Lääkettä kuumeeseen

Noniin, mun vuoro avautua, kun Tara kerran viimeksi. Kira ehkä sitten seuraavaksi.

Meillähän on ollut joskus jotain muitakin saksalaisia kuin nämä kolmiokorvat ja koirankuljetinkaara. Nimittäin sellainen putkikassikoira, tai koiria. Pikkukoirista ne on niitä THE koiria. Kaikki tietää, jotka ovat tutustuneet. Ego on isompi kuin 5 sakemannin, mutta se sympaattisuuden määrä, se on jotain sellaista, joka jää metrin pituudelta sydämeen.

Niitä on ollut jokunen, joista voit lukea lisää tästä. Varmasti joskus vielä tuollaisen maastonakin pienet tassunjäljet vipeltävät pitkin pihaa, muttei vielä. Silti voi harrastaa jonkinlaista itsekidutusta ja klikkailla mäykkypentuja ruutuun.

Ilmeisesti Kira on kuulostellut pää kallellaan taas liikaa ja tullut siihen tulokseen että moiseen pentukuumeeseen on ehkä puututtava. En oikeastaan tiedä miksi, koska uskoisin että ne molemmat olisivat innoissaan pienestä putkikassityypistä. No, jokatapauksessa pentujuttuja on palautettu mieleeni, ihan konkreettisestikin.

Noin puolet kenkävarastostani (joka ei ole kyllä hirmuisen suuri) on tuhottu. Se sisälsi mm. yhden lempikesäsandaalini, toiset perussandaalit, parit lenkkarit... Turvakengät olivat osoittautuneet turhan koviksi. Pohdin kenkien marinoimista jollain ei-niin-houkuttelevalla (onko teillä testituloksia tällaisiin?), mutta päädyin lopulta laittamaan ne vain turvaan.

Pitkään meni hyvin, mutta... (Aina se mutta!) Tänään oli uusi ylläri. Pentu talossa olisi tällaista - muistutus. Astianpesukoneen johto poikki. Jo toistamiseen! Olkoonkin että eka kerta taisi oikeasti olla pentuaikana, eikä sitä kai sitten oikeastaan edes lasketa. Tämä kyllä jo todellakin lasketaan. Johto on nimittäin pentusuojattu, eli noin metrin korkuudella maasta, reilun 5cm matkalta esillä. Eli rohkenen väittää että tällä kyseisellä johdolla ei edes provosoida pientä tihulaista tuhotöihin.

Kätevä isäntä ei ollut kovin iloinen... "Sun koiras oli taas hajoittanut"... Hmph. Sou? Tyhmästi tehty, ois voinut olla tekemättäkin, mutta saa(t)han sen korjattua. Kai. Tai uuden. Kai. ? Ja miten niin taas?

Kyllä se salaa silti vähän jurpi. Että miksi. Ja se taaskin. Mikä murrosiän jälkimaininki nyt on menossa. 6h yksin ihmisistä silti kaksin lajitoverin kanssa. Sitä ennen hoidetaan hevosia, lenkkeillään ja tottistellaan, tai muuten vaan virikkeillään. Sen jälkeen hoidetaan hevosia ja virikkeillään. Miksi pitää myös tehdä tihutöitä? Huomiseksi on pakkasessa kongit syväjäätymässä ruokatäytteellä. Luut olis hyvä, mutta ei oikein arvaisi jättää kahdelle keskenään. Jos kuitenkin tulee arvuuttelua kumman on ja onko molemmat vai just se toinen, jonka toinen sai. Parempi etteivät ratko moisia keskenään, ihan vaan varuiksikaan.

Taitaa tästäkin rapsahtaa punakynämerkkaus, tai parikin jo. Joulunalla. Oivoioi...

(Mut me vähän illalla taas reenattiin. Ja siinä se perhanan sisäinen pentu oli aika proo... Siitä saa sinikynää ja se ehkä hyvittää vielä pahat teot...;)

(Ainiin, se joulukalenteri, muista sekin, sinne tästä. Ärsyttääkö se biisi, on varmaan sanomattakin selvää että se on narunjatkeen suosikkijoulubiisi...♡)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksinhöpinöinti ei ole ollenkaan niin kivaa kuin joukkoälämölö! Hauku, murise tai vingu kommenttisi!

Ikävä on musta

Facebook-muistot on koukuttavia, katsoa mitä vuosia sitten juuri tänään tapahtui. Vaan kun ne alkaa muistuttaa poismenneistä karvakorvista, ...