Elämän pilkka toivolle

Miksi ei mikään koirien kanssa mene nyt niinkuin pitäisi. Miksi se koettelemuksen määrä on aina vakio. 

Kira kävi fyssarilla pitkän kuntoutusjakson jälkeen. Joulukuun lopusta aloitettiin, käytiin kolmesti fyssarilla ja neljästi vesiterapiassa. Eilen oli kontrolli. Toisinaan takapää on ollut vähän omissa maailmoissan jos menoon on osunut tiukempi käännös tai vauhdin hiljentäminen, mutta koira itse on ollut ihan hirveän iloinen ja puuhakas. En ollut huolissani, yhtään. Vaan kuinka kävi, olisi pitänyt vaan  olla. Kira on oikeassa, AINA on hyvä olla vähän huolissaan.

Pari kuukautta kevyttä, edelleen. Ei pelitä ihan vieläkään vaikka onkin parempi. Vaste oli niin iso heti ekalla kerralla että kai sitä odotti tämän jälkeen kaiken olevan jo kunnossa. Ei ollut ei. Jumpat siis jatkukoon ja katsotaan mitä tuleva tuo tulleessaan. Kiva. Miten nyt tuntuukin että se on tätä koirarintamalla ollut jo hyvän aikaa. Katsellaan mitä tulee, tuleeko mitään.

Penni Pentunen, pieni riepunen. Sitä vasta koetellaan. En ole siitä jaksanut oikein kirjoittaakaan kun en tiedä mitä kirjoittaisi. Paitsi että aivan epäoikeudenmukainen on elämä sitä kohtaan. Kuvista paljastui muuten terveen luuston lisäksi se mutta. Aina se mutta, joka oli tällä kertaa toisen takapolven ongelma, vahva epäily osteokondroosista. Lääkäri oli tyly eikä kertonut siitä mitään kivaa. Sitten löytyi Copla, josta tuli ajatustasolla Pennin paranemismahdollisuus ja seuraava matkan suunta. Mutta sitten kovanonnen pyörä senkun lisäsi vauhtiaan, ihan kuin nauraen toivonkipinälle. Nyt parannellaan mahaa. Tai yritetään, luullaan parantavamme. Mitään ei tapahdu, mikään ei auta eikä syytä löydy. Muutama oljenkorsi vielä on, sen jälkeen ei ole.

Miten epätoivoiselta tuntuukaan kun reilusti jo laihtuneen otuksen ruuat tulee pihalle väärällä tavalla. Suusta tai hännän alta. Oikeasta päästä tulleessaan väärässä muodossa. Joka päivä odotat toiveikkaasti käännöstä parempaan. Mitä pidempään nämä päivät etenevät, sitä enemmän uskoa koetellaan. Tuleeko tästä koiraa ollenkaan. Katsot sisarusten ja muiden pian vuotiaiden kuvia, jotka on jo melkein isoja ja aikuisia. Komeita ja kauniita. Sitten on Penni Riepunen. Laiha ja pieni. Vaan onneksi se on aika sisukas. Mieli on reipas, vaikka sitä välillä selkeästi jo koetellaan. Kaikki kiva, jotka kuuluu pennun elämään, kielletään. Ei saa juosta ja loikkia, hyppiä lumessa ja juosta täysiä korvat takana ja häntä suorassa niin lujaa kun pienistä, hintelistä jaloista pääsee. Korvat menee lyttyyn, ei vauhdinhurmasta vaan matalasta mielestä.

Eilen tyhjäsin puhelinta kun muisti on täynnä. Siellä oli paljon videoita ja kuvia, jotka muistuttivat kipeästi vuosi sitten vähiin käyvästä ajasta. Vaikka vuoden jokaisena päivänä tämäkin on ollut mielessä, tuntuu se nyt päivien kuluessa palaavan vahvempana uudelleen. Kaksi viikkoa vuosi takaperin oli vielä aikaa, mutta vain kaksi viikkoa. Ehkä Pennin tilanne teroittaa tätä muistoa entisestään, eikä Kirankaan uutiset helpota.

Siellä oli myös paljon videoita ja kuvia pennelistä joka juoksi pitkin pihaa perhosten perässä. Kiusasi Kiraa ja painoi häntä suorana pitkin peltolenkkiä. Koiranpennusta joka eli koiranpennun elämää. Nyt en edes muista koska se penturukka on saanut viimeksi olla irti. Miten vääränlaista pennunelämää se joutuukaan elämään. Laiha pieni riepuressu. 

💖

Puhdas pohja

Pentu. Kaikki edessä, kaiken uuden alusta ja puhdas pohja. Siitä alkaa rakentaminen, hermoja raastava, huolta ja murhetta, palkitseva, pakkia ottava, opitun kumoava, osatun vahvistaja. Lähes maailman keskipiste ja napa. 

Tuure Turilas. Kaikkea hyvää matkallesi ja kärsivällisyyttä omalle ja lähipiirisi narunjatkeillesi ideoissasi, jotka eivät ole ehkä niin hyviä. Terveyttä ja pitkää ikää. Valloita oma maailmasi.  


Pentuenergiaa ei voita mikään. Se on niin... Alussa ja hetkessä olevaa. Sitten illalla miettii nukkavieruista Penni Pentusta katsoessa, kumpa kelloa voisi kääntää taakse, palata aikaan jolloin sekin oli vielä ihan pieni ja kaikki oli kutakuinkin hyvin. Tehdä pari matkan mutkaa toisin ja olla tässä nyt, siinä jossa suunnitteli ja luuli. 

Mutta Penni Pentusella on idoli ja esikuva. Se on pentunen joka juuri täytti 3vuotta ja on niin iso, vahva ja komea, ettei kukaan usko sen käyneen läpi sitä, mitä on. Se on Penni Pentusenkin matkan tavoite 💪 



Osaajan asiaa

Vuotaminen koirankoulutuksessa!
- J. Kantoluoto


Vuotaminen ääntelemällä on eräs koirankoulutuksen ärsyttävimpiä ongelmia. Mikä pahinta, siihen vaikuttaminen tai puuttuminen yleensä vain pahentaa ongelmaa.

Vuotamiseen voi olla monia syitä, yhdessä tai erikseen. Syiden tunnistaminen on tärkeää.

Ensimmäiseksi täytyy muistaa, että koko lailla kaikkien ongelmien tai onnistumisten takana on ensisijaisesti suhde – hyvä, tai ongelmien esiintyessä enemmän tai vähemmän puutteellinen. Suhteen pitää olla niin vahva, ettei koira kyseenalaista ohjaajaa ja toisaalta luottaa ohjaajaan täysin. Tämä mahdollistaa ohjaamisen, jossa koira haluaa noudattaa ohjaajan ohjausta eikä pyri ohittamaan sitä. Luottamus puolestaan tuottaa harmoniaa ja ehkäisee stressin syntyä. Tällöin koiraa voidaan kouluttaa menestyksellisesti mahdollisimman positiivisin keinoin. Suhde määrittää, kuinka korkeassa energiassa koiraa on mahdollista kouluttaa ilman sijaistoimintoja.

Ongelmien takaa löytyy erilaisia syitä. Yksi tyypillisimmistä on se, että koira odottaa palkkaa tai jopa vaatii sitä. Se aiheuttaa turhautumista, joka johtaa vuotamiseen esimerkiksi haukkumisen tai vinkumisen muodossa.

Toinen ongelmien aiheuttaja on epäreilu ja stressiä tuottava koulutus, jolloin koira vuotaa pahaa oloaan.

Kolmas selvästi tunnistettava ongelma on se, että koiran tekninen kouluttaminen on epäselvää tai liian nopeasti ja epäjohdonmukaisesti etenevää. Tällöin koira vuotaa hämmennystään ja sitä, että sille on epämiellyttävää epäonnistua jatkuvasti.

Palkan odottamisesta aiheutuvien ongelmien yhteydessä täytyy nostaa esiin muutama asia. Nämä ovat ihan itse koulutuksella aiheutettuja.

Koira siirtyy itse palkkautumiseen.
Tämä tarkoittaa sitä, että koira alkaa odottaa palkkaa ohjauksen aikana. Palkan odottaminen katkaisee ohjaajan ja koiran välisen kommunikoinnin, nostaa virettä ja tuottaa korkeavireiselle koiralle konflikteja ja turhautumista. Kun ohjaaja pyrkii saamaan koiran uudelleen ohjattavuuteen, tuotetaan lisää konflikteja. Tämä alkaa kuormittaa hermoja, minkä koira purkaa herkästi sijaistoimintoihin, kuten vinkumiseen ja haukkumiseen.

Patouttaminen palkkaan on yksi yleisimmistä vuotamiseen liittyvistä ongelman aiheuttajista. Sen tavoitteena on tuottaa korkeampaa virettä. Sitä patoamisessa tapahtuukin, mutta kuinka toivotulla tavalla? Ensimmäinen ongelma on se, että patoaminen tässä muodossa on konfliktitila ja näin ollen hermostollisesti jo kuormaa tuottava. Ja koska koiran mieli on palkkauksessa, käskyttäminen uuteen tehtävään tuottaa uuden konfliktin ja seuraava käsky taas uuden ja niin edelleen. Jos koiralla on korkea vietti, tulee koiran hermojen kasassa pitämisestä raja jossain vaiheessa vastaan. Toinen hankala puoli patouttamisessa on se, että onko toivottavaa, että koira ajattelee tottelevaisuutta tehdessään palkkaa, vai olisiko parempi, että se keskittyy ohjaamiseen. Eli hyvin suoritetusta tehtävästä annetaan korkeaviettinen palkka.

Toinen aika tyypillinen palkkautumisen tilaan opettava toiminta on, että koiraa palkitaan paljon yksittäisten tehtävien suorittamisesta. Tällöin koira rakentaa päähänsä kaavan siitä, että yksittäinen tehtävä tarkoittaa palkkaa ja koira siirtyy itse odottamaan palkkausta. Sama oire ja samat ongelmat kuin edellä, mutta koulutettu vähän erilaisella mekanismilla.

Hetsaaminen
Koiran hetsaaminen viettiin on reaktiivista toimintaa, jolla pyritään korkeaan energiaan. Oheistuotteena saadaan valitettavan usein se, että koira alkaa haastamaan ohjaajaa ja vaatimaan palkkaa. Kun koiraa palkitaan tässä tilassa, sille ilmaistaan suoraan, että hallitse sinä tilannetta, se jopa palkitaan. Se siis siirtyy ohjattavuudesta tilanteen hallitsijaksi. Se on melkoinen ristiriita tottelevaisuuden näkökulmasta, koska koira joka haluaa hallita ohjaajaa ei ole ohjattava eikä yhteistyöhaluinen. Tämä ei tarkoita sitä, ettei viettiä sinänsä voisi tehdä, mutta pitäisi tarkkailla mihin mielentilaan koira siirtyy. Aika harvojen ohjaajien suhde riittää siihen, että on varaa opettaa koira vaatimaan ja hallitsemaan. Itse en hetsaa koiraa koskaan reaktiivisesti, vaan palkkaan vietillä ohjattavuudessa olemisesta ja tehdystä työstä. Koira tekee vietin ihan itse, kun se saa olla stressitön ja itsevarma ohjaaja kanssa.

Kuormittaminen
Koiran kouluttaminen pitäisi olla mustavalkoista. Eli koira tietää mitä sen tulisi tehdä ja mitä sen ei tulisi tehdä. Joskus virheellistä käytöstä pyritään poistamaan kuormittamalla koiraa. Ongelmaksi muodostuu usein se, että ohjaaja kuormittaa koiraa omasta mielestään mustavalkoisesti, mutta koira ei ymmärrä asiaa samalla lailla. Se ei tiedä yksiselitteisesti, miten sen tulisi toimia, eikä sitä, mikä ei ole hyväksyttävää. Tällöin ohjaaminen tuottaa paljon stressiä joka purkautuu herkästi ääntelemällä.

Epäselvä opettaminen ja ohjaaminen
Koira haluaa onnistua ja oppiminen on sille palkitsevaa itsessään. Sille on tärkeää, että se pystyy oppimaan annetut tehtävät oikein ja se saa niistä ohjaajaltaan positiivisen palautteen. Ohjaaminen joka ei ole selkeää ja jossa ohjaaja ei ymmärrä koiran koulutustasoa ajaa koiran usein epäonnistumisiin. Kun koira ei onnistu, se kuormittuu ja kokee olonsa epävarmaksi. Lisäksi ohjaaja on tyytymätön ja se tuottaa lisää kuormittumista. Tämä aiheuttaa passivoitumista ja sijaistoimintoja.

Hermostollisen ääntelyn poistaminen kuormittamalla
Ääntelyä yleensä pahennetaan sillä, että siihen pyritään vaikuttamaan kuormittamalla. Esimerkiksi tilanteessa, jossa koira turhautuu, koiraa kuormitetaan ja käsketään olemaan hiljaa. Seuraavassa vastaavassa tilanteessa koira turhautuu, mutta turhautumiseen yhdistyy myös stressiä, jolloin hermot kuormittuvat vain enemmän. Mikäli koiraa ohjataan edelleen samalla tavalla eli vastataan ääntelyyn kuormittamalla, koira stressaantuu kerta kerralla enemmän ja se joutuu hermostollisesti koko ajan kovemmalle. Tällöin sen mahdollisuudet selviytyä tilanteesta heikkenevät koko ajan. Kaupan päälle saadaan melkoisia säröjä koiran ja ohjaajan väliseen suhteeseen.

Vuotaminen ja hermorakenne
En ole kovin innokas tuomitsemaan koiran hermorakennetta vuotamisen perusteella. Itse olen kohdannut koulutuksessa paljon koiria, jotka ääntelevät yllä mainittujen syiden takia. Kun ohjaaminen ja koiran mielentila on korjattu, äänteleminen häviää. Mielestäni ääntely onkin enemmän ohjaamiseen liittyvä kuin koiran ominaisuuksiin liittyvä ongelma. Itse olen saksanpaimenkoirien kouluttaja ja pohtinut ongelmaa eritysesti saksanpaimenkoirien näkökulmasta. Saksanpaimenkoiran maine ääntelevänä rotuna on mielestäni hyvinkin pitkälle itse koulutustavalla ja ohjaamisella aiheutettua. Tosin samat ääntelyä lisäävät ja sitä poistavat mekanismit toimivat mielestäni muihinkin rotuihin.

Mitä pitäisi huomioida?

Suhde – aina ja ikuisesti

Perusta koulutuksesi yhteistyölle

Opeta koiraa niin, että se pystyy oppimaan ja olemaan oppimistilanteessa itsevarma

Opeta koirasi palkkautumaan paljon laumavietin kautta. Ulkoisen palkan (=ruoka- ja saalispalkka) ja laumapalkan tulisi olla tasapainossa

Opeta koirasi keskittymään tehtäviin eikä palkkautumiseen, varsinkaan ulkoiseen palkkaan - Jos koira alkaa miettimään palkkaa, anna lisää tehtäviä. Kun koira alkaa taas keskittymään työhön voit palkata sen.

Palkkaa koiraa tasapainosta, Opeta sille tunnetilaksi aktiivinen keskittymien, ja keskittyminen nimenomaan oppimiseen ja työskentelyyn, ei palkkaan

Lue koiraa sen mielen kautta, älä vietin kautta

Kehu oikea-aikaisesti ja oikealla tunteella

Jos koira turhautuu tai hermostuu, palkkaa se, kun se tasapainottuu.

Jos koira siirtyy patoamiseen, palkkaa se, kun se purkaa patoamisen pois

Haasta koiraa sopivasti, että sen mielenkiinto on työssä eikä palkkautumisessa

Älä korvaa oppimiseen ja yhteistyöhön liittyviä ongelmia vietillä, vaan opettele opettamaan paremmin ja luo parempi luottamus.

-Jari Kantoluoto.
Kopioitu monta kertaa luettavaksi itselle talteen FB:sta