Aivan törkeästi tämän kuvan nyt menin ja kopsasin kasvattajan kuva-arkistoista, Pennin kaunis emo ja ehkäpä Penni-toukkanenkin siellä jossain. Pullassa on samaa, katseessa, kuin Pennissä.
Miten pieni Penni, matkalla kotiin. Kaikkein kamalin matka, oksua, vinkua, pahaa oloa, oksua, kuolaa, ikävä emoa, kuolaa, oksua... Kello oli näemmä noin paljon, kun kotiin suunnattiin. Matka oli sinälläänkin jännä, ajettiin vanhaa pääkaupungin baanaa kotiinpäin onnesta soikeina ja yhtäkkiä edessä oli hirvi. Tiellä 80km/h ja se oli varmaan siinä kohden enemmän kuin paikallaan. Saattaa olla ettei satasen vauhdista olisi tuuri enää niin hyvä ollutkaan. Eikä ollut Pullan lapsi ainoa joka hätäjarraria pelästyi.
Yhtäkkiä Penni oli pieni-suuri koira. Penni Pentunen. Kai se on jo irroitettava tuosta jatkonimestä, vai miten kauan koira voi olla pentunen. Hevoset on voineet olla vielä 10vuotiainakin varsoja... ;)
 |
| Älä mene... ❤ |
 |
| Virallinen 1vuotisposeeraus |
 |
| Selfiet synttärikaverin kanssa, joka hetkeä myöhemmin oli jo vähän rankemmin juhlineen näköinen... |
Vuosi takan, monen monta edessä. Hyvää synttäriä maailman arvokkain Penni! ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!