Erityiskoira

Tavattiin Vapun kunniaksi Taran kanssa alan ammattilaista. Ai minkä alan? No koira- tietysti. En tiedä miksi, mutta olen aina kovasti halunnut näyttää sitä jollekin oikealle, vieraalle koiraihmiselle. Alkujaan kun silloin pentuaikana näytin ja kaipasin apua, ei hommasta tullut mitään ja lopulta jäimme yksin, tai kaksistaan. Sitten yritin vielä ja sain kuulla miten ammattilainen kertoi puhelindiagnoosilla että se on selkeästi ongelmakoira ja tarvitsee oikean ja taitavan ongelmakoirakouluttajan, lopuksi toivottaen meille onnea. Jokunen vielä sanoi että laittaisi pois, ei siitä mitään tule, edes kotikoirana.

Vainiin.

Sitten myöhemmin innostuin taas muttei nämä erinäiset innostumiset kuitenkaan johtaneet mihinkään, kunnes sitten tänään. Tänään Tara moikkasi tänään niin koira-alan ammattilaista että ihan pienenpientä ihmistä ensimmäisen kerran elämässään! Se oli selkeästi kiinnostunut tästä pikkutyypistä rohkeammin ja avoimemmin kuin isommista versioista tähän asti. Silti se myös pystyi kokoamaan itsensä ja marssi morjestamaan koiraihmistä. Otti pari herkkuakin ja ehti pistää peffansa maahan vieraan pyynnöstä. Ihmeellistä!

Siis se, miten se on muuttunut ja edistynyt! Kukaan nykyään sen näkevä ei usko minkälainen pentu- ja nuoruus sen kanssa on ollut. Niin paljon se on edistynyt. Silti on pakko aina kertoa ettei kukaan vahingossakaan erehdy luulemaan että se on vaikka kuten Kira. Siinä kohden saattaisi tulla takapakkia ja sitähän me emme tokikaan halua. Mutta kukaan ei lopulta usko että se olisi ollut niin hankala mitä se on ollut.

Näytettiin vielä seuruuta tai sen olemattomuutta ja saatiin vinkki sekä lohtua ettei asia oikeasti ole ongelma, ei vaikka Tara ei ole enää edes nuori. Olen aina ja täälläkin varmaan vitsaillut että me vielä tehdään se BH, sitten kun Tara on 10v.! ;)

Huomasin kuitenkin miten se otti lämpöä koko sessiosta korvienväliinsä käyden tavanomaista ärhäkämmin paimentamaan poneja eikä meinannut pystyä kiropärinöiltään niistä irtaantumaan, kun taas normisti se käy kuitenkin melko helposti. Iltapäivällä se tuntui henkisesti aika väsyltä, eli ei tämä treffi sille ihan piis of kake ollut vaikka se hyvin menikin.

Olen kuitenkin valtavan tyytyväinen. Juuri juteltiin koiratukihenkilöni kanssa miten vähän erikoisempi koira on erityisellä tavalla erikoiskoira. Ne opettaa paljon enemmän ja ne pienenpienet edistymiset on isojen juhlien paikka.
"Miten vähän erikoisempi koira on erityisellä tavalla erikoiskoira. Spesiaali"
Tara tulee aina olemaan se erityiskoira ♡ Vaan me kotona tiedetään mistä on lähdetty ja mihin on tultu, eikä Taranlaista koskaan tule olemaan toista. Edes lähelle. Pieni rakas p*rk*l**n villisielu, korvapuustikainaloinen ^_^


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!