Metsittyneet maailmalla

Pikku Paksu, ketterä kuin norsunpoika. Narunjatke, notkea kuin rautakanki. Lähtivät kuitenkin maailmalle, ihmisten ilmoille reeneihin sitten aikoihin. Hauskaa! Vois kuvitella joo ja olihan se, jollain tavalla kyllä. Se oli juuri sellaista minkälaisen mielikuvan kaksikosta sait. 

Siinä sisähallin tanner tömisi ja matot rutisi kun Pikku Paksu poukkosi pallon perässä. Hyvä ettei seinään tullut koiran muotoista siluettia kun vauhti lähti vyörymään. -No jostain syystä on pari kiloa ehkä vähän ylimääräistä tullut, kauhee meteli. Etpä oo tainnut itekään (joulusta - se ihana tekosyy) selvitä ihan kiloitta! No, ei siitä sen enempää. Koutsi kivasti lohdutti että enskerralla menee jo paremmin! Joo. Me jumpataan täällä yhessä, kyllä se siitä sitten ;)

Syksylläköhän se oli, kun käytiin kasvattajan luona. Siellä hävetti kun mukana oli laiha, kiilloton touhutarja. Muut oli niin komeita ja kauniita, Pikku Paksu ei ollut ja nyt se kuitenkin on Pikku Paksu, melko vanttera, kiiltävässä karvassa. 

Mitä tapahtui? Ruuan vaihto. RC:n 4800sta vaihto Acanan Sport & Agilityyn. Kiitos vaan vinkistä eräälle pitkänlinjan sakemannikasvattajalle, toimii. Ehkä vähän liiankin hyvin ;) 

Siis niin hyvin että mustasta haalistunut varjo alkoi myöskin lihota ja olikin upeassa kunnossa, mutta alkoi myös kutista. Raps raps raps. Raps raps raps... Oliko syynä Barbivetin lääkitys vai tämä ruoka. Toivottavasti ei lääkitys, se ei kuitenkaan ole vaihtoehto tietyistä syistä. Ruoka meni ainakin kokeiluvaihtoon Vogelia myöden ja kokeillaan GE:n Bataatti-lammasta. Jotain siis ihan muuta, mitä tähän asti. Lisäksi otettiin vaahtokylpy Malasebilla ja otetaan pari lisää. Jotenkin tuntuu että tilanne olisi jo rauhoittunut, mutta se on luultavasti vain kuvitelmaa. 

Ja ihan kun kaikessa ei taas olisi tarpeeksi, Kira Pikku-Paksun silmät alkoi taas oireilla enemmän. Saatiin vinkkinä kokeilla Lomudal - silmätippoja, josko ne auttaisi eikä tarvisi kortisonia. Kokeillaan mutta epäillä varmaan sopii. Parempi epäillä kuin pettyä. Vaan miten ihmeessä koiran terveenä pitäminen on niin vaikeaa nykyään?!

Sellaista turhaa höpinää tällä kertaa, ihmeitä se yksi jumppayritys ihmistenilmoilla saa aikaan. Se joka oikeasti tässä kohden kiinnostaisi, olisi kuulla tarinoita muiden epikoirista ja silmäallergikoista. Vertaistueksi sitä ehkä kutsutaan. Molempien kohdalla aina miettii voisiko jotain tehdä toisin? Jotain ettei tarvisi viattoman luontokappaleen kärsiä kurjuuksia, mokomia ristejä. Varsinkaan epiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!