Hyppykuppia liikkeellä


Alla Eviran yhteenveto kuolemaan johtavasta keuhkokuumeesta, jota on esiintynyt joulu- tammikuussa, ei kuitenkaan...
Julkaissut Fiskarsin Eläinlääkäri - Fiskars Veterinär 24. tammikuuta 2016

Yhdenlainen tutkimus

Raakaruokatutkimus - Kolibakteeria

Ehkä me siirrytään banaaneihin ja klementiineihin. Kuola vaan valuu ja koirat tunkee syliin jos yrität syödä... ;)


Uutta putkeen, vanhoja pohtien

Noin se taas vaihtui vuosi, ihan ihtellään. Mitä menneestä, ei kummia. Ei se nyt ihan niin mennyt kuin piti, mutta ei siinä kai mitään vikaakaan itsessään ollut.

Vuodenvaihde meni ihan hyvin. Niin ihmeellistä kuin se onkin, nämä myrskymeteliä ja ukkosia hermoilevat tyypit eivät uudenvuoden vaihtumisesta aiheutuvaa mekkalaa juuri kaihda. No tosin eivät ammuskelustakaan välitä. Ulkona ei minkäänsortin reaktiota, omat puuhat pitävät kiireisempänä. Sisällä kovimpaan paukkeeseen poppia kovemmalle. Jossain vaiheessa joku jossain keksi ampua kunnon matalia jysäyksiä pitäviä pommeja, silloin Kira nousi ylös ja kysyi että ukkostaako? Ei,  kuunnellaan musaa vaan. Siihen se sitten laittoi jalkojen juureen maahan ja nukahti.

Onneksi näin. Paha mieli tuli erään jos toisenkin pelkäävän puolesta. Kaupungissa on varmasti aika rankkaa. Täällä metsissä päästään helpommalla. Mun puolesta koko homman voisi yksityisiltä poistaa kun ei osata edes niitä aikoja noudattaa ja miten paljon taas silmä- ja muitakin vammoja paikataan. Ihminen. Nojoo, se siitä sitten taas.

Paitsi sen verran vielä, että markkinoille äänipelkoisille tuotu uusi Sileo on saanut paljon kehuja. Pitänee ehkä hankkia itsellekin, tai siis koirille  varalle, lähinnä ukkosiin ja myrskyihin. Voishan se itelläkin toimia, jos alkaa pipo kiristää... ;)

Sellaista. Tara senkun laihtuu nappuruualla, mut ei närästä. Hain lihaa, tällä kertaa kypsennettyä broiskua isot laatikot ja sekoittelin nappulaan. Olin aika varma itseasiassa että tää toimii. Hyvin meni, kunnes vuoden ekana aamuna se sitten närästi voimakkaasti, kolmen päivän jälkeen 50-50% ruokinnalla. &%#!?# - Taraa lainatakseni.

Se ressukka osaa jo tulla pyytämään apua. Tulee luo, tuijottaa korvat litissä suoraan silmiin surkeana. Kävelee perässä hakemaan lääkettä, istuu ja odottaa. Sen jälkeen menee takaisin punkkaansa nieleskelemään ja nuoleskelemaan. Tunnin päästä yleensä viimeistään aina helppaa, nukkuu hetken ja sitten tuumaa että joskos jo ulos voitais mennä.

Periaatteessa olen vähän sitä mieltä että nappuruoka ei ole paras mahdollinen, yksinään ainakaan, mutta saattaa olla jotta joudun nyt periaatteistani tinkimään. Tosin tämäkään ei toimi koska ne lihat lähtee koirankin päältä. Lihaa siis tarvittais mutta kun ei voi. No, kahtellaan nyt, josko joku balanssi löytyisi vielä. Jokatapauksessa korvat ei enää töhni ja rapsuttelu on loppunut. Sikäli jotain on kohdillaan kai sitten.

Sattumalta bongasin FB:sta vanhoja valokuvia sakemanniajoilta. Oli hauska katsella, jostain 70- 80- luvulta. Jotenkin meininki oli erilaista, niinhän se kaikessa taisi olla. Vanhoja hyviä aikoja ehkä. Jotenkin tuli fiilis että niissä oli kaikenlaista touhua ja yhdessä tekemistä. Yhdessä kuvassa oli mm. 8kpl:tta sekalaisessa rivissä sakemanneja vierekkäin seisomassa ja teksti "Seisomisliikkeen harjoittelua, siihen aikaan se tehtiin porukalla". Ja perään oli lisätty teksti: "Ikimuistettavia hetkiä syntyi varsinkin alokasluokan kisoissa kun joku sai päähänsä vetää koko porukan leikkimään kesken suorituksen... Treenit olivat paljon mukavampia silloin verrattuna nykyiseen yksilötottikseen" -O.H. 

Tarkoittaako tuo sitten sitä, että hauskuus tuli tästä leikkiintempauksesta vai sitä, että treenit olivat hauskempia porukalla kuin nykyään enemmän porukalla "yksin tehdessä".