Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2017.

Kyy vs. Koira

Monien, ehkä jopa kaikkien koirastaan välittävien pieni tai suurikin painajainen; Kyy vs. Koira - tilanne. Tunnustan pelkääväni ja asian olevani yksi isoista inhokkiasioista ja kesän miinuslistoille kuuluvista osista. Muutamia kohtaamisia on tapahtunut joista on selvitty pelkillä sydämentykytyksillä ja kylmillä hikipisaroilla. Onneksi.

Löysin kuitenkin FB:n syövereistä tällaisen, jossa oli lupa jakoon. Kopsasin tekstin siltä varalta että se jossain vaiheessa, jostain syystä FB:sta poistuu. Tekstin on kirjoittanut Silja Vuohensilta ja se on kopsattu täältä. Aukesi monta uutta asiaa itsellekin. En tiennyt että kyyn poikasten myrkyllisyydempi on myytti. Enkä varsinkaan myrkyttömistä puremista! Enkä sitä että kyyn purema alkaa vaikuttaa vasta tunnin päästä. Eipä tunnu kaikki eläinlääkäritkään tätä tietävän, noissa paremmissa klinikoissakaan...

Kerran (täällä plokissakin on siitä varmasti teksti, mutta yllättäen (suprise-suprise!) haku ei jälleen löydä sitä) kaksikko, Harmaa ja Musta, kiis…

Suku on pahin...

Kuva
... sanoi Penni ja Vilma-sisko toisistaan 😁

Pennin siskohan tuli tänne lähelle ja sovittiin sitten tietysti treffit. Vähän jo emmin, koska edeltävänä päivänä oltiin käyty pidemmällä ajelulla ja Pennilla purskahtelee suunpielistä aika voimakkaasti vielä. Että oliko se hyvä laittaa heti seuraavana päivänä saman eteen. 
No, mentiin sitten kuitenkin koska olihan se nyt kiva systeriä nähdä ja saada samanikäistä leikkiseuraa! Vaan mitäs, epäileviä ihmettelyitä, pullistelua, pörhistelyä ja rähinääkin! Vilma oli Penniä isompi ja tomerampi, Penni tuntui niin pikkuiselta. Vaan ketäpä ei vähän veteläksi ja lyttyyn menisi jos aamupala oli nautittu jo aikatunteja sitten ja tyhjäänkin riitti tavaraa suunkautta ulostuloon... =/

Minä taasen hysteerisenä olin kiitollinen kokeneesta lastentarhatädistä joka tiesi ettei kaksikko minnekään karkaa. Ajatukset "Mitäs jos, jos se kuitenkin pelästyy jotain ja ottaa hatkat?" No oishan se ihan loputtoman kamalaa ja toisaalta miksei niin voisi tapahtua…

Aamut

Kuva
Lopulta rauha maassa...


... kunnes...



Muutos

Kuva
... on yleensä hyväksi, mutta ei aina, kuten esimerkiksi nyt.

Ulkoasun muutos.
Koska vanha ei oikein pelittänyt kännyissä sun muissa nykyhärpäkkeissä. Tämä ehkä toimii paremmin mutta on melko persoonaton ja tönkkö. Hajuton ja mauton.

Lisäksi kuvien siirtäminen on työtä ja tuskaa. Puhelimelta pilveen, pilvestä koneelle, koneelta bloggeriin? 2000-luvulla? Oikeesti? Eipä? Miten te sen teette, paljastakaa salaisuutenne?

Pentuaikahan on täynnä kaikkea ihanuutta ja kamaluutta, lisäksi NIIN nopeasti ohi, siitä olisi kiva kirjoittaa ja kuvittaa juttuja minkä ehtii - huolimatta siitä, kiinnostaako ketään muuta, mutta bloggerin kanssa menee hermo, em. syistä.

Onneksi jotakuta hymyilyttää ja lelpaahan se noilla hampailla hymyillä. 😁

Jos...

Kuva
Jos Tara olisi ollut ihminen, se olisi ollut Matrixin Trinity. Vieraille ilmeetön, viileä, vähän pinkeään mustaan pukeutunut sporttinen toimintasankari, joka pinnan kiristyessä laittoi tapahtumaan.

Jos Tara olisi kuunnellut musiikkia, sen lempibiisi olisi ollut AC/DC:n Thunderstruck.

Jos Tara olisi ollut piirroshahmo, olisi se ollut lätsäpäinen pakoautonkuljettaja-näätä. Tai lumikko. Roger Rabbitin Toon Patrolin Smarty.

Jos se olisi ollut toinen eläin, se olisi ollut savannien nopein ja äänettömimmin hiipivä musta leopardi.

Jos Tara vielä olisi enemmän läsnä kuin vahvana ikävänä, polttavana kyyneleenä silmäkulmassa, se olisi tänään täyttänyt 8vuotta.

Onnea pilvien päälle, kiroileva, paras musta ystäväni. Ehkä se vain oli niin, ettei kaltaisesi energiaa, temperamenttia ja vauhtia täynnä olevan erikoisen yksilön kuulunut kulkea kiusankappale-epilepsian kanssa.