Korttipeliä

Elämä voisi olla helpompaa jos järki olisi vahvempi kuin sydän. Jos sydän kuuntelisi järkeä eikä aina vänkäisi vastaan. Ne, joilla järjen ääni tyynesti vie ja kuljettaa, kertoo mihin suuntaan kuuluu mennä, on taatusti tasapainoisempi elämä.

Tai sitten se intuitio-juttu. Jos se yrittää jotain sanoa, sitä pitäisi kuunnella. Sen jutuissa voi olla joku perä, ennenkin olen sen todennut. Kun jokin arveluttaa ja mietityttää normaalia enemmän, se ehkä yrittää kertoa jotain. Vaan päivääkään en silti vaihtaisi pois, koska sydän. Ja näillä korteilla pelataan loppuun asti mitä on jaettu, se ei pelaa joka pelkää. Pelottaa ja paljon, mutta koska pelihaasteen on vastaanottanut on kortit pelattava. Kesken pelistä hyppääminen ei ole vaihtoehto, sanoo sydän. Järjen mielestä taas uhkapeli on aina typerää.

Pelureilla on myös iso merkitys. Jos kanssapelurit ovat luotettavia, on peli parempaa. Jos ei, alkaa pää särkeä ja haaste sekä paine kasvaa. Voitto on tietysti tärkeä, mutta myös hyvä hopeasija käy, huono ei.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin tsempparit, jotka toimivat ehkä vähän enemmän järjellä, mutta myös sydämellä. Ohjailee pehmeästi kun sydän ja järki alkaa vetämään korttia eri suuntiin. Kun sydän meinaa tukahduttaa järjen ja melkein itsensäkin. Arvostan, senhän te jo tiesitte. ❤

Kyllä siitä vielä koira tulee, me voitetaan kyllä vielä tää peli! 💪