Pompsahti sitten mieleen että tehosterokotusviikko on tässä ja nyt! Pahvipää mikä pahvipää. Onneksi luottotohtorimme pystyi järkkäämään meille ajan aikataululla "heti" ja keskiviikkoaamulla huristeltiin kohti neuvolaa. Aamu ei kyllä alkanut ihan niin aurinkoisesti; Eka aamu-ulkoilu oli jo venynyt ja venynyt, kunnes eka-aamuvuorolaiselle oli tullut jo kiirus töihin ja laittoi viestin että pikkupisi, ei muuta.
Olin siis varma puoli seiskan jälkeen puhelimen herätysmetelin ahdistellessa ylös että no nyt on sitten kiirus ulos ja eikun hynttyyt niskaan ja pihalle. Aamutallin ohella siellä sitten päivystettiin ja ihmeteltiin... .... .... (oli muuten varsin kylmäävä talviviimaisuus jo tuulenpuhureissa!) mutta ei ollut hätä vieläkään ei. Sisälle siis kahvetta hörppimään ja rokotuskorttia etsimään, kunnes alkoi kuulua kakomista... Reissuunlähtijä voi huonosti, siis taas äkkiä hynttyyt niskaan ja mäjelle.. ... ... .... Ei mitään. Koirakersa oli vähän sen näköinen että mitäs tässä nyt oikeen niinku venataan?
No, jossain vaiheessa sitten päästiin jopa lähtemäänkin ja puolessa välissä matkaa tuli sitten se eka yäk-kä. Päästiin tohtorin pihalle ja vuorossa oli toinen yäk-kä, ihan siitä vasemman korvan takaa, takapenkiltä, tietysti suojapeitteen ohi, jalkatilaan ja penkinreunoille... Jeejeee....
Hetken jo pohdin autolle pikasiivousta suorittaessa, jäätävässä viimassa ja koiran innosta puhkuen nykiessä toisessa kädessä remmissä, että tultiinko tohtorille ihan oikeaan aikaan, onko jotain hämminkiä? Onneksi mikään ei tukenut tätä hienoista epäilystä, ehkä vaan poninmunkkipalleroita tai jotain muuta yhtä hyvää oli herkuteltu liikaa. Kehuja tuli sensijaan taas, kunto hyvä, hammasvaihto menossa, luonne erinomainen! Punnitus antoi tulokseksi 19,4kg. Rokote meni täysin huomaamatta, lattialla olevat herkut oli paljon mielenkiintoisempia. Ja kuten neuvoloissa on tapana reippaasti käyttäytyviä lapsukaisia palkita, myös Kira sai "karkkipussin" ja vielä muistoksi kivat yllärit, lifechip- sekä rabiesmerkit! :) Illalla vielä niitä ihaillessani muistelin että pitikös tuollainen rabies-merkki ihan oikeasti joskus oikein pantaan kiinnittää rokotuksen jälkeen? Vai muistelenko vaan...
No, kuitenkin, neuvolassa odotti myös eräs kauan ja hartaasti jo kotiin odotettu, kaunis uurna. Tintin maallinen muisto. Varovasti etupenkillä sai kallisarvoinen uurnapurkki matkustaa kotiin takaisin, lasivitriiniin Nipsun valkoisen uurnan lähelle. Kotona taas, uurniensa kanssa vierekkäin ja taivaassa koiraenkeleinä. ♥ Vaikka on kova ikävä molempia, jotenkin olo on silti levollinen. Kaikki on kuten pitää. Se viimeinenkin, vaikein päätös ja palvelus niin tärkeille ja rakkaille karvakorvaystäville on tehty.
 |  |
Vasemmalla Tintti, oikealla Nipsu, myös huovitettuna, kummityttö-Teean tekemänä. Tykkään siitä kovasti. Kuvalaatu on taas huono, Noksun luurissa voisi olla parempi kamera...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!