Voiko mieli murtua ikävästä?

Harmaan vierestä puuttuu Musta. 
Kuva on rikki.
Elämäni Musta on poissa. 
Sydän on rikki.

Harmaata ja tyhjyyttä. 
Voiko mieli murtua ikävästä?

2 kommenttia:

  1. Ystäväni, suurinta rakkautta on tehdä se vaikein.

    Palautan sinulle sanat jotka sinulta aikoinaan sain ja jotka toivat minulle lohtua.


    Se, mitä olimme, olemme nyt.
    Se, mitä meillä oli, on edelleen.
    Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.

    Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani, kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
    ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi ole hiljaa. Sulje silmät. Hengitä.

    Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
    En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
    -Nicholas Evans.

    VastaaPoista

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Jälkiä pimeässä...

Kiitos kuvasta Koutsi, ihan itse pöllin ;) ... pimeät jäljestäjät. Alkaa ilta olemaan armoton, valo käy vähiin, tunnit vuorokaudessa v...