolen kun ovat keskenään. Kira on itseasiassa rauhallisempi näin, ne pikku tihutyöt joita se harrasteli toisin…

Pimein yö, harmain päivä.

Kuva
Melkein kuusi viikkoa. Toivo, jopa melkein usko, että asiat paranevat. Sitten taas tulikin, tiskirätistä keskellä yötä molemmin puolin. Jotain sentään parempaa edellisiin, tällä kertaa Kira ei pörissyt enää ylle, hyppäsi vaan ilmaan ja jäi tuijottamaan vähän uhkaavasti muttei deletoi heikoin -meiningillä. Uskoi jopa heti kun käskettiin pois.

Epilepsiakohtaus oli ehkä vähän iisimpi kuin edeltävät, jotenkin erillainenkin. Krampin välissä tuntui kuin Tara olisi yhtäkkiä hetken tuijotettuaan tyhjyyteen nukahtanut, kouristelu loppui, pää painui alas ja suu rentoutui, läähätys tasaantui. Omituinen pelonsekainen odottava hetki hiljaisuutta kramppailujen jälkeen. Kunnes sitten taas oltiin keskellä tilannetta, joskin onneksi hyvin lyhyesti. Siitä herääminen todellisuuteen, levotonta vaeltelua vailla ajatusta, tunkien omituisiin väleihin jossa se ei ikinä käy. Muutaman kerran paikanhakua ja noin puolen tunnin päästä kohtauksesta vähitellen rauhoittuminen nukkumaan. 
Elättelin jo toiveita lääkk…

Turha toivo

Kuva
Tyly elämä.

Taran toinen kohtaus tuli 30.9. illalla, sen rauhassa nukkuessa omalla pedillään. Se nousi hitaasti istumaan ja tässä kohden Kira jo reagoi pompaten ylös omasta punkastaan.

Taran pää alkoi kääntyä hitaasti oikealle, tappiin asti ja siitä taakse, jolloin koko lähti nousemaan takajaloilleen kaatuen taakse seinää päin, ennenkuin ehdin ottaa kiinni. Tästä oikealle kyljelleen, rajuilla kouristuksilla sätkien ja alkaen hakata päätä lattiaan. En halua edes kuvitella mitä nämä on isomman koiran kanssa, koska reilu 30kg sakemannikin on jo voimille haasteellinen yrittää pitää paikallaan sen sätkiessä holtittomasti joka nurkallaan.

Samalla se veti kieltä voimakkaasti kurkkuunsa ja korisi kuin tukehtuen. Leuat leikkasivat tikkaavaa liikettä, mutta vielä kieli pysyi ehjänä. Silmät oli voimaakkaasti kääntyneet oikealle eikä minkäänlaista kontaktia saanut.

Vähitellen tilanne alkoi tasaantua ja vihdoin se alkoi tunnistamaan meitä, häntä iloisesti heiluten. Suhteellisen nopeasti se tokeni …

Pahan koiran hyvä rakkaus

Kuva
Me ollaan hengissä. En osannut ajatellakaan miten äärimmilleen hermoon ja tunteisiin torstain Aistin reissu meni. Jännitin niin että hermoja raastoi. Aamulla pää särki jo valmiiksi, matkalla väsytti, yökötti ja pelotti. Turhaan. "Your dog is fine, everything is ok." -Sanoi tutkinut, tässä kohden sankarin viitan harteilleen saanut tohtori. Näillä sanoilla hän tiputti valtavan lyijypainon mieleltäni. Toisaalta syy, se inha syy miksi kohtaus tuli - jäi epäselvyyden peittoon ja diagnoosi avoimeksi.

Reissusta lisää vähän myöhemmin, silmiin osui lukemisen arvoinen kirjoitus Pahan koiran hyvä rakkaus - jonka voit lukea tästä. Kosketti ja mietitytti.

Tara ei ole paha, mutta se on erikoinen ja kaikkine erikoisuuksineen ja se tekee siitä juuri Taran sekä hyvän rakkauden.


Meidän murhe.

Miten Elsan tarina osuikin juuri nyt tarinavuoroon. T.Heinola voisi olla seuraava J.Herriot. Lue Elsan tarina tästä. Koirat elää tätä hetkeä, jos kasvain ei haittaa niin ne mennä porskuttaa, ne eivät murehdi tulevaa. 

Peukkuja meille ja toivoa täynnä olevalle torstaille.

Ei tää oo totta

Kuva
Ensimmäiset sanat kätevä isännän suusta kun Tara kouristeli ja kramppasi rajusti lattialla,  klo. 6.20. sunnuntai aamulla.

"Saksanpaimenkoiran riski sairastua epilepsiaan on vain noin 0,8%"
 Meidän pikku mittarimato-mäyris-Nipsulla oli epilepsia, miksi ihmeessä meidän Tarallekin pitää puhjeta epilepsia? Ei tää oo totta kuulosti juuri siltä ainoalta ajatukselta päässä, kun molemmat pidimme kramppaavasta koirasta kiinni, jottei se löisi päätään tai muuten loukkasi kouristellessaan. 
Heräsin noihin aikoihin omituiseen ääneen keittiössä. Kuulosti kuin toinen olisi vimmatusti raapinut petiään, unenpöpperössä meinasin jo huutaa Tara lopeta. Sillä silloin tällöin on ollut tapana pedata vähän reilummalla tassulla. Sitten ymmärsin että keittiöstä kuuluu myös omituista ärinää ja murinaa. 
Sekunnissa keittiöön. Kira oli Taran niskassa ärisemässä ja Tara kramppasi voimakkaasti lattialla. Siinä meni miljoona hätäistä asiaa mielessä, mitä tapahtuu, viedäänkö nyt henkeä? Kuitenkin alitajunna…

Rippe The Ripuli

Kuva
Se tunne kun taistelet koiran vatsaongelmien kanssa, suomeksi siis ripulin. Se menee ohi, tullakseen uudelleen. Sitten myös toinen koiruus saa sen. Ei mitään hajua(voiko niin sanoa tässä yhteydessä?) aiheuttajasta.

Vähitellen tilanne alkaa olla ohi. Huh.

Kunnes se tilanne, että aamulla huomaat irtsaripussin olevan tyhjillään keittiön lattialla, aiheuttaa taas sen tunteen ripulista, koiralla.

"No hirvee meteli kun iski karkkihimo. Eikä ees tullut rippeä, miks ois, parista, no pussillisesta karkkia. Bigdeal." -Kira.

Team Taikasudet, 4vuotta

Kuva
Team Taikasudet - ihan spessu porukka ♡ Onnea kaikille harmaille, erityisesti tietysti omalle.  Arkeni on harmaata ja mä tykkään siitä niin että halkeen! ;) 

Pään nollausta

Kuva
Kesäloman toinen lauantai teki parin viikon kesälomasta kurjimman ikinä. Sellaisen, johon ei voi valmistautua. Sellaisen, josta tunne-esteen ylipääseminen järjen puolelle tuntuu suurimmalta, lähes ylivoimaiselta koskaan. Silti näitä esteitä on jo ylitetty ja kurjista hetkistä yli päästy, koska on pakko. Koska se on meidän karvakorvaystävien elämää.

Yksi rakkaista kaviokkaista sairastui suolikierteeseen eikä käytännössä mitään muuta kuin lupa antaa lähteä etelätuulen matkaan, ollut tehtävissä. Me kaikki tiedämme miten riipivää on viimeistä kertaa silittää sen tietyn karvakorvan pehmeää karvaa, tietää se ja vielä epätoivoisesti miettiä jos ei kuitenkaan tarvisi, jos vielä kuitenkin voisi perua kaiken, mennä vain muutamia tunteja taaksepäin aikaan kun kaikki oli vielä hyvin. Vain muutamia tunteja.

Niin tilanteet muuttuu. Kunpa me ihmiset oppisimme elämään hetkessä. Siinä hauskassa, ottamaan ilon irti juuri silloin. Siinä surullisessa, suremaan sen hetken juuri silloin ja hymyilevän taas…

Miten houkutella...

Kuva
... vietti mukaan? Tai kyllä se pääsääntöisesti riemusta hihkuen autoon tulee mutta ei tykkää tulla sieltä ulos. Jos se tulee sieltä ulos, se jurmuilee. Kotona se kyllä ratkeaa, hyppii, varastaa, pitää meteliä joka kuuluu naapuriin asti. Suorastaan siis meinaa ratketa. Pieniä hetkiä se saattaa muuallakin meinata, mutta sitten ryhdistäytyy ja juroutuu. Vaikee juttu. 



Tyhjän päällä tyhjällä päällä

Kuva
Käytiin verestelemässä vanhoja tutussa paikassa josta THE ajatus lähti.

Meillä on ollut vähän ongelmia Kiran kanssa ja silloinhan pitää kääntyä sen oman Yodansa puoleen.

Alkuaikojen THE tutor, joka antoi parhaat tottiseväät maailmalle, se joka tuntee koiraa pennusta asti, se joka näkee muutokset hyvässä ja pahassa ja ymmärtää ongelmat, niiden ytimen ja jaksaa niitä pähkiä. Ja se, joka ehkä vähän tuntee sitä narunjatkettakin. Tietää senkin ongelmat ja hölmöydet.

Kiran itsetunto on yhtäkkiä tipahtanut rytisten alas. Muutos on aivan hurjanlainen. Pehmeähän se on (no poislukien ihan penturiiviöaika) mutta koskaan se ei ole ihmisiä kierrellyt ja kyräillyt. Isoja vieraita koiria sen jälkeen kun yksi idiotismin "eisemitääntee" - esiintymä täällä kotinurkissa sen peläytti, mutta sekään ei ole ollut ongelma. Sen kanssa on kyllä pystytty ihan hyvin elämään ja olemaan.


Mutta nyt yhtäkkiä, Kira, jonka kanssa on ollut helppo mennä minne vain, koska vain, miten vain, Kira joka on ollut …

Synttäripärinää

Kuva
Blogikirjoituksen arvoinen asia. Eilen käytiin Kiran kanssa lääkärissä ja kun oltiin reippaita, seuraava ovi lääkäristä menikin lelukauppaan. Sieltä sitten sai valita lelun ja Taralle kans tietty, syndelahjan. Hirveen vaikeeta kun hyllytolkulla leluja. Meillä vaan se pieni lelulaatikko ja täällä näin paljon... -Sanoi Kira.
Mut löyty sieltä ne rakkaat röhköpehmikset. Niitä on parit ollut ja mennyt. Näissä röhköpilli, joka on aika hupaisa, toimi noin 15min. Pallot on sentään edelleen ehjät. 
Onnea vielä kaikille muillekin B-pennuille, Taran siskolla onkin juuri uusia pikku-Pommeja jaloissaan, ehtivät sentään syntyä vähän aikaisemmin kuin emonsa!
(Alakuvassa röhköpallot, reipas lekurissakävijä, synttärisankari ja narupallo, jonka Kira sai aikaisemmin koulukaveri-Nooalta lahjaksi)

Limited edition

Kuva
Mätsäreitä on aika usein arki-iltaisin ja aika vähän viikonloppuisin. Ainakin täällä huudeilla. Koska meillä on oma sammaleiden varisteluvaihe menossa, olisi yksi vaihtoehto piipahtaa sellaisissa. Parissa on käyty ja mikäli homma säilyy vähemmän tiukkapipoisena ja totisena, kuten niiden tarkoitus kai onkin, on ne mukavia koirakansan kokoontumispaikkoja.

Bongattiin Kiran kanssa sitten yksi, sopivan läheltä, sopivaan aikaan. Kiire meinasi silti tulla, viime minuuteilla ehdittiin paikalle. Onneksi aikataulu oli vähän venynyt paikanpäälläkin eikä kiirettä sitten enää ollutkaan. Paikkana oli Naantalin Teljentien kenttä, kylpylän vieressä. Paikka oli kokolailla ihan erinomainen, riittävän iso, hyvät parkkikset vieressä, vesipisteet... Meri..

Meri tosin puhalsi varsin navakasti pariin otteeseen hyvät sadealueet alueen ylle, mutta onneksi vain muistutellen, minkälainen ilma myös voisi olla.  Loppujen lopuksi ilma kuitenkin oli ihan hyvä.

Oltiin isoissa aikuisissa joissa tuomarina Wirmon Vipel…

Saksalaisia kulmiin

Kuva
"Hei! Mä voin tehdä tän näinkin!! Kuin siistii tää on?!" -Sanoi Kira ja teki kulmasta saksalaisen.

Ööö... Okei. Mut ei. Latista siinä sitten tunnelma kun toinen on intoa täynnä ja tekee ihan fiiliksellä. Ilonpilaaja. Niin...

Kira on haka keksimään itse parempia ratkaisuja. Liekö Narunjatke niin epäilevä Eerika jotta tuntee paremmaksi päättää itse. Kun harjoiteltiin jäämisiä, se otti ne itse seuruusta. Ihan tosta vaan, kuuli kai jonkun sanovat seis! Narunjatke muina eukkoina vaan käveli ja yhtäkkiä huomasi ettei koira ollutkaan enää vierellä... Ja vaikka mitä.

Mitä muuta kuuluu? No, kiitos kysymästä, mitäs tässä. Ihan hyvää oikeastaan, koirien kanssa ainakin. Tara on lihonnut ja päässyt närälääkkeistä eroon, toistaiseksi. Mutta yli kuukausi jo on menty. Se on oikeasti ihmeellistä. Ja se että se on lihonnut siinä määrin ettei enää tarvitse hävetä ja piilotella sitä BOT-takin alle, keskellä kesää. Sekin kun jo herättäisi varmasti jonkinsortin epäilykset.

Millä tähän päästiin, N…

Omistaja kuin koira

Kuva
Olishan se mukavaa jos olis :D 

Häröilyjä

Kuva
Tiistaina häröiltiin, tällä kertaa pressan kesätyyssijassa Naantalissa. Kaunis paikka. Onhan siellä tullut joskus pyörittyä, Naantalissa siis, ei pressan kesämökissä mutta jotenkin ne mitä nyt nähtiin, on aikaisemmin jäänyt näkemättä. Vaan ei siitä sen enempiä.

Kokoonnuttiin hetkeksi edellisen porukan kanssa yhteen ja otettiin sen myötä isomman porukan ohitustreenit. Koirulit isolle ympyrälle ja yksi vuorollaan pujottelemaan muita koirakkoja. Hyvin huomasi että koirat jotka olivat puolintoisin ohjaajan kontrollissa, suortti (suprise!) tämän parhaiten, puolintoisin. Heti ja varsinkin kun keskittyminen herpaantui, jompikumpi tai molemmat häiriintyivät ja / tai häröilivät. Vaan sitähän tässä treenattiin, häröilyn alaisena häröilemättömyyttä. Tykkään myös seurata miten ihmiset toimivat ja koirat siihen vastaavat, tai ovat vastaamatta ja mitä sitten tapahtuu. Katsomalla oppii paljon.

Kiran ongelmaksi koen edelleen sen pienen epävarmuuden ja totisuuden ihmisissä ja osittain täyskontrolli o…

Ongelmana laihuus

Laihuus oli Katiskan kahvepaussin aiheena ja jämähdin sitä kuuntelemaan. Jostain syystä saan irti enemmän Jakken höpinöistä kuin tekstistä. Ei sillä että hänen tekstintuotto olisi epäselvää vaan muuten vaan. Se on kai yksinkertaisen narunjatkeen helpompi ymmärtää kuulemansa kuin lukemansa. Tai jotain. No, joka tapauksessa, koska tuo luiden kolina on täälläkin ongelma, oli tämä paussi ihan hyvä kuunnella.

Ja ei kai tässä ihan pahasti pielessä olla.  Meillä on ongelma (närä), me olemme käyneet eläinlääkärissä (ei mitään erikoista), koira onneksi syö ja hyvin syökin (en ole edes tajunnut  että syömättömyys on ilmeisen suuri ongelma ja sillä(kin) on polku jalostukseen) ja me yritämme selvitä.

Pienen kuristavan tunteen sai se, että laihuus on suurempi ongelma kuin lihavuus ja siitä tulisi päästä nopeasti eroon. Nopeasti ei mikään ole täällä tapahtunut. Ei todellakaan. Toisinaan niin hitaasti että epätoivo Eerika on meinannut nostaa päätään ja on nostanutkin. Vaan mitäpä muuta tässä voi kun…

Lämmöt ja seuraukset

♡♡

Kuva
Kuvia by ammattilainen. Koominen kuva mutta kiteyttää lähes kaiken. Mun hassut, rakkaat karvatassut. Bestikset yhdessä, tarkasti kuulolla, hölmösti kenottaen. Tuulikohan tuolla... ;) 
Oltiin siis kuvattavana, tai T ja K oli. T:stä ei meinaa saada minkäänsortin järkevää kuvaa, sellaista kun se on. Se näyttää lähes joka kuvassa vähän hölmöltä. Kira taasen on hyvä poseeraamaan. Myöhemmin lisää, kuvia ja tarinaa tästä ko. päivästä. Kiitos Jaana / Photos by Jaana Vuola - katso ja ihastu. 

Vappuja!

Kuva
Miten koiraihmiset juhlii vappua? Me juhlittiin Kiran ja Taran kanssa melko arkisesti, menemällä illalla pellolle haahuilemaan. Yhtäkkiä niille tuli hullunkiilto silmiin, korvat tippui ja ne lähtivät painamaan miljoonaa ristiin rastiin, mielikuvitusjälkeään.

Aikansa risteillessään löysivät korvansa muttei pulikoitaan. Sitten rajattiin 5hehtaarin pellosta osa ja aloitettiin pulikkahaku. Noin puoli tuntia ja pulikat löytyivät. (Toinen osui nopeammin omiin silmiin kuin koiran nenään...)

Ihan hyvät treenit siis siinä samalla, ohimennen. Olen useasti miettinyt että nämä mukana kulkevat aarteet, jotka tipahtavat siinä kohden kun hullunkiilto syttyy ja korvat tippuu (joo, joskus käy niin, mitä sitä kaunistelemaan), pitäisi olla kiinni jollain, jossain. Sillätavoin kuin mini-ihmisillä tutit tai vanttuut. Toki aarrehaku on ihan hyödyllistä aktiviteettia, mutta toisinaan kun on kiire ja kyseessä vaikka muu alue kuin oma, jonne ei ehkä ole soveliasta hukata puolen vuoden päästä löytääkseen, tava…

Erityiskoira

Kuva
Tavattiin Vapun kunniaksi Taran kanssa alan ammattilaista. Ai minkä alan? No koira- tietysti. En tiedä miksi, mutta olen aina kovasti halunnut näyttää sitä jollekin oikealle, vieraalle koiraihmiselle. Alkujaan kun silloin pentuaikana näytin ja kaipasin apua, ei hommasta tullut mitään ja lopulta jäimme yksin, tai kaksistaan. Sitten yritin vielä ja sain kuulla miten ammattilainen kertoi puhelindiagnoosilla että se on selkeästi ongelmakoira ja tarvitsee oikean ja taitavan ongelmakoirakouluttajan, lopuksi toivottaen meille onnea. Jokunen vielä sanoi että laittaisi pois, ei siitä mitään tule, edes kotikoirana.

Vainiin.

Sitten myöhemmin innostuin taas muttei nämä erinäiset innostumiset kuitenkaan johtaneet mihinkään, kunnes sitten tänään. Tänään Tara moikkasi tänään niin koira-alan ammattilaista että ihan pienenpientä ihmistä ensimmäisen kerran elämässään! Se oli selkeästi kiinnostunut tästä pikkutyypistä rohkeammin ja avoimemmin kuin isommista versioista tähän asti. Silti se myös pystyi ko…

Hei me treenataan!

Taas! Jee! Huisia! Ja ihanniinkos vähänniinkos vahingossa se tarstehräjottain vaihtui sanoista tekoihin. Kiitos tästä alunperin hevosystävälle, josta taitaa olla tulossa kovaa vauhtia koiraystävä ;)

Kyllä sitä näemmä vaan nappaa kiinni kun tarpeeksi härnätään, se Narunjatkekin. Pieniä huomautteluita ja kaikkia mielenkiintoisia kursseja. Pakkohan se oli lopulta mukaan päästä! Kira oli jälleen kuten aina, yllättävän hyvä. Me on yhdessä metsiydytty täällä tosi rauhassa mutta jostain syystä edistystä itse Narunjatkeelle oli tapahtunut koska sitä ei juurikaan tälläkertaa jännännyt lähteä.

Kun Kira sai kaulapannan, Tara jäi taas katsomaan perään vähän pettyneenä. Se alistuu kuitenkin kohtaloonsa eikä tee asiasta numeroa. No paitsi ehkä pienen henkisen numeron Narunjatkeen mieleen katsoessaan "menkäätevaan, mäjääntaastänne... Pitäkäähauskaa, kyllämätäällä... Yksinpärjään..." - ilmeellään.

Meitä oli pieni sekalainen ryhmä, jossa otettiin sakemannivoitto, koska meitä oli kaksi! Komea…

Kun kaikkea ei saa syödä

Tässä yksi tapa opettaa ettei saa ottaa ja syödä kaikkea suureen kitaansa. Onko muita? On varmasti, onko muita hyviä vinkkejä siis. Kauhistuttaa myrkkysyöttien yleistyminen, tosin Poliisihan juuri tiedotti että toisinaan niistä huutelut saattaa olla pelkästään kauhunkylvämistäkin. Sairas nykymaailma. :(

Vaan kylläpä toisinaan hirvittää, kaupungilla katsoessa, miten ihmiset ihan pysähtyy ja antaa koiran popsia maasta mitä lie, kitusiinsa. Jatkavat sitten huolettomina matkaansa.
Maailmassa on paljon asioita, jotka lenkillä ovat koiran ulottuvilla, vieläpä herkullisia - ainakin koiran mielestä,...
Julkaissut Koirakoulu Kompassi4. huhtikuuta 2016

Muilla on koiria...

Kuva
Niin... Mitäs tähän sitten muuta, sanomaan... ;)

Hengissä. Kai.

Kuva
Sillai kai. Taran närä ei ole loppunut ja juuri nyt tuntuu että usko on koetuksella. Ei kai tämä uskonasioita ole, alkaa vaan tuntua että kaikkea on koitettu ja mistään ei saa kiinni. Kukaan ei osaa auttaa, kaikki sanoo hakemalla se selviää. Hakualueetkin alkaa jo pian olemaan haettu.

Sitten vielä yksi sanoo sitä, toinen tätä. Kolmas kahden olevan aivan väärässä ja neljäs kumoaa kaiken, mitä kolme edeltävää esitti. Helppoa - juu, todella. No ei tarvi ollakaan, mutta joku - joku pienoinen perusteltu järjen vankkumaton ydin olisi kova juttu nyt. Joku mihin tarttua ja mille rakentaa. Kyllähän sitä sitten rakentelee kun alusta pysyisi edes ehjänä.

Tohtorilla käytiin joka jo itsessään olisi ollut tarinan paikka, (koska pinkeämielinen, kireä nahkatakkinen kiroileva ystäväni käyttäytyi itsekseen erittäin asiallisesti, jopa veti tirsat tohtorin huoneen lattialla!) tehtiin mutta ilman tyhjentävää vastausta. Lompakko kyllä tyhjeni. Tämä kaava tuntuu nykypäivänä olevan sellainen selviö joka ei m…

Forever Friend

Kuva
Meillä ystävänpäivä sai vähän toisenlaisen merkityksen tänään. Heti alkuun; Ne suurimmat, tärkeimmät ja uskollisimmat ystävät voivat hyvin (mitä Taraa nyt edelleen se närä kiusaa jossain määrin) mutta kaviokaveririntamalla sydän on rutussa, luopumisen tuskasta. Onneksi on parhaat ystävät ovat vierellä, ruttuisinakin hetkinä. Vaalikaahan ystäviänne. 

Lääkärille lompsis

Kuva
Huolestuttaa. Taran närät ja ruokapuolen jutut. Nyt ei vaan toimi eikä ratkaisu tule esiin. Ei vaikka mitä miettisi. Pitkään meni hyvin, tai no jossain määrin ainakin, närät loppui mutta lihat hävisi lopulta muualtakin kuin kupista ja pakkasesta. Luurangolta se pian näyttää. Aikanaan kun tohtorissa käytiin ja spondy todettiin, tohtori ohjeisti että liikettä vaan ja mielummin hoikassa kunnossa. Nyt se sanoisi että joku raja kai silläkin sitten...

Eilen ja tänään on ollut huonoja päiviä, Tara pisti asioihin vauhtia. Kilautin ja varasin ajan lekurille. Veriarvot, ultra, mahdollinen röntgen. Ihan hyvä suunnitelma. Eiköhän sillä saada isommat ongelmat suljettua pois. Paitsi että vielä pitää pohtia johtuuko koko ongelma mahasta vai ihan jostain muusta.

Ja sitten, kun kyse on vain (vain - koska ettei mitään, jota ei voisi korjata) ruokinnasta, voidaan rauhassa miettiä mitä koiralle kuppiin. Tähän on jo suunnitelmaa miten sen kanssa edetään tai lähinnä kenen puoleen käännytään. Mutta jotenkin…

Hyppykuppia liikkeellä

Alla Eviran yhteenveto kuolemaan johtavasta keuhkokuumeesta, jota on esiintynyt joulu- tammikuussa, ei kuitenkaan...
Julkaissut Fiskarsin Eläinlääkäri - Fiskars Veterinär24. tammikuuta 2016

Yhdenlainen tutkimus

Raakaruokatutkimus - Kolibakteeria

Ehkä me siirrytään banaaneihin ja klementiineihin. Kuola vaan valuu ja koirat tunkee syliin jos yrität syödä... ;)


Uutta putkeen, vanhoja pohtien

Noin se taas vaihtui vuosi, ihan ihtellään. Mitä menneestä, ei kummia. Ei se nyt ihan niin mennyt kuin piti, mutta ei siinä kai mitään vikaakaan itsessään ollut.

Vuodenvaihde meni ihan hyvin. Niin ihmeellistä kuin se onkin, nämä myrskymeteliä ja ukkosia hermoilevat tyypit eivät uudenvuoden vaihtumisesta aiheutuvaa mekkalaa juuri kaihda. No tosin eivät ammuskelustakaan välitä. Ulkona ei minkäänsortin reaktiota, omat puuhat pitävät kiireisempänä. Sisällä kovimpaan paukkeeseen poppia kovemmalle. Jossain vaiheessa joku jossain keksi ampua kunnon matalia jysäyksiä pitäviä pommeja, silloin Kira nousi ylös ja kysyi että ukkostaako? Ei,  kuunnellaan musaa vaan. Siihen se sitten laittoi jalkojen juureen maahan ja nukahti.

Onneksi näin. Paha mieli tuli erään jos toisenkin pelkäävän puolesta. Kaupungissa on varmasti aika rankkaa. Täällä metsissä päästään helpommalla. Mun puolesta koko homman voisi yksityisiltä poistaa kun ei osata edes niitä aikoja noudattaa ja miten paljon taas silmä- ja muitak…