Karvalapsi

Äideille. En kuulu siihen porukkaan joka eläimistään lapsinaan puhuu, koska ei ne vaan ole 😁
mutta olettaisin että samoja tuntemuksia ne saattaa tuoda.
Huolta vatsahaavaksi asti, pohjatonta ikävää, murhetta, pakahduttavaa iloa, salaista ylpeyttä.
Loputtomasta huolehtimisesta syntyvää uupumusta, väsyä, kiukkuakin.
Perkuleen rakkaat karvakorvat.
Eiköhän nämä samat ajatukset sovi siihen kaksijalkaiseenkin.

Parasta Äitienpäivää, ennenkaikkea omalle, maailman parhaimmalle Äidille 💖


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Jälkiä pimeässä...

Kiitos kuvasta Koutsi, ihan itse pöllin ;) ... pimeät jäljestäjät. Alkaa ilta olemaan armoton, valo käy vähiin, tunnit vuorokaudessa v...